Miksi kirkossa lauletaan edelleen pelkkiä virsiä?
Tiedän kyllä tuomasmessut, metallimessut ja muut erikoisuudet, joissa on eri meininki. Mutta miksi kaikissa sunnuntaiaamun messuissa ja muissa ns. päämessuissa lauletaan edelleen samoja vanhoja virsiä, joita laulettiin jo aikoja sitten, ja aina kun virsikirjaan otetaan uusia virsiä ne on musiikillisesti samantyylisiä kuin vanhat? Ja miksi virsiä säestetään aina uruilla?
Tiedän että kyse on perinteestä, mutta se perinne ei ulotu alkuseurakunnan aikoihin, vaan kirkossa on jostain syystä jämähdytty Lutherin aikoihin käytettyyn musiikkityyliin, joka muuten aiheutti niihin aikoihin pahennusta monissa. Eikö jo vähitellen olisi aika uudistaa kirkon musiikkia niin, että se olisi edes vähän vaihtelevampaa? Enkä nyt tarkoita, että musiikin täytyisi olla välttämättä menevämpää ja kevyempää. Mallia voisi ottaa myös ortodoksisesta kirkosta, jossa kauniiseen kuoromusiikkiin yhdistyy harras, iätön tunnelma.
Vanhoista virsistä ei tarvitse (eikä pidäkään) luopua kokonaan, mutta en suoraan sanottuna ymmärrä, miksi niiden annetaan olla vuosikymmenestä toiseen niin hallitsevassa roolissa, samalla kun kirkossa kävijöiden määrä laskee koko ajan. Vai onko multa vaan jäänyt tajuamatta jotain oleellista?
Kommentit (30)
No niissä on vähän enemmän sanomaa kuin Satumaassa
taivas ei ole satua kirjoitti:
No niissä on vähän enemmän sanomaa kuin Satumaassa
Aivan varmasti. Siksi sanoinkin, että inspiraatiota voi hakea myös esim. ortodoksisen kirkon musiikista. Sen uskonnollinen sanoma ei taatusti häviä luterilaisille virsille*, ja perinteikkyys on ihan eri luokkaa kuin vain joitain satoja vuosia vanhoilla virsillä.
* Tarkoitan tällä uskonnollisuuden määrää, opilliset kysymykset on tietysti eri asia.
Onhan siellä yksinlauluakin. Lähinnä varmaan kanttori laulaa. Eiköhän kappaleet ole muitakin kuin virsiä.
Vierailija kirjoitti:
Minä oon nuoresta asti tykännyt virsistä, etenkin niiden sanoista.
Kiva kun tykkäät, ja pidän itsekin monista. Mutta se että jotkut pitää virsistä ei ole riittävä syy sille, että päämessuissa lauletaan aina pelkkiä virsiä vuodesta toiseen eikä vaihtoehtoja edes harkita. Kirkossa on muutettu vuosien saatossa niin montaa muutakin asiaa, joten miksi virsien annetaan olla niin hallitsevassa asemassa samalla kun entistä useampi kokee ne etäisiksi ja tylsiksi ja pitää kirkossa käymistä vastenmielisenä pakkopullana?
Luuletko, ettei kukaan ortodoksi ajattele, että heidän musiikkinsa toistaa ikävästi samaa vanhaa kaavaa?
Mä olen aina haukotellut suomalaisille melankolisille virsille ja muillekin melankolisille lauluille. Tykkään reippaammasta ja iloisemmasta musiikista. Onneksi sellaistaki löytyy myös hengelliseltä puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Luuletko, ettei kukaan ortodoksi ajattele, että heidän musiikkinsa toistaa ikävästi samaa vanhaa kaavaa?
Sillä ei ole mitään väliä mitä ortodoksit ajattelee omasta kirkkomusiikistaan, kun mietitään miksi luterilaiset on jämähtänyt laulamaan päämessuissa pelkkiä virsiä.
Uusia virsiä on tullut, kun virsikirjan lisävihko julkaistiin muutamia vuosia takaperin. Näiden lisäksi saatetaan joskus vaihtelevasti laulaa esim. punaisessa veisukirjassa olevia kappaleita tai kanttori/muu muusikko voi laulaa muuta tilaisuuteen sopivaa. Kirkollisissa toimituksissa musiikki on vapautunut enemmän, messuissa on vielä perinteisempää. Ja eroa on varmasti, käykö messussa jossain Kalliossa vai Peräposiolla.
Reippaasti vaan laittamaan seurakunnalle palautetta, että olisi välillä mukava saada muutakin kuin perinteisiä virsiä. Todennäköisesti joku kanttori innostuu ajatuksesta.
T. Kirkon työntekijä
Koska gospel ei oo niin suomalainen juttu, kyllä jossain paikoissa lauletaan sellaisia meneviä ja iloisia virisiä. Itse en sellasesta meiningistä tosin tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Luuletko, ettei kukaan ortodoksi ajattele, että heidän musiikkinsa toistaa ikävästi samaa vanhaa kaavaa?
Kommentoin kuitenkin vielä sen verran, että ortodokseilla on paljon paremmat perusteet pitäytyä vanhassa musiikissaan kuin luterilaisilla. Ortodoksinen kirkkomusiikki on saanut alkunsa jo alkukirkon aikoina ja edustaa traditiota, joka on ortodokseille yhtä tärkeää kuin Raamattu. Siksi suurten muutosten tekeminen musiikkiin olisi ortodokseille paljon isompi asia kuin luterilaisille, joille virsimusiikki on pelkkää perinnettä. Luterilaisillahan on jo metallimessuja ja muita erikoismessuja, jollaisia ortodoksinen kirkko ei voisi hyväksyä itselleen.
Kanttorit on yhä useammin lestadiolaistaustaisia. Kanttorikoulutukseen hakeutuu pääsääntöisesti klassisen musiikin harrastajia ja niitä löytyy enemmän tuolta lestadiolaisten piiristä.
Mitä radiosta kuunnellut jumalanpalveluksia ,niin kyllä on paljon muutakin kun virsiä.
Olen vieraillut amerikkalaisissa kirkoisss ja jessus niissä oli meininkiä. Hyvä kun penkeissä pysyivät tai eihän ne pysyneetkään. Esilaulajat, Hieno tunnelma, taputuksia ja tanssia. Kunnon iloinen jumalanpalvelus eikä sellaista syntisen synkkää ja ikävää kuten meillä.
Ateisti
Vanhat virret perinteisessä jumalanpalveluksessa ovat ainoat oikeat. Uusissa virsissä on jo mainoslaulun piirteitä. Virren pitää olla harras ja tuttu.
Tvstä on tullut gospelmusiikki- ja iskelmämusiikkijumalanpalveluksia, mutta niissä ei tule tunnelma, että poistutaan arjesta ja siirrytään pyhään.
Musta ne Hillsong-kappaleet (löytyy Spotify:sta) ovat kivan meneviä. Eikös Justin ja Hailey Bieber käy myös niissä Jumalanpalveluksissa.
Olen monesti miettinyt, miksei kirkkomusiikki voisi olla vähän iloisempaa.
Itse kaipaisin enemmän tutuimpia virsiä.
Saisi jokaisessa jumalanpalveluksessa olla puolet virsistä niitä tutuimpia. Minua kiinnostaa lähinnä sanat.
Esim suvivirttä voisi olla useammankin kerran kesällä.
Sävel on monessa virressä sama siksi, että on helpompi laulaa tutulla sävelellä. Näin olen lukenut.
Virret ovat niin hyviä. Ajattomia ja sanoituksiltaan ytimessä. Todella, todella monet sukupolvet ovat laulaneet samoja virsiä.
Ne edustavat traditiota, kertovat isien ja äitien kallisarvoisesta uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Tahdon yhtyä tuohon perinteeseen ja uskoon sydämessäni, en johonkin nykygospeliin tai tuntemattomiin ralleihin. Muistan paljon virsiä jo omastakin lapsuudesta.
Saarnat ovat nykyään sanomaltaan niin mitättömiä ja laiskasti valmistettuja että jos virsistä ja klassisesta kirkkomusiikista luovutaan jumalanpalveluksessa, minä luovun sitten varmaan koko sunnuntaimessusta. Haen ehtoollisen nopeasti arki-iltana ja that's it.
Hirveintä minulle on, jos messussa on jokin mukamenevä bändi. Se on vain kiusallista ja niiden soittama kevyempi musiikki on messussa täysin turha ja huono myötähävettävä "ohjelmanumero". Ketään ei kiinnosta eikä jumalanpalvelus ole esiintyminen kenellekään.
Terveisin toinen kirkon työntekijä
Lopetin kirkossa käynnit .Kun virisikirja uusittin ja vanhat vireet hävitetiin.En osaa uusia virsiä.Kävin kyllä diskonisalitoksen kirkko,tasa arvon ja ihmisoikeuksien puolesta. Virsiä en osanut mutta papin puhe ja avustajien oli musikkia korvilleni!
Minä oon nuoresta asti tykännyt virsistä, etenkin niiden sanoista.