Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmisiä (naisia lähinnä) ärsyttää muitten sairaslomat?
31.07.2022 |
Ymmärrän kyllä, jos samaa työtä tekevää työkaveria ärsyttää, jos työt kaatuvat hänelle. Ihmettelen tässä siis sitä, että ihan eri firmassa töissä olevaa kaveriani ärsyttää, jos olen sairaslomalla. Voisiko joku ärsyyntyjä valaista? Tai onko joku muu sairaslomalla ollut kokenut kiukkua kaverin taholta?
Kommentit (35)
Palstan Tradenomia ärsyttää saikuttavat hoitajat, koska hän ei saa oikeita töitä ja on heille kateellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tiedät, että kaveriasi ärsyttää?
Mulla on perussairaus, jonka vuoksi olen sairaslomalla melko usein. Lähes joka kuukausi. Työkavereita ei ainakaan näkyvästi ärsytä. (Kaikki ovat miehiä tosin). Mutta esim. tädilleni en voi koskaan kertoa sairaslomalla olemisesta ilman, että saan saarnan. Hän on ollut pois työelämästä vuosikymmenen, joten en tiedä miten tämä liikuttaa häntä. Lisäksi hoitoalalla oleva kaveri on avoimen v-mainen, jos kuulee minun olevan sairaslomalla. Minun työni kun ei vastaa rankkuudeltaan mitenkään hänen työtään ja on typerää olla pois toimistotyöstä, jota voi tehdä etänä, sairauden takia. Hänellä ei ole samaa perussairautta kuin minulla.
Juu ei tuollainen ärsytä, mutta ihminen on utelias ja yleensä jos on pidemmän aikaa sairaslomalla saattaa miettiä miksiköhän. Ja kaatuuhan se jonkun niskaan kuitenkin, yritysten esim. Ei henkilökohtaisesti kiinnosta, mutta onhan pidempi sairasloma yleensä ihmettelyn aihe tai huolestuttavaa jos ei ollenkaan tiedä mikä on. Tietenkin ihmisen oma asia kertooko.
Esimiehestä ja firmasta sitten kiinni, miten kaatuu jonkun niskaan vai ei.
Valitettavasti monesti kaatuu työntekinöiden niskaan työt ja olen ollut absurdissa tilanteessa, jossa itseltäni tivattiin koska pidän lomaa, mutta en voinut sitä ilmoittaa kun sairaslomalla oleva työntekijä ei ollut ilmoittanut koska tulee takaisin ja samaan aikaan emme olisi saaneet pitää. Pässi esimies ja pomo sherlock tivasivat että ilmoita nyt, vaikka tiesivät että en voi ilmoittaa, ellei toinen ole ilmoittanut ensin ja heidän asiansa esimiehenä oli järjestää ja kysyä lomat muilta työntekijöiltä, ei minun. Niin siis saanko ilmoittaa, vaikka emme tiedä sairaslomalaisesta kysyin vihdoinkin, kun oma lomakin olisi ollut kiva tietää ihin sijouttuu. Sain ilmoittaa.
Joskus ihminen sairastuu tai tapaturmia sattuu, sellaista se on ja ei sellainen ärsytä. Nytkin kollega pitkällä saikulla tapaturman takia ja toivon vain, että kuntoutuisi.
Mutta elämäntapasaikuttajat kyllä veetuttaa. Voi jo katsoa kalenterista valmiiksi päivät, kun tietää että tietyt ihmiset ovat taas saikulla. Yleensä esim. silloin, kun projektien dedikset alkaa lähentyä tai muuten joutuisi oikeasti tekemään töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, osaanko valaista, mut yritän. Itellä on kaikenlaista kremppaa ja tutkittu on aikoinaan, mutta täyteen selvyyteen ja 100% varmaan diagnoosiin ei olla päästy. Jotain on joidenkin lääkärien mukaan (epäilyä mm. eräästä reumasairaudesta) ja joidenkin mielestä ei mitään, koska mm. verikokeet aina "puhtaat". Oon koittanut parhaani sinnitellä työelämässä. Omasta halustani olen osa-aikaisella sopparilla, niin voin tarvittaessa tehdä olon niin vaatiessa vähemmän tunteja. Viime aikoina olen kuitenkin tehnyt aikalailla täyttä 40h viikkoa joka viikko. Kuukausisopparilla oleva työkaveri jaksaa isoon ääneen voivotella, miten hän "on ainoa, joka vastuussa paikalla viitenä päivänä viikko". Mun vapaapäivinä ollut kuitenkin tuuraajia, joiden ihan yhtälailla pitäisi hoitaa hommia hänen työparinaan. Toki ovat "vain" tuuraajia eikä oikeasti ihan kaikki työtehtävät heiltä onnistu. Olen kuitenkin sanonut, että pyrin hoitamaan mahdollisimman paljon etukäteen ja voi jättää mulle myös mitä vain pystyy jättään, kun tuun takaisin vapaalta. Jos nyt joskus olen vapaalla, niin siihen vedoten hän ei tee kuin ihan pakolliset meidän yhteisinä päivinä. Huokailee, miten "kaikki jää hänelle, kun olen pois".
En haluaisi "kytätä" toisten saikkuja, mutta olen alkanut pitää kirjaa hänen saikkupäivistään, koska on alkanut ärsyttää ja ahdistaa tuo mun vapaapäivistä valittaminen, jotka on ihan esimiehen kanssa sovittu. Ennen hoidin tuota paikkaa yksin, mutta työmäärän kasvaessa saatiin hänet lisätekijäksi. Olisi muutenkin hyvä, että meillä olisi myös muita henkilöitä varalla, jotka osaa työn, jos toiselle joskus käy jotain: irtisanoutuu tms. Tällä hetkellä hänellä itse asiassa on enemmän ollut vapaapäiviä tai saikkuja kuin mulla nyt tän vuoden puolella. Seuraavan kerran jos valittaa miten hänelle kasautuu työt, tekisi mieli läväyttää tilastot nenän eteen... :D Ja joo, ehkä vaikutan itse sairaalta... On kyllä käynyt mielessä, pitäisikö vain irtisanoutua.
Joskus mulle joku sanoikin, etten osaa olla uskottava lääkärissä. Ehkä pitää paikkansa. Jostain syystä vaikutan tosi terveeltä siellä tai töissä ja kotona vapailla ja lomilla ei kukaan usko, kun jostain syystä taas oon kuin vanhainkotimummo. Yksi toinen kk-palkkainen kollega toisesta pisteestä saa saikkua ihan vaikka sitä stressaisi vain kotiin kasaantuneet likapyykit. Se jotenkin osaa aina miten vedota migreeniin yms. ja viikko tulee sairaslomaa, että tupsahtaa. Oon alkanut miettiin, että pitäisi kai itekin hakea kk-palkkaiseksi, niin sitten ei valitettaisi mun "vapaapäivistä" ja sit jos joskus tuntuisi olo oikeasti huonolta, niin eikun saikkua hakeen ja harjoitella sitä uskottavuutta?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, osaanko valaista, mut yritän. Itellä on kaikenlaista kremppaa ja tutkittu on aikoinaan, mutta täyteen selvyyteen ja 100% varmaan diagnoosiin ei olla päästy. Jotain on joidenkin lääkärien mukaan (epäilyä mm. eräästä reumasairaudesta) ja joidenkin mielestä ei mitään, koska mm. verikokeet aina "puhtaat". Oon koittanut parhaani sinnitellä työelämässä. Omasta halustani olen osa-aikaisella sopparilla, niin voin tarvittaessa tehdä olon niin vaatiessa vähemmän tunteja. Viime aikoina olen kuitenkin tehnyt aikalailla täyttä 40h viikkoa joka viikko. Kuukausisopparilla oleva työkaveri jaksaa isoon ääneen voivotella, miten hän "on ainoa, joka vastuussa paikalla viitenä päivänä viikko". Mun vapaapäivinä ollut kuitenkin tuuraajia, joiden ihan yhtälailla pitäisi hoitaa hommia hänen työparinaan. Toki ovat "vain" tuuraajia eikä oikeasti ihan kaikki työtehtävät heiltä onnistu. Olen kuitenkin sanonut, että pyrin hoitamaan mahdollisimman paljon etukäteen ja voi jättää mulle myös mitä vain pystyy jättään, kun tuun takaisin vapaalta. Jos nyt joskus olen vapaalla, niin siihen vedoten hän ei tee kuin ihan pakolliset meidän yhteisinä päivinä. Huokailee, miten "kaikki jää hänelle, kun olen pois".
En haluaisi "kytätä" toisten saikkuja, mutta olen alkanut pitää kirjaa hänen saikkupäivistään, koska on alkanut ärsyttää ja ahdistaa tuo mun vapaapäivistä valittaminen, jotka on ihan esimiehen kanssa sovittu. Ennen hoidin tuota paikkaa yksin, mutta työmäärän kasvaessa saatiin hänet lisätekijäksi. Olisi muutenkin hyvä, että meillä olisi myös muita henkilöitä varalla, jotka osaa työn, jos toiselle joskus käy jotain: irtisanoutuu tms. Tällä hetkellä hänellä itse asiassa on enemmän ollut vapaapäiviä tai saikkuja kuin mulla nyt tän vuoden puolella. Seuraavan kerran jos valittaa miten hänelle kasautuu työt, tekisi mieli läväyttää tilastot nenän eteen... :D Ja joo, ehkä vaikutan itse sairaalta... On kyllä käynyt mielessä, pitäisikö vain irtisanoutua.
Joskus mulle joku sanoikin, etten osaa olla uskottava lääkärissä. Ehkä pitää paikkansa. Jostain syystä vaikutan tosi terveeltä siellä tai töissä ja kotona vapailla ja lomilla ei kukaan usko, kun jostain syystä taas oon kuin vanhainkotimummo. Yksi toinen kk-palkkainen kollega toisesta pisteestä saa saikkua ihan vaikka sitä stressaisi vain kotiin kasaantuneet likapyykit. Se jotenkin osaa aina miten vedota migreeniin yms. ja viikko tulee sairaslomaa, että tupsahtaa. Oon alkanut miettiin, että pitäisi kai itekin hakea kk-palkkaiseksi, niin sitten ei valitettaisi mun "vapaapäivistä" ja sit jos joskus tuntuisi olo oikeasti huonolta, niin eikun saikkua hakeen ja harjoitella sitä uskottavuutta?
En tiedä, saiko tosta nyt mitään tolkkua, kun tuli niin tajunnanvirtaa... Mut lyhyesti siis, ni kai se ärsyttää lähinnä, kun itsekin kaipaisi sairaslomaa, eikä sitä tahdo saada millään ja toiset tuntuu saavan tuosta vain. Ja se kun itse tyhmänä mennyt osa-aikaiseksi ja sen takia ikäänkuin vapaata haukkumariistaa niiden vapaapäivien takia + toiset voi olla palkallisesti poissa ja vielä enemmän kuin itse oikeasti on pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei normaalit sairauslomat ärsytä. Ne vain ärsyttää, joista tietää jo etukäteen, että ei tule töihin. Ne tapasaikuttajat.
Näin on. Jotkut laskevat sairauslomat ylimääräiseksi vuosilomaksi. Tai jos joku pitää aina maanantaina sairauslomaa vauhdikkaan viikonlopun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, osaanko valaista, mut yritän. Itellä on kaikenlaista kremppaa ja tutkittu on aikoinaan, mutta täyteen selvyyteen ja 100% varmaan diagnoosiin ei olla päästy. Jotain on joidenkin lääkärien mukaan (epäilyä mm. eräästä reumasairaudesta) ja joidenkin mielestä ei mitään, koska mm. verikokeet aina "puhtaat". Oon koittanut parhaani sinnitellä työelämässä. Omasta halustani olen osa-aikaisella sopparilla, niin voin tarvittaessa tehdä olon niin vaatiessa vähemmän tunteja. Viime aikoina olen kuitenkin tehnyt aikalailla täyttä 40h viikkoa joka viikko. Kuukausisopparilla oleva työkaveri jaksaa isoon ääneen voivotella, miten hän "on ainoa, joka vastuussa paikalla viitenä päivänä viikko". Mun vapaapäivinä ollut kuitenkin tuuraajia, joiden ihan yhtälailla pitäisi hoitaa hommia hänen työparinaan. Toki ovat "vain" tuuraajia eikä oikeasti ihan kaikki työtehtävät heiltä onnistu. Olen kuitenkin sanonut, että pyrin hoitamaan mahdollisimman paljon etukäteen ja voi jättää mulle myös mitä vain pystyy jättään, kun tuun takaisin vapaalta. Jos nyt joskus olen vapaalla, niin siihen vedoten hän ei tee kuin ihan pakolliset meidän yhteisinä päivinä. Huokailee, miten "kaikki jää hänelle, kun olen pois".
En haluaisi "kytätä" toisten saikkuja, mutta olen alkanut pitää kirjaa hänen saikkupäivistään, koska on alkanut ärsyttää ja ahdistaa tuo mun vapaapäivistä valittaminen, jotka on ihan esimiehen kanssa sovittu. Ennen hoidin tuota paikkaa yksin, mutta työmäärän kasvaessa saatiin hänet lisätekijäksi. Olisi muutenkin hyvä, että meillä olisi myös muita henkilöitä varalla, jotka osaa työn, jos toiselle joskus käy jotain: irtisanoutuu tms. Tällä hetkellä hänellä itse asiassa on enemmän ollut vapaapäiviä tai saikkuja kuin mulla nyt tän vuoden puolella. Seuraavan kerran jos valittaa miten hänelle kasautuu työt, tekisi mieli läväyttää tilastot nenän eteen... :D Ja joo, ehkä vaikutan itse sairaalta... On kyllä käynyt mielessä, pitäisikö vain irtisanoutua.
Joskus mulle joku sanoikin, etten osaa olla uskottava lääkärissä. Ehkä pitää paikkansa. Jostain syystä vaikutan tosi terveeltä siellä tai töissä ja kotona vapailla ja lomilla ei kukaan usko, kun jostain syystä taas oon kuin vanhainkotimummo. Yksi toinen kk-palkkainen kollega toisesta pisteestä saa saikkua ihan vaikka sitä stressaisi vain kotiin kasaantuneet likapyykit. Se jotenkin osaa aina miten vedota migreeniin yms. ja viikko tulee sairaslomaa, että tupsahtaa. Oon alkanut miettiin, että pitäisi kai itekin hakea kk-palkkaiseksi, niin sitten ei valitettaisi mun "vapaapäivistä" ja sit jos joskus tuntuisi olo oikeasti huonolta, niin eikun saikkua hakeen ja harjoitella sitä uskottavuutta?
Tämä itseänikin ärsyttää, miten joku saa lypsettyä jatkuvasti saikkua ja itse joutuu korvaavaan työhön. Eli käyt edelleen päivittäin työpaikalla, tekemättä mitään, koska ei siellä oikeasti ole mitään korvaavaa työtä tarjolla, mutta kiusa se on pienikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, osaanko valaista, mut yritän. Itellä on kaikenlaista kremppaa ja tutkittu on aikoinaan, mutta täyteen selvyyteen ja 100% varmaan diagnoosiin ei olla päästy. Jotain on joidenkin lääkärien mukaan (epäilyä mm. eräästä reumasairaudesta) ja joidenkin mielestä ei mitään, koska mm. verikokeet aina "puhtaat". Oon koittanut parhaani sinnitellä työelämässä. Omasta halustani olen osa-aikaisella sopparilla, niin voin tarvittaessa tehdä olon niin vaatiessa vähemmän tunteja. Viime aikoina olen kuitenkin tehnyt aikalailla täyttä 40h viikkoa joka viikko. Kuukausisopparilla oleva työkaveri jaksaa isoon ääneen voivotella, miten hän "on ainoa, joka vastuussa paikalla viitenä päivänä viikko". Mun vapaapäivinä ollut kuitenkin tuuraajia, joiden ihan yhtälailla pitäisi hoitaa hommia hänen työparinaan. Toki ovat "vain" tuuraajia eikä oikeasti ihan kaikki työtehtävät heiltä onnistu. Olen kuitenkin sanonut, että pyrin hoitamaan mahdollisimman paljon etukäteen ja voi jättää mulle myös mitä vain pystyy jättään, kun tuun takaisin vapaalta. Jos nyt joskus olen vapaalla, niin siihen vedoten hän ei tee kuin ihan pakolliset meidän yhteisinä päivinä. Huokailee, miten "kaikki jää hänelle, kun olen pois".
En haluaisi "kytätä" toisten saikkuja, mutta olen alkanut pitää kirjaa hänen saikkupäivistään, koska on alkanut ärsyttää ja ahdistaa tuo mun vapaapäivistä valittaminen, jotka on ihan esimiehen kanssa sovittu. Ennen hoidin tuota paikkaa yksin, mutta työmäärän kasvaessa saatiin hänet lisätekijäksi. Olisi muutenkin hyvä, että meillä olisi myös muita henkilöitä varalla, jotka osaa työn, jos toiselle joskus käy jotain: irtisanoutuu tms. Tällä hetkellä hänellä itse asiassa on enemmän ollut vapaapäiviä tai saikkuja kuin mulla nyt tän vuoden puolella. Seuraavan kerran jos valittaa miten hänelle kasautuu työt, tekisi mieli läväyttää tilastot nenän eteen... :D Ja joo, ehkä vaikutan itse sairaalta... On kyllä käynyt mielessä, pitäisikö vain irtisanoutua.
Joskus mulle joku sanoikin, etten osaa olla uskottava lääkärissä. Ehkä pitää paikkansa. Jostain syystä vaikutan tosi terveeltä siellä tai töissä ja kotona vapailla ja lomilla ei kukaan usko, kun jostain syystä taas oon kuin vanhainkotimummo. Yksi toinen kk-palkkainen kollega toisesta pisteestä saa saikkua ihan vaikka sitä stressaisi vain kotiin kasaantuneet likapyykit. Se jotenkin osaa aina miten vedota migreeniin yms. ja viikko tulee sairaslomaa, että tupsahtaa. Oon alkanut miettiin, että pitäisi kai itekin hakea kk-palkkaiseksi, niin sitten ei valitettaisi mun "vapaapäivistä" ja sit jos joskus tuntuisi olo oikeasti huonolta, niin eikun saikkua hakeen ja harjoitella sitä uskottavuutta?
Tämä itseänikin ärsyttää, miten joku saa lypsettyä jatkuvasti saikkua ja itse joutuu korvaavaan työhön. Eli käyt edelleen päivittäin työpaikalla, tekemättä mitään, koska ei siellä oikeasti ole mitään korvaavaa työtä tarjolla, mutta kiusa se on pienikin.
Joo, meilläkin on "varhaisen puuttumisen malli" käytössä vai mikä nyt on nimeltään. Jos ite olisin yli kolme kertaa pois puoleen vuoteen, ni mistä vetoa, että joutuisin viivana johonkin samperin kolmikantaneuvotteluun ja kauhea hässäkkä ois valmis. Mutta kun kuukausipalkkaiset sellaiset jämäkkäluontoiset ihmiset ja pomon suosikit on pois milloin milläkin varjolla, niin heille ei tule mitään.
Vaikka kai tää katkeruus alkaa olla sitä luokkaa, että tästäkin ois syytä mennä jutteleen johonkin. Mut kai mut sit leimattaisiin joksikin työpaikkakiusaajaksi? :-D
Joku varmaan kuolee ärsytykseen ja kateuteen jos kyseessä onkin joku vakavampi tauti, josta ei ihan parissa päivässä paranekaan 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä duunissa pari vakkarisaikuttajaa, yksi tunnetaan parhaiten nimellä mr Saigon. Näiden tyyppien poissaolojen ajankohdat on helposti ennustettavissa ja syyt todella typeriä.
Joo, ärsyttää, kun joutuu jatkuvasti paikkaamaan muiden poissaoloja, hoitamaan heidän töitään omien töiden ohessa ja tyypit nostavat täyttä palkkaa. Oma liksa ei nouse, vaikka ylimääräistä joutuu tekemään. Kieltäytyminen ei ole mahdollista.
Minua ärsytti suunnattomasti, kun yksi kaverini naureskeli, että otti krapulan takia saikkua ja on niin helppoa saikuttaa, kun on saikut omailmoituksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitin siis lähinnä tapauksia, joissa sairauslomalla olija ei tee samaa työtä kuin sinä. Miksi toisen sairausloma siinä tapauksessa ärsyttää?
Ap
Itse en ainakaan tee yhtään sen enempää töitä vaikka työkaveri saikuttaisi. Suosittelen muillekin. Mielestäni on idioottimaista suostua tekemään enemmän töitä samalla palkalla ja tämän jälkeen nillittää siitä.
Tuo on kyllä totta, että jotkut tuntuvat saavan samoilla oireilla helpommin saikkua kun muut. Eräs neuvoikin mua: ei ne mitään saikkua anna sulle esim. flunssasta, jos et itse sano et jaksa ja on niin huono olo. Toimi kun laitoin vielä kyseiset valitusfraasit oireiden lisäksi.
Esim. kesken työpäivön jos meni valittamaan kamalaa kurkkukipua ja flunssaista oloa, ei mitään saikkua. Ja oli siis ihan oikeasti eli periaatteessa näkyi ja kuului ulospäin. Ja toinen sanoi samaa, heti 3 päivää saikkua.
Huomasun myös että parempi vaan soitella aamulla et nyt olen todella flunssainen. (Siis oikeasti olin) Kuumeen vedin monesti mukaan, jotta varmasti tulisi sailkkua, vaikka ei ollut, koska joskus ihan selvästi flunssaisena en ollut saanut saikkua. Kaverin tokaisu: sä olet ehkä niin terveen näköinen ei hirveesti lohduttanut.
Mua ei kiinnosta toisten sairaslomat edes omalla työpaikalla, teen omat hommani ja jos on vajausta henkilökunnasta niin sitten tehdään vain sen mukaan eli keskitytään tärkeimpiin ja akuuteimpiin hommiin.
Meillä on saikulla joku kokoajan ja kyllä siitä kova pulina käy välillä. Ihmisiä kiinnostaa miksi joku on pois ja kuka on taas pois jne.
Jos olen itse ottanut vastaan tiedon jonkun sairaslomasta niin en koskaan edes kerro uteliaille kyttääjille saikun syytä, se on työntekijän ja johdon välinen asia.
Luulen että ainakaan meidän työpaikassa ketään ei muiden sairaslomat sinällään ärsytä, tuntuvat nauttivan vaan kun saavat itse tuntea itsensä paremmaksi tekemällä pitkää päivää ym. kun taas ne toiset saikuttaa ja nauttivat kun saavat asiasta pulista.
Jos jotain ärsyttää niin ehkä siksi että itsekin haluaisi saikun ottaa muttei kehtaa koska on juurikin itse niitä sairaslomista molkottajia :)
Ihan hauskaa tätä on sivusta seurata toisaalta.
Mikä toi "lähinnä naisia" on otsikossa? Olen itse töissä metallialalla ja mun miespuoliset työkaverit on ne suurimmat kitisijät, jos joudun olemaan sairaslomalla.
Ihmisiä ärsyttää, kun lapseni on kuntoutustuella. Hän näyttää normaalilta, asuu yksin normaalisti ja hoitaa kotiaskareensa. Mutta hänen autismi ei näy mitenkään päälle päin, koska on lievä tapaus. Hän tervehtii naapureita, kun on oppinut sen tavan. Sekään ei näy päälle päin, että hänellä on perussairaus, joka väsyttää ja siihen lääke väsyttää lisää. Työkokeilussa hän nukahtteli kesken kaiken, vaikka nukkuu yöt hyvin. Ihmiset on kateellisia siitä, että ei käy töissä, mutta muistakaa olla kateellisia myös niistä syistä, miksi ei käy töissä. Ette voi saada samaa vapaata terveenä. Sitä paitsi, hän sai käytyä itselleen ammatin. Jos hän pystyisi käymään töissä, tuloja olisi enemmän ja hän kaipaa töihin. Pitäisi vaan saada lääkitys mikä toimii ja mikä ei aiheuttaisi tuota järkyttävää väsymystä. Autisti kun on, lääkkeen vaihitaminen on vaikeaa. Edellinen vaihtolääke aiheutti rajua pahoinvointia ja nyt on vaikea suostua seuraavaan vaihtoon. Nykyään käytössä oleva väsyttää, mutta pitää kivut poissa.
Ei normaalit sairauslomat ärsytä. Ne vain ärsyttää, joista tietää jo etukäteen, että ei tule töihin. Ne tapasaikuttajat.