Lue keskustelun säännöt.
Yksinäinen olo mutta ihmiset ärsyttää
29.07.2022 |
Katkaisin yli vuosi sitten kaverisuhteet tai siis annoin niiden hiipua pois. Aluksi oli helpottavaa olla yksin ja pääsin pois ahdistavista ja kuormittavista henkilökemioista.
Jouduin aina jotenkin hyväksikäytetyksi. Myös pienissä asioissa valta oli aina toisilla. Ryhmissä oli ulkopuolinen olo enkä löytänyt yhteyttä muihin.
Tänään katsoin erään harrastukseni kuvia. Olin haaveillut osallistuvani viikon mittaiselle kurssille, mutta kuvia katsoessa tajusin, että olisin jäänyt sielläkin ulkopuolelle ja ollut se underdog.
Menee pitkiä aikoja, etten edes haluaisi puhua kenenkään kanssa. Välillä kaipaan seuraa, mutta kun seuran hinta olisi tehdä kompromisseja yksipuolisesti niin ainoa ratkaisu on siis olla yksin.
Kommentit (42)
Älä rakenna itsellesi vankilaa yksinäisyydestä. Jotain löytyy yhteyttä toisiin vaikka musiikin tai muun taiteen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä rakenna itsellesi vankilaa yksinäisyydestä. Jotain löytyy yhteyttä toisiin vaikka musiikin tai muun taiteen kautta.
Sepä se, kun kaipaan sitä syvää yhteyttä mutten jaksa sitä kaikkea muuta draamaa ja valtapelejä.
Ei muutkaan kuulu joukkoon yhtään sen enempää kuin sinäkään. Voit siis esittää kuuluvasi, niin ne muutkin esittää.
Helpompi löytää kuuluvuutta vaikka tekniikan ja tähtitieteen harrastauksen parista. Ne perustuu ns.koviin tieteisiin ja eivät ole niin tulkinnan varaisia kuin musiikki ja taide. Musiikin ja taiteen parissa yleensä ihan kauheita hörhöjä ja draamat & sekoilu on taattua. Eli nyt vaan perehtymään matematiikkaan, fysiikkaan ja muihin vakaisiin asioihin. Hyvästi draama!
Ei niiltä insinööreiltä saa tunnepuolen vastakaikua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huumori ja itseironia auttaa ihmisten kanssa kontakteissa. Mutta ei muakaan nyt kyllä naurata mikään.
Kun piiloidut miellyttävän kuoren taakse, jäät seurassakin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa, että olet päätöksesi tehnyt?
Moni suosion keskipisteessä oleva pelkää yksinäisyyttä. Sinulla ei ole enää mitään pelättävää sosiaalisessa mielessä kun olet jo kokenut hylkiönä elämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko minä?
Mulla on aina ollut tuo sama, etten ole päässyt sisään mihinkään porukkaan ja ns. kaverit ovat olleet kanssani vain, koska olen aina ollut auttamassa, jos on apua tarvittu ja tehnyt palveluksia muille.
Muutama vuosi sitten tein kuten sinä, eli annoin viimeisenkin "ystävyyssuhteen" hiipua pois. Se oli koronan ansiosta helppo tehdä. Ko. ihminen vieraili luonani jokin aika sitten ja syy yllättävään yhteydenottoon oli, yllätys, yllätys, avuntarve. En kieltäytynyt auttamasta, mutta päätös olla pitämättä muihin kuin lähimpiin sukulaisiin aktiivisesti yhteyttä vain vahvistui.
Silti joskus olo on todella yksinäinen ja toivon, että olisi edes se yksi ystävä, mutta tunne helpottaa, kun muistelee, millaista se kanssakäyminen on.
Ja kyllä, tiedän olevani liian kiltti. En osaa sanoa ei, jos joku pyytää apua tai tarvitsee kuuntelijaa, jollei mulla ole jotain todellista syytä kieltäytyä. En myöskään osaa vaatia vastavuoroisuutta ja aistin hyvin herkästi, jos seuraani ei kaivata ja vetäydyn omiin oloihini.
Ihmisen ystävä/tuttavapiiri on yleensä samanhenkistä mitä itse on, niin pitää katsoa vähän itseen ensin, että onko kavereina draamailijoita yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko minä?
Mulla on aina ollut tuo sama, etten ole päässyt sisään mihinkään porukkaan ja ns. kaverit ovat olleet kanssani vain, koska olen aina ollut auttamassa, jos on apua tarvittu ja tehnyt palveluksia muille.
Muutama vuosi sitten tein kuten sinä, eli annoin viimeisenkin "ystävyyssuhteen" hiipua pois. Se oli koronan ansiosta helppo tehdä. Ko. ihminen vieraili luonani jokin aika sitten ja syy yllättävään yhteydenottoon oli, yllätys, yllätys, avuntarve. En kieltäytynyt auttamasta, mutta päätös olla pitämättä muihin kuin lähimpiin sukulaisiin aktiivisesti yhteyttä vain vahvistui.
Silti joskus olo on todella yksinäinen ja toivon, että olisi edes se yksi ystävä, mutta tunne helpottaa, kun muistelee, millaista se kanssakäyminen on.
Ja kyllä, tiedän olevani liian kiltti. En osaa sanoa ei, jos joku pyytää apua tai tarvitsee kuuntelijaa, jollei mulla ole jotain todellista syytä kieltäytyä. En myöskään osaa vaatia vastavuoroisuutta ja aistin hyvin herkästi, jos seuraani ei kaivata ja vetäydyn omiin oloihini.
Minäkö tämän kirjoitin? Samanlaisia kokemuksia tuosta auttamisen yksipuolisuudesta.
Itselläni puolestaan ei ole tarvetta pitää muita tossun alla tai käyttää heitä, niin ilmeisesti sitten vedän niitä dominoivampia puolikkaita magneetin lailla luokseni kun näköjään tasa-arvoista suhdetta ei ole olemassa.
Ap
Oletko pullukka? Yleensä kauniilla on joku alistuva hännystelijä perässä joka ei vie huomiota itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingissä ainakin joka lähiössä on asukastalot ja paljon toimintaa.Eiköhän ne taas aukea kun koulut alkaa? Niiden ulko- ovien lasissa on A 4 paperi laput muistakin paikkoista jonne voi mennä ja osallistua ilman rahaa.Yhdessä olo ym.Kyllä löydät paikkasi.Näe vähän vaivaa itse.Mene alueesi netti sivuille tai katsoo asukastalon ulko- ovien inffo lappuja.
Yksinäisyyden tunne kumpuaa menneisyydestäsi
Masennus ilmenee vetäytymisenä ja myös ärtyisyytenä.
Ok.