Lue keskustelun säännöt.
Nyt tulisi tarpeen ja kannustava ja rohkaiseva elämänkokemus nuoresta aikuisesta
31.07.2022 |
Meidän ennen niin miellyttävä ja mukava nuori poika on saanut jonkun miehuuden uhmakkuuden. Hän tietää 19-vuotiaana kaikki asiat aikuisia paremmin, hän haastaa kommenteillaan, hän selkeästi jättää löydettäväkseni nuuskaa, elää entistä olemustaan leväperäisemmin jne. Onko tämä nyt se joksi lapseni kasvoi? Kaikkeni tein ja tällaisen sain.
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluu elämään. Kasvaa vuosien mittaan kypsemmäksi.
keskustelkaa yhdessä. kerro huolesi hänelle ja varoita maailman vaaroista. nuorena pitää saada mennä ja kokeilla rajoja kyllä mutta järki on aina pidettävä jokaisen täysi-ikäisen päässään. maailma voi olla hyvä ja kaunis paikka mutta myös vaaroja täynnä.
toivottavasti asiat järjestyvät teillä
Olen yrittänyt keskustella mutta se tarve olla eri mieltä kuin äiti on nuorella valtava.
Nostan jos löytyisi kohtalotovereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai mitä sinä sait? Minä omistan sinut.
Sairas lapsi vie kaiken elämänilon. Hän ei halua olla tekemisissä vaikka olen hänet synnyttänyt. Ymmärtäisinpä miksi on henkisesti niin sairas ettei saatana OMAA äitiään halua tavata :( Lapsena pysty vielä vetelemään ympäri korvia tollasesta käytöksestä mutta minkä aikuiselle sairaalle lapselle voi? En voi käydä käsiksi.
Ei ole rahaakaan. Jos olisin aikoinani nainut rahakkaasti nin voisi edes taloudellisesti pitää otteessa, koska eihän sairas lapsi mitään töitä saa. En edes osaa diagnosoida häntä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt kysyä sairaalta miksi en kelpaa. Muille lapsille kelpaan. Yksi on koppava eikä sitä enää voi repiä päästä kun on aikuinen eikä voi tietää miten hullu sellaisee reagoisi. Saan pelätä henkeni edestä mitä se sairas lapsi tekee. ALKAA KEINOT KÄYDÄ VÄHIIN JA HUUTOITKEN JKA PÄIVÄ!!!! Ei mulla ole sellaista älyä että osaisin kasvattaa sairasta lasta. Se vie kaikki voimat kun ei tiedä mikä toista vaivaa!!! Kotona pystyi vielä poistamaan huoneen oven mutta miten voi poistaa asunnon oven?! Olen niin huolissani kun sairas lapsi ei avaa :((
Kysyin häneltä mitä minun pitäisi tehdä että kelpaisin. Ei se pipipää edes vastannut mitään.
Sitä katsoo muiden lapsia katellisena ja miettii miksi juuri minulle tuli sairas lapsi. Ei sitä äitinä voi ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaa ihan normaalia eroa äitiinsä. Tärkeä vaihe mieheksi kasvamisessa. Kerro, että rakastat ja olet saavutettavissa, jos tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt kysyä sairaalta miksi en kelpaa. Muille lapsille kelpaan. Yksi on koppava eikä sitä enää voi repiä päästä kun on aikuinen eikä voi tietää miten hullu sellaisee reagoisi. Saan pelätä henkeni edestä mitä se sairas lapsi tekee. ALKAA KEINOT KÄYDÄ VÄHIIN JA HUUTOITKEN JKA PÄIVÄ!!!! Ei mulla ole sellaista älyä että osaisin kasvattaa sairasta lasta. Se vie kaikki voimat kun ei tiedä mikä toista vaivaa!!! Kotona pystyi vielä poistamaan huoneen oven mutta miten voi poistaa asunnon oven?! Olen niin huolissani kun sairas lapsi ei avaa :((
Ai se olet sinä joka pelkää henkesi edestä ja itse olet myös murtautumassa toisen kotiin?
Kannattaisi viedä itsesi diagnosoitavaksi ennen kuin se tehdään väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Mulla samanlainen kokemus. Täysi-ikäisyyteen saakka poika käyttäytyi niin, ettei ollut juurikaan huolta. Teki kotitöitä, ei pyörinyt iltaisin/öisin juurikaan missään, ei päihteitä, ei huonoa käytöstä tms.
Sitten vähän 18-vuotissynttäreiden jälkeen alkoi sekoilu. Joskus saattoi mennä useampi päivä putkeen, että oli ainakin muutaman juonut, oli polttanut, käyttänyt nuuskaa jne. Kieltäytyi tekemästä jossain vaiheessa kotitöitä, koska ei ole hänen talonsa. Ihan ihmeellistä vänkyttämistä joka asiasta. Eli ihan eri rytmissä, eli nukkui päivät ja valvoi yöt. Jollain ihmeen konstilla onnistui kuitenkin huolehtimaan kirjoitukset, intin, kesätyöt ja opiskelupaikan. Jäi kiinni kannabiksen kokeilustakin, johon suhtautui suunnilleen niin, etten tajua miten moni nykyään käyttää välillä. Nyt asuu omillaan. Huoli on edelleen, mutta olen vähän onnistunut päästämään irti. Kesätyöt jälleen hoiti, vaikka vuorokausirytmi tuntuu pyörähtävän heti sekaisin, kun on mahdollista.
Valistukset on valistettu, kai se on annettava omat virheet sitten tehdä, eikä voi loputtomiin toisen elämää vahtia ja määrätä, kun kyse on parikymppisestä. Olen ajatellut, että jos opiskelee ja käy töissä niin tehköön vapaa-ajallaan mitä lystää ja nukkukoon vapaalla päivät -mitäpä minä sille voin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14! Tosi samanlaisia piirteitä meillä. Aivan yhtäkkiä pitää olla niin aikuista ja itsenäistä että repimällä repii kaikki kivat jutut rikki.
Ap
Ja huomaan että hänen on pakko parjata kaikkia minulle tärkeitä arvoja. Olimme ennen ihan parhaat kaverit ja nyt tuntuu, että en kelpaa kuin ovimatoksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut, että jos opiskelee ja käy töissä niin tehköön vapaa-ajallaan mitä lystää ja nukkukoon vapaalla päivät -mitäpä minä sille voin.
Milloin on vapaa-aikaa jos sekä opiskelee että käy töissä?
ohis
Vierailija kirjoitti:
Ja huomaan että hänen on pakko parjata kaikkia minulle tärkeitä arvoja. Olimme ennen ihan parhaat kaverit ja nyt tuntuu, että en kelpaa kuin ovimatoksi.
Ap
Onko sinulla itse hankittuja kavereita? Sellaisia joita et ole väkisin synnyttänyt kavereiksesi?
Vierailija kirjoitti:
14! Tosi samanlaisia piirteitä meillä. Aivan yhtäkkiä pitää olla niin aikuista ja itsenäistä että repimällä repii kaikki kivat jutut rikki.
Ap
Mukava kuulla kohtalotoverista. Välillä tuntuu, että muiden teinit/nuoret aikuiset ovat niin fiksuja. Ja kun poika ei ole ollut mikään erityisen kapinallinen ennen, jääräpäinen toki. Mutta jospa tämän irti riuhtaisun jälkeen taas tasoittuisi. Tsemppiä!
Murrosikä voi joillain kehittyä myöhemmin. Minulla esimerkiksi ei kehittynyt normaliin aikaan teiniuhmaa, vaan juurikin tuossa 19 v iässä. Olihan se aika naurettavaa alkaa kapinoida siinä iässä, mutta ei aivokemia räjähtänyt aiemmin, minkäs teet. Olen tyttö kylläkin.
Ennen minäkin olin kiltti, kohtelias ja kuuliainen, mutta hormoonit tai mitkä lie aivokäppyrät voi kehittyä eri aikaan eri lapsilla.
Minulla meni kapina ohi kyllä parissa vuodessa ja kasvoin sivistyneeksi, toisia huomioonottavaiseksi ym kunnon ihmiseksi jälleen. Ei se pahaa käytöstä koskaan ollut.
Aika normaalia pyrähtää irti vanhemmistakin tuossa iässä. Itsenäistyminen.
Uskoisin, että sinun pojallasi myös paluu hyvään käytöksewn palautuu kun aiemmin ollut. Silloin se on vahvuus.
Älä ole huolissasi. Näin uskoisin, mutta voithan puhua pojallesi huolistasi. Äitini huolet kolahti kovaa ja oli helpompi rauhoittua.
Nostan