Miksi kirkossa lauletaan edelleen pelkkiä virsiä?
Tiedän kyllä tuomasmessut, metallimessut ja muut erikoisuudet, joissa on eri meininki. Mutta miksi kaikissa sunnuntaiaamun messuissa ja muissa ns. päämessuissa lauletaan edelleen samoja vanhoja virsiä, joita laulettiin jo aikoja sitten, ja aina kun virsikirjaan otetaan uusia virsiä ne on musiikillisesti samantyylisiä kuin vanhat? Ja miksi virsiä säestetään aina uruilla?
Tiedän että kyse on perinteestä, mutta se perinne ei ulotu alkuseurakunnan aikoihin, vaan kirkossa on jostain syystä jämähdytty Lutherin aikoihin käytettyyn musiikkityyliin, joka muuten aiheutti niihin aikoihin pahennusta monissa. Eikö jo vähitellen olisi aika uudistaa kirkon musiikkia niin, että se olisi edes vähän vaihtelevampaa? Enkä nyt tarkoita, että musiikin täytyisi olla välttämättä menevämpää ja kevyempää. Mallia voisi ottaa myös ortodoksisesta kirkosta, jossa kauniiseen kuoromusiikkiin yhdistyy harras, iätön tunnelma.
Vanhoista virsistä ei tarvitse (eikä pidäkään) luopua kokonaan, mutta en suoraan sanottuna ymmärrä, miksi niiden annetaan olla vuosikymmenestä toiseen niin hallitsevassa roolissa, samalla kun kirkossa kävijöiden määrä laskee koko ajan. Vai onko multa vaan jäänyt tajuamatta jotain oleellista?
Kommentit (30)
Luterilainen kirkko on jo menettänyt uskottavuutensa. Jos ortodoksinen kirkkomusiikki kiinnostaa, hakeudu syksyllä katekumeenikurssille ja käänny ortodoksiksi. Itse tein niin jo vuosia sitten eikä ole tarvinnut katua. Luterilaisuudessa ei ole mitään, mitä olisin erityisesti jäänyt kaipaamaan.
Toinen pikku juttu olis, jos ei ihan aina siitä Jeesuksesta. Olis joskus ees Jeesus-vapaa jumalanpalvelus.
Siunaustilaisuudessa kanttori lauloi Luossan kerjäläinen omaisten pyynnöstä. Oli etukäteen sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Vanhat virret perinteisessä jumalanpalveluksessa ovat ainoat oikeat. Uusissa virsissä on jo mainoslaulun piirteitä. Virren pitää olla harras ja tuttu.
Tvstä on tullut gospelmusiikki- ja iskelmämusiikkijumalanpalveluksia, mutta niissä ei tule tunnelma, että poistutaan arjesta ja siirrytään pyhään.
Olen muuten samaa mieltä, mutta yhdellä tärkeällä lisäyksellä: Kyse on pelkästään omasta mielipiteestäni ja omista kokemuksistani. Tunnen joitain sellaisia uskovia, joille virret ei saa aikaan kokemusta pyhästä. Heille virret on pelkkää tylsää, masentavaa pakkopullaa ja heillä lähtee helposti ajatukset harhailemaan niitä kuunnellessa. Osa on vapaisiin suuntiin kuuluvia kristittyjä, joille on luontevaa tanssia ja eläytyä menevämpään musiikkiin täysillä. Osa on ihan luterilaisia, jotka nyt vaan ei tykkää virsistä, vaan heille pyhyyden kokemus syntyy jostain muusta. Onko minun ja sinun kokemukseni pyhästä sen arvokkaampi kuin heidän kokemuksensa? Jos on niin miksi?
Ihmiset ei noin pääsääntöisesti ole kovin taitavia laulajia ja virret on mitoitettu sen mukaan.
Niissä ei taida olla teostomaksuja?
Pitäskö sun googlettaa vaikka että mikä kirkko on?
Vierailija kirjoitti:
Pitäskö sun googlettaa vaikka että mikä kirkko on?
"Kirkko on rakennus, jossa lauletaan virsiä."
Eli virret kuuluu kirkkoon ja piste.
Vanhoissa virsissä on hyvä sanoitus. Melodiakin on monissa hieno. En korvaisi niitä. Tosin ehkä joitain virsiä voisi versioida duurisointuisemmiksi, ortodoksikirkon tyyliin?
Se että seurakunta, siis tavalliset ihmiset, laulavat virret, on tärkeää. Vaikka silloin ne kuulostavat vähän laahaavilta.
Olisi varmasti hienomman kuuloista, jos musikaalisesti lahjakkaiden laulajien kuoro esittäisi laulut, mutta silloin seurakunta ei osallistuisi omilla äänillään veisuuseen.
Yksi vaihtoehto olisi, että kuoro johtaisi laulua. Muut seurakuntalaiset laulaisivat mukana.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
No se nyt kuuluu kirkkoon. On niitä muitakin laulutilaisuuksia. Sitäpaitsi virret on huikeita, sopivia kaikkiin elämäntilanteisiin. Kuuntelin just Samuli Edelmannin laulamana setin. Koskettaa ja lohduttaa kun läheinen kuollut puoli vuotta sitten. 💔