Mitenköhän ihmiset kasvattivat lapsiaan joskus kivikaudella?

Tätä olen miettinyt! Tai kasvattivatko lapset melkein itse itsensä: jos joku lähti harhailemaan niin hän joko selviytyi tai kuoli, vanhemmat eivät lähteneet perään.

Silloin lapset ei määränneet.

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen miettinyt! Tai kasvattivatko lapset melkein itse itsensä: jos joku lähti harhailemaan niin hän joko selviytyi tai kuoli, vanhemmat eivät lähteneet perään.

Et ole sitten ikinä havainnut, että kaikki nisäkkäät hoitavat poikasiaan ja estävät näitä joutumasta vaaraan. Mihin perustat kuvitelman, ettei kivikauden ihmiset olisi osanneet hoitaa lapsiaan edes niin alkeellisella tasolla, että estävät näitä eksymästä?

Kivikaudella koko yhteisö vahti kaikkien lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen miettinyt! Tai kasvattivatko lapset melkein itse itsensä: jos joku lähti harhailemaan niin hän joko selviytyi tai kuoli, vanhemmat eivät lähteneet perään.

Et ole sitten ikinä havainnut, että kaikki nisäkkäät hoitavat poikasiaan ja estävät näitä joutumasta vaaraan. Mihin perustat kuvitelman, ettei kivikauden ihmiset olisi osanneet hoitaa lapsiaan edes niin alkeellisella tasolla, että estävät näitä eksymästä?

Mistäs minä tietäisin, mitä kivikaudella tapahtui.

Itse asiassa luin juuri tästä aiheesta. Silloin ihmiset kasvattivat lapsia isolla porukalla. Edelleen vielä nykyaikana joidenkin heimojen keskuudessa on tapana, että kaikki huolehtivat lapsista yhdessä. Ja lapset myös viettävät paljon aikaa keskenään isossa lapsijoukossa. Pienemmät lapset oppivat isommilta lapsilta miten käyttäydytään. Jonkun kansan keskuudessa (en nyt muista nimeä) on jopa sellainen tapa, että lapset lähtevät joskus 7-vuotiaina kokonaan elämään muiden lasten joukkoon ja käyvät vanhempien luona vain harvoin.

On ollut erilaisia elinolosuhteita ja erilaisia tapoja. Lapset ovat olleet luultavasti töissä mukana ja opetettu tekemään jotain hyödyllistä sen sijaan että juoksevat villeinä päättömästi ympäriinsä.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa luin juuri tästä aiheesta. Silloin ihmiset kasvattivat lapsia isolla porukalla. Edelleen vielä nykyaikana joidenkin heimojen keskuudessa on tapana, että kaikki huolehtivat lapsista yhdessä. Ja lapset myös viettävät paljon aikaa keskenään isossa lapsijoukossa. Pienemmät lapset oppivat isommilta lapsilta miten käyttäydytään. Jonkun kansan keskuudessa (en nyt muista nimeä) on jopa sellainen tapa, että lapset lähtevät joskus 7-vuotiaina kokonaan elämään muiden lasten joukkoon ja käyvät vanhempien luona vain harvoin.

Noinhan suomalaisetkin lapset tekevät, ovat mahdollisimman paljon poissa kotoa, niin että niillä pitää olla määrätyt kotiintuloajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen miettinyt! Tai kasvattivatko lapset melkein itse itsensä: jos joku lähti harhailemaan niin hän joko selviytyi tai kuoli, vanhemmat eivät lähteneet perään.

Et ole sitten ikinä havainnut, että kaikki nisäkkäät hoitavat poikasiaan ja estävät näitä joutumasta vaaraan. Mihin perustat kuvitelman, ettei kivikauden ihmiset olisi osanneet hoitaa lapsiaan edes niin alkeellisella tasolla, että estävät näitä eksymästä?

Varmaan hoitivat paremmin kuin amerikassa oregon trailin aikoihin. Silloin lapsia putosi vaunusta tai vain katosi heinikkoon eikä niitä etsitty vaan jatkettiin kylmästi matkaa.

Kivikaudella myös lapsista huolehdittiin ja luonnon varoja syödä. Esim. neanderilaiset söivät enimmäkseen kasviksia, yrttejä ym. ja heillä oli vahva yhteys luontoon, ja tämän vuoksi tuskin jättivät lapsistaan huolehtimasta. On siis tutkittua tietoa, etteivät olleet tyhmiä, mitä nykymaailma on aikaisemmin antanut ymmärtää. Mutta tuskin meistä kukaan saa sitä selville, kun eihän nykyäänkään lapsista huolehdita, jotkut kyllä, ja osa ei ja siltä väliltä. Tuskin silloin on ollut seksikauppaa lasten suhteen, mitä se nykyään on. Lapsia tuskin hakattiin ym. ja nykyään röyhkeys ja rahanhimo nostaa päätään. Milloin tämä taas loppuu tässä koko maapallon elämässä?

Vierailija kirjoitti:

On ollut erilaisia elinolosuhteita ja erilaisia tapoja. Lapset ovat olleet luultavasti töissä mukana ja opetettu tekemään jotain hyödyllistä sen sijaan että juoksevat villeinä päättömästi ympäriinsä.

Ei varmaan tosiaan ollut mitään yhteistä yleistä "kivikautista lastenkasvatusoppia", vaan riippui paikallisesta kulttuurista ja henkilöistä, kuinka lapsia kasvatettiin.

Monet apinatkin tietääkseni hoitavat lapsiaan siten kuten he ovat oppineet niitä hoitamaan muilta lajitovereiltaan, eikä niilläkään ole mitään kattavaa luontaista viettiä tai suunnitelmaa siitä, kuinka lapsia tulisi kasvattaa.

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ollut erilaisia elinolosuhteita ja erilaisia tapoja. Lapset ovat olleet luultavasti töissä mukana ja opetettu tekemään jotain hyödyllistä sen sijaan että juoksevat villeinä päättömästi ympäriinsä.

Ei varmaan tosiaan ollut mitään yhteistä yleistä "kivikautista lastenkasvatusoppia", vaan riippui paikallisesta kulttuurista ja henkilöistä, kuinka lapsia kasvatettiin.

Monet apinatkin tietääkseni hoitavat lapsiaan siten kuten he ovat oppineet niitä hoitamaan muilta lajitovereiltaan, eikä niilläkään ole mitään kattavaa luontaista viettiä tai suunnitelmaa siitä, kuinka lapsia tulisi kasvattaa.

Mutta kuka on ollut se ensimmäinen apina, joka on opettanut kuinka lapsia kasvatetaan?

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen miettinyt! Tai kasvattivatko lapset melkein itse itsensä: jos joku lähti harhailemaan niin hän joko selviytyi tai kuoli, vanhemmat eivät lähteneet perään.

Aika vaikea jotenkin kuvitella, että äiti olisi vain jäänyt sinne kotiluolaan istumaan nuotion ääreen vaikka olisi nähnyt lapsen harhailevan pois sieltä luolasta.

Laittoivat lapset etsimään soijapapuja, merilevää, lupiininsiemeniä ja katajanmarjoja. Niitä ihminen söi miljoonia vuosia sitten. Lupiinistahan saa paljon proteiinia. Vanhemmat metsästivät pari kertaa vuodessa jonkin eläimen, mutta muuten pärjättiin kasviksilla. Ihminen on luonnostaan kasvissyöjä. Näin lapsetkin oppivat eettisen suhtautumisen luontoon jo pienenä.

Etenkin pohjoisessa pärjättiin hyvin katajanmarjoilla ja portulakalla. Niiden kerääminen oli lapselle sopivaa hommaa. Siihen se aika sitten kuluikin. Vaarallisia eläimiä ei juurikaan ollut, joten niitä ei tarvinnut varoa.

Veikkaan että lapsi on nukkunut jossain aikuisessa tai sisaruksessa kiinni yöllä ja jyrkänteeltä putoamista, myrkkykasvin syömistä yms on estetty esimerkiksi kantamalla lasta mukana tai lyömällä, tai käskemällå isomman pitää sitä silmällä. Toki aina välillä joku lapsi on joutunut villieläimen suuhun vahingossa, mutta muistan lukeneeni, että kivikaudella jopa vammaisista lauman jäsenistä pidettiin huolta. Varmasti ihmisten bonding-hormonit toimivat tehokkaasti, kun oltiin jatkuvasti yhdessä ja kaikki tarvitsivat toisiaan eloonjäämiseen. Vaikka se meno kovin karua olikin.

Ehkä lapsia pidettiin melko pienestä lähtien mukana keräämässä vaikka marjoja tai polttopuuta. Siinä he samalla oppivat vaikka että mitä voi syödä, kun näkivät että mitä aikuiset keräsivät ruoaksi. 

Lapsikuolleisuus oli suurta, jopa vielä 100v sitten. Kivikaudella todennäköisesti 8/10 lapsista ei selvinnyt 3v vanhemmaksi. Selvää siis, että jokainen lapsi oli arvokas ja heistä huolehdittiin yhteisönä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen miettinyt! Tai kasvattivatko lapset melkein itse itsensä: jos joku lähti harhailemaan niin hän joko selviytyi tai kuoli, vanhemmat eivät lähteneet perään.

Aika vaikea jotenkin kuvitella, että äiti olisi vain jäänyt sinne kotiluolaan istumaan nuotion ääreen vaikka olisi nähnyt lapsen harhailevan pois sieltä luolasta.

Luonnollisen synnytyksen ja imetyksen sekä lauman tuen vuoksi on todennäköistä, että lapsi ja äiti kiintyivät toisiinsa. Pidän mahdollisena, että synnytyksen jälkeinen uupumus toisaalta oli silloinkin mahdollista esimerkiksi nälkäaikoina. Käyhän eläimillekin niin, että joskus emo ei jostain syystä vaan osaa äitiyttä tai ei tunnista poikasta omaksi kunnolla. Mutta meillä on aika vahvaa hoivaviettiä ja sietokykyä nimenomaan sen takia, että vain empaattisten ja hoivaavien sukujen lapset ovat jääneet eloon ja lisääntyneet edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Laittoivat lapset etsimään soijapapuja, merilevää, lupiininsiemeniä ja katajanmarjoja. Niitä ihminen söi miljoonia vuosia sitten. Lupiinistahan saa paljon proteiinia. Vanhemmat metsästivät pari kertaa vuodessa jonkin eläimen, mutta muuten pärjättiin kasviksilla. Ihminen on luonnostaan kasvissyöjä. Näin lapsetkin oppivat eettisen suhtautumisen luontoon jo pienenä.

Etenkin pohjoisessa pärjättiin hyvin katajanmarjoilla ja portulakalla. Niiden kerääminen oli lapselle sopivaa hommaa. Siihen se aika sitten kuluikin. Vaarallisia eläimiä ei juurikaan ollut, joten niitä ei tarvinnut varoa.

Etiikkahan siinä olikin pääasia 😂😂

Vierailija kirjoitti:

Laittoivat lapset etsimään soijapapuja, merilevää, lupiininsiemeniä ja katajanmarjoja. Niitä ihminen söi miljoonia vuosia sitten. Lupiinistahan saa paljon proteiinia. Vanhemmat metsästivät pari kertaa vuodessa jonkin eläimen, mutta muuten pärjättiin kasviksilla. Ihminen on luonnostaan kasvissyöjä. Näin lapsetkin oppivat eettisen suhtautumisen luontoon jo pienenä.

Etenkin pohjoisessa pärjättiin hyvin katajanmarjoilla ja portulakalla. Niiden kerääminen oli lapselle sopivaa hommaa. Siihen se aika sitten kuluikin. Vaarallisia eläimiä ei juurikaan ollut, joten niitä ei tarvinnut varoa.

Tämähän on täyttä valetta. Ihminen on luonnostaan sekasyöjä ja kivikaudella metsästettiin ruuan vuoksi sekä siksi, että saatiin turkiksia, nahkoista tehtiin vaatteita ja muuta tarpeellista, luusta tehtiin koruja ja työkaluja.