Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon jaksat leikkiä lapsesi kanssa?
02.08.2022 |
Tarkoitan ihan leluilla ja vastaavilla leikkimistä joko kotona sisällä tai vaikka pihalla tai hiekkalaatikolla. Kiinnostaa ihan minuutti- tai tuntimäärät päivässä.
Kommentit (16)
Itse en jaksaisi leikkiä varmaan ollenkaan. En ole kyllä lapsia hankkinutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä kyllä oikein ikinä leikkinyt lasten kanssa. Saatoin joskus ehdottaa tai laittaa jotain alkuun. Ja jos tarvittiin yleisöksi, tai johonkin rooliin, niin sellaiseen saatoin osallistua.
Mä luin ja opetin askartelua ja muita kädentaitoja. Samoin kyllä mä pelaan jotain seurapeliä tai vaikka korttia
Tein tämän aloituksen siksi, että minäkin tykkään piirrellä, askarrella, lukea, pelailla, rakennella, ulkoilla jne lapsen kanssa, mutta varsinainen leikkiminen on sellaista, jota en meinaisi jaksaa. Ja sitä lapsi taas koko ajan minulta pyytää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä kyllä oikein ikinä leikkinyt lasten kanssa. Saatoin joskus ehdottaa tai laittaa jotain alkuun. Ja jos tarvittiin yleisöksi, tai johonkin rooliin, niin sellaiseen saatoin osallistua.
Mä luin ja opetin askartelua ja muita kädentaitoja. Samoin kyllä mä pelaan jotain seurapeliä tai vaikka korttia
Tein tämän aloituksen siksi, että minäkin tykkään piirrellä, askarrella, lukea, pelailla, rakennella, ulkoilla jne lapsen kanssa, mutta varsinainen leikkiminen on sellaista, jota en meinaisi jaksaa. Ja sitä lapsi taas koko ajan minulta pyytää. Ap
Sano lapselle, että kokeilee leikkiä yksin. Se kehittää mielikuvitusta.ä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä kyllä oikein ikinä leikkinyt lasten kanssa. Saatoin joskus ehdottaa tai laittaa jotain alkuun. Ja jos tarvittiin yleisöksi, tai johonkin rooliin, niin sellaiseen saatoin osallistua.
Mä luin ja opetin askartelua ja muita kädentaitoja. Samoin kyllä mä pelaan jotain seurapeliä tai vaikka korttia
Tein tämän aloituksen siksi, että minäkin tykkään piirrellä, askarrella, lukea, pelailla, rakennella, ulkoilla jne lapsen kanssa, mutta varsinainen leikkiminen on sellaista, jota en meinaisi jaksaa. Ja sitä lapsi taas koko ajan minulta pyytää. Ap
Sano lapselle, että kokeilee leikkiä yksin. Se kehittää mielikuvitusta.ä
Hän leikkiikin monesti yksin. Mutta haluaisi silti paljon leikkiä myös minun kanssa. Ap
Enpä juuri. Vähän saatan ideoida ja auttaa leikissä alkuun, katsoa vierestä, olla nukkeleikissä "päiväkodin aikuinen" jolle lapset tuo nuket hoitoon tai osallistua heidän kahvikutsuille, mutta en varsinaisesti leiki. Leikkivät yksin tai kahdestaan. Minusta aikuisen ei edes kuulu olla mikään ohjelmatoimisto joka viihdyttää, lapsen on syytä oppia leikkimään yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En leiki lasten kanssa juuri lainkaan, koska koen toiminnan ärsyttäväksi ja sellaiseksi, jonka lapsen pitää osata aloittaa ja ylläpitää itsenäisesti.
Tietenkin olen kuulolla ja esim. opetan kaveritaitoja ja väkerrän lapsille lisämateriaalia puuhiinsa, mutta varsinaista leikkimistä en tee.
Minun kanssani vanhemmat eivät ikinä leikkineet ja oudolta se olisi tuntunutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä kyllä oikein ikinä leikkinyt lasten kanssa. Saatoin joskus ehdottaa tai laittaa jotain alkuun. Ja jos tarvittiin yleisöksi, tai johonkin rooliin, niin sellaiseen saatoin osallistua.
Mä luin ja opetin askartelua ja muita kädentaitoja. Samoin kyllä mä pelaan jotain seurapeliä tai vaikka korttia
Tein tämän aloituksen siksi, että minäkin tykkään piirrellä, askarrella, lukea, pelailla, rakennella, ulkoilla jne lapsen kanssa, mutta varsinainen leikkiminen on sellaista, jota en meinaisi jaksaa. Ja sitä lapsi taas koko ajan minulta pyytää. Ap
Ei se haittaa. Juuri tuo , että on kiinnostunut tekemään asioita lapsen kanssa on tärkeämpää, kuin se , että leikkisi.
Minuta ysinhuoltaja äidiltä ei kysytty jaksanko leikkiä. 2 lasta vein päiväkotiini, Hiki hatussa juoksin pussille menäkseni töihin ,työaika oli 7.45-16.15. Kirellä takaisin päiväkotin ja kotin syömään. Ulos ruaan jälkeen ainakin 1h. Kotia takas. Ilta puhaat,sadut ja leikit. Nukkuivat jo kello 20. Ei ollut isovanhempien käsiä apuna.Minun puolelta kuolet. Viikon loput päiväkoti rytmi.Joten todella ulkoiltin ja leikein. Isompia olivat pyhäkoulu.Istuin oma rauha edes 1h.Eteisen lattialla, Kun olivat siellä.Seuraava oma aika oli kun vein satujumppa,taas 1h. jossain pukukoppi odotin. Jatkuin harrastukset sitten jalkapalo ,koripallo ymm. Muta sain sen oman ajan 1h. ainakin.Usein leikeissä mukana leikki puistot,muiden lapsetkin.Hiekakakut,ritsat,ymm olen tehnyt olihan sinä tytär ja poika.Hiihdetiin,luisteltin yhdessä. Valvotusti muuten ritsat / jousipyssyt saivat käyttää,missä ei kukaan muu ollut, kuin jouto maata.Pääkaupunki seudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun kanssani vanhemmat eivät ikinä leikkineet ja oudolta se olisi tuntunutkin.
Ei minunkaan. Mutta sain heiltä kuitenkin paljon huomiota, ja esim. kahdenkeskinen kauppareissu isäni kanssa oli mielestäni aina tosi kiva. Isäni myös järjesti joskus musiikkitietokilpailuja, niistä on mukava muisto. Meillä oli myös koko perheen kesken tapana katsella yhdessä diakuvia perheestämme valkokankaalta
Minä en leiki. Olen selittänyt lapsille ettei se ole aikuisten tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En leiki leluilla lapsen kanssa. Olen joskus yrittänyt, mutta koen sen todella raskaaksi ja mieleni ei vain taivu sellaiseen. Vietän lapsen kanssa laatuaikaa muilla tavoilla, pelataan lautapelejä, askarrellaan, pidetään leffailtoja jne. Puolisoni leikkii leluilla lapsen kanssa, joten senkään puolesta en koe tarpeelliseksi, että itse leikkisin.
Jaksan tuntikausia. Eilenkin pelattiin pleikkaria 4 tuntia. Ei nyky lapsilla ole enää mitään hiekkalaatikko leikkejä. Ei ne kiinnostu hiekka kakkujen teosta nyky tekniikan jyllätessä. Pitää olla tietokone ja pleikkari. Autorata meillä on ja sillä ajamme kilpaa ainakin kerran viikossa. Pihalla potkitaan palloa ja heitetään frisbiä.
Lapsi pelaa pleikkaria ja minä pelaan sen kanssa. Käymme kalassakin usein ja pelaa lapsemme salibandyakin joten käyn siellä treeneissa katsomassa koska vien lasta sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En leikkinyt leluilla, joskus saatoin rakennella mukana legoista. Yhdessä tehtiin palapelejä, pelattiim lautapelekä, luin satuja, otin mukaan kotitöihin, ulkoiltiin. En jaksanut sitä leluilla leikkimistä, se oli minusta tappavan tylsää. Paljon vietettiin aikaa yhdessä muilla tavoin. Lapset on nyt isoja ja kuulemma hyvät muistot on lapsuudesta.
Huonosti jaksan leikkiä, ja varsinkaan huonosti pystyn "kilpailemaan" lapsen isän kanssa. Lapsen isä jaksaa ihan käsittämättömästi leikkiä ja olla intensiivisesti mukana lapsen tekemisissä. Mun leikit on kovin vaatimattomia tämän rinnalla, ja lapsi hakeekin lähinnä isästä leikkikaveria. Mua haetaan leikkimään silloin, kun isä ei ole kotona, enkä silloinkaan oikein jaksa vaan tehdään mieluummin muuta (piirretään, pelataan, kokataan yhdessä...).
Suhtaudun lapsen ja isän leikkeihin vähän kaksijakoisesti. Toisaalta on aivan ihanaa nähdä, kuinka lapsi nauttii leikkiessään isän kanssa. Toisaalta taas hän on hyvin tottumaton kehittämään yksin omia leikkejä tai hakeutumaan ikäistensä leikkeihin esim. puistossa.
En mä kyllä oikein ikinä leikkinyt lasten kanssa. Saatoin joskus ehdottaa tai laittaa jotain alkuun. Ja jos tarvittiin yleisöksi, tai johonkin rooliin, niin sellaiseen saatoin osallistua.
Mä luin ja opetin askartelua ja muita kädentaitoja. Samoin kyllä mä pelaan jotain seurapeliä tai vaikka korttia