En osaa jutustella luontevasti. Juttu aina töksähtää eikä virtaile eteenpäin, kun avaan suuni

Ne jauhaa aina samaa juttua, joilla juttu luistaa. Ei jaksa loputtomiin kuunnella.

Juttutöksähtää, jos

A) vaihdat kesken kaiken aihetta

B) alat puhua itsestäsi, jos sitä ennen on ollut kyse toisen osapuolen asioista

C) sanot jotain, jolla osoitat, että et ole lainkaan kuunnellut keskustelua tai et ymmärrä, mistä toinen puhuu

Vierailija kirjoitti:

Juttutöksähtää, jos

A) vaihdat kesken kaiken aihetta

B) alat puhua itsestäsi, jos sitä ennen on ollut kyse toisen osapuolen asioista

C) sanot jotain, jolla osoitat, että et ole lainkaan kuunnellut keskustelua tai et ymmärrä, mistä toinen puhuu

Kyllä.

Kova kolmikko faktoja!! T157uon Aan ja Ceen olen huomannut itsekin. Itsestäni välttelen puhumista yleensä

Ap

Minusta small talk on rasittavaa. Osaan sitä kyllä ihan tyydyttävästi mutta en pidä siitä, että juttua pidetään yllä ihan vaan jutustelun vuoksi.

Jos ihan oikeasti haluan tutustua johonkin ihmiseen, keksin kyllä sanottavaa tai kysyttävää. Mutta yleensä ottaen en koe siihen tarvetta, ja siksi sosiaaliset tilanteet vieraiden kesken ovat mielestäni rasittavia, jos ne kestävät ajallisesti pidempään kuin moikkaamisen tai esittelyn verran.

Varsinkaan en jaksa yhtään niitä, jotka puhuvat itsestään paljon ja pitkään, vaikka kukaan ei pyydä eikä ketään kiinnosta.

Minä olenkin mykkä, niin ei ole tuollaisia ongelmia...

Eikä niillä soljuvasti keskustelevilla tule koskaan mieleen mitään yllättävää ja kiinnostavaa, joka pitää "töksäyttää"väliin, vaikka se katkaisisikin jutustelun "virran".

Itsellä ainakin tulee, enkä jaksa kuunnella itseään toistavia jaarituksia.

Pahimpia ovat ne moottoriturvat, jotka papattavat itse omaa juttuaan pitämättä yhtään taukoa. Sellaiset juntit on suunnilleen väkivalloin keskeytettävä, jos haluaisi itse sanoa jotain. Poistun paikalta, jos mahdollista, mikäli sellaisia on läsnä. Aina ei ole mahdollista poistua, ja silloin on tuskallista.

Vierailija kirjoitti:

Pahimpia ovat ne moottoriturvat, jotka papattavat itse omaa juttuaan pitämättä yhtään taukoa. Sellaiset juntit on suunnilleen väkivalloin keskeytettävä, jos haluaisi itse sanoa jotain. Poistun paikalta, jos mahdollista, mikäli sellaisia on läsnä. Aina ei ole mahdollista poistua, ja silloin on tuskallista.

Pelkääkö nuo höpöttäjät jotain ja on pakko olla koko ajan äänessä??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahimpia ovat ne moottoriturvat, jotka papattavat itse omaa juttuaan pitämättä yhtään taukoa. Sellaiset juntit on suunnilleen väkivalloin keskeytettävä, jos haluaisi itse sanoa jotain. Poistun paikalta, jos mahdollista, mikäli sellaisia on läsnä. Aina ei ole mahdollista poistua, ja silloin on tuskallista.

Pelkääkö nuo höpöttäjät jotain ja on pakko olla koko ajan äänessä??

Olen miettinyt samaa. Joku saattaa peitellä omaa jännitystään ja epävarmuuttaan puhumalla taukoamatta. Mutta sitten myös sellaisia, jotka tuottavat melusaastetta ihan samalla tavalla tutussa porukassa. Edellisiä voin yrittää ymmärtää, jälkimmäisiä en pysty.

😂😂

Niillä on aina sama kela, siksi juttu luistaa.

Kyseessähän on sopuisaan tahtiin esitetty monologi, ei niinkään keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttutöksähtää, jos

A) vaihdat kesken kaiken aihetta

B) alat puhua itsestäsi, jos sitä ennen on ollut kyse toisen osapuolen asioista

C) sanot jotain, jolla osoitat, että et ole lainkaan kuunnellut keskustelua tai et ymmärrä, mistä toinen puhuu

Kyllä.

Kova kolmikko faktoja!! T157uon Aan ja Ceen olen huomannut itsekin. Itsestäni välttelen puhumista yleensä

Ap

Minä taas olen jo pitkään miettinyt, että miksi toisen puhumiseen täytyy suhtautua niin negatiivisesti. Itse olen välillä hiljaisempi, välillä on kerrottavaa, mutta kyllähän se smalltalk myös inhimillisesti yhdistää. Jos juttu katkeaa ja liian tökerösti vaihdetaan jutun aihetta, niin se keskustelukumppani ei kiinnosta selvästi mitenkään. Kanssakäyminenhän on ihan mielenkiintoista, ja niitä kehittyneitä vuorovaikutustaitoja voi sitten käyttää vaikka työelämässä hyväksi, jos ei muuten kiinnosta. Sitäpaitsi jos haluaa vaihtaa puheenaihetta, se onnistuu kyllä 1-2 suuntaa-antavalla lauseella ja äänenpainolla, ilman että kukaan loukkaantuu. Toimii eri kulttuureissakin.

Vierailija kirjoitti:

Niillä on aina sama kela, siksi juttu luistaa.

Kyseessähän on sopuisaan tahtiin esitetty monologi, ei niinkään keskustelu.

Miesystäväni on tällainen. Hänellä on muutama stoori jotka olen kuullut miljoona kertaa. Nousuhumalassa kertoo aina näitä juttuja.

Toisaalta itsekkin olen puhelias joten nauran vain asialle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttutöksähtää, jos

A) vaihdat kesken kaiken aihetta

B) alat puhua itsestäsi, jos sitä ennen on ollut kyse toisen osapuolen asioista

C) sanot jotain, jolla osoitat, että et ole lainkaan kuunnellut keskustelua tai et ymmärrä, mistä toinen puhuu

Kyllä.

Kova kolmikko faktoja!! T157uon Aan ja Ceen olen huomannut itsekin. Itsestäni välttelen puhumista yleensä

Ap

Minä taas olen jo pitkään miettinyt, että miksi toisen puhumiseen täytyy suhtautua niin negatiivisesti. Itse olen välillä hiljaisempi, välillä on kerrottavaa, mutta kyllähän se smalltalk myös inhimillisesti yhdistää. Jos juttu katkeaa ja liian tökerösti vaihdetaan jutun aihetta, niin se keskustelukumppani ei kiinnosta selvästi mitenkään. Kanssakäyminenhän on ihan mielenkiintoista, ja niitä kehittyneitä vuorovaikutustaitoja voi sitten käyttää vaikka työelämässä hyväksi, jos ei muuten kiinnosta. Sitäpaitsi jos haluaa vaihtaa puheenaihetta, se onnistuu kyllä 1-2 suuntaa-antavalla lauseella ja äänenpainolla, ilman että kukaan loukkaantuu. Toimii eri kulttuureissakin.

Hyvä pointti. Vuorovaikutukseen kuuluu myös kohtelias tarkkaamattomuus eikä kuulu töksäytellä jos jonkun jutut ärsyttävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahimpia ovat ne moottoriturvat, jotka papattavat itse omaa juttuaan pitämättä yhtään taukoa. Sellaiset juntit on suunnilleen väkivalloin keskeytettävä, jos haluaisi itse sanoa jotain. Poistun paikalta, jos mahdollista, mikäli sellaisia on läsnä. Aina ei ole mahdollista poistua, ja silloin on tuskallista.

Pelkääkö nuo höpöttäjät jotain ja on pakko olla koko ajan äänessä??

Olen miettinyt samaa. Joku saattaa peitellä omaa jännitystään ja epävarmuuttaan puhumalla taukoamatta. Mutta sitten myös sellaisia, jotka tuottavat melusaastetta ihan samalla tavalla tutussa porukassa. Edellisiä voin yrittää ymmärtää, jälkimmäisiä en pysty.

Kai asiassa on kyse hallinnasta. Äänessä oleva on aina enemmän niskan päällä kuin se joka ei niin paljon puhu.

Entä jos on toisinpäin eli puhe sujuu, mutta tuntee vain autistisen oloisia mykkiä ja joutuu pitämään monologeja.

En osaa minäkään, paitsi jonkun harvan kanssa joka keksii luontevasti jutunjuurta. Nuorempana se häiritsi, nyt ajattelen että olen tällainen, vähän introvertti muutenkin. Keskustelu rasittaa vaikken ihmispelko olekaan. Toiset saavat ajatella minusta mitä haluavat.

Joskus jossain tilaisuuksissa olen alkanut jutella hiljaisemman vieraan kanssa, monet heistä tuntuvat ilahtuvan. Saattaa löytää sellaisen sukulaissielun joka myös 'kärsii' tilaisuuksien pakkojuttelusta mutta myös siitä ettei ole mikään small talk-mestari.