Toteanpahan taas kerran, että väärin valitsin alani.
Tosin koen etten saanut sitä itse edes valita, vaan hain vain jonnekin kun oli pakko, kotona oli sellainen ilmapiiri ja touhu ja sille tielle jäin. Työ-ja työttömyysputkeen, tosin nyt sentään ollut 10v vakituisena, jippii.
Mutta ei minua kannustettu mihinkään nuorena ja kun näitä asioita olisi pitänyt miettiä, päinvastoin kannustettiin olemaan mahdollisimman hajuton, mauton, äänetön ja halpa ja lähtemään äkkiä kotoa, niin lähdinkin 17v iässä mukanani vain päiväkirjani, tosin äiti otti ensimmäisestä kesätyöpalkastanikin jo suuren osan itselleen ja olin silloin 15v.
No, nyt olen sitten 40+v työhöni täysin uuvahtanut raataja joka jo ennen kesälomansa loppumista miettii pala kurkussa kuinka jaksaa ja selvitä uudesta syksystä/talvesta töissä ja sosiaalisesta kanssakäymisestä niin ettei muut huomaisi naamasta kuinka kuollut olen, en oikeasti tiedä.
Tämä vaan tuli mieleeni, kun mies katkaisi työpäivänsä harrastukseensa lähtien, istuu ja nauttii rauhasta kotona, tehnyt työnsä täältä käsin n.3v ajan. Itse en edes pissalla voi työpäivien aikana käydä ilman kiirettä.
Väsyttää. Tosin väsyttää aina vaikka nukkuisin 9h/yö+päiväunia.
Kommentit (12)
Nyt kyllä kuulostaa siltä, että sinun on aika miettiä uutta suuntaa. Pelottaako irtisanoutuminen? Laita sille joku määräaika, vaikka puolivuotta. Koita sinä aikana parantaa sekä omaa jaksamistasi, että työoloja. Elämäntavat kuntoon ja uusi mieluisa harrastus. Mieti ehdotuksia ja perusteluita miten työtäsi voisi muuttaa ja keskustele esimiehen kanssa. Jos tilanne ei ole muuttunut parempaan, niin sitten tosissaan uutta työtä tai koulutusta katselemaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinun ole mitenkään mahdollista vaihtaa työpaikkaa tai ehkä koko alaa? Moni nykyään vaihtaa 40-50 v.
Eipä taida olla, en edes tiedä mitä uutta voisin hakea opiskelemaan ja jos edes pääsisin opiskelemaan sitä uutta niin se kestäisi oman aikansa ja sitä ei taas talous kestäisi. Eli olen ikäänkuin jumissa, suo siellä vetelä täällä. Ja tosiaan, myös kaikkien noiden pätkätyövuosien jälkeen kynnys hyvin korkea.
Ap
Reps elintaso menee muka oman hyvinvointisi edelle. Mietihän nyt uudelleen haluatko elää 10 vuoden päästä edelleen status edellä vai aiotko elää itseäsi varten joskus.
Rohkeasti vain alanvaihtajaksi. Työttömyyskin on aivan OK vaikka sitä moraalisesti kammoksutaan.
Vierailija kirjoitti:
Reps elintaso menee muka oman hyvinvointisi edelle. Mietihän nyt uudelleen haluatko elää 10 vuoden päästä edelleen status edellä vai aiotko elää itseäsi varten joskus.
Mikä htin status? Ihan puhun peruselämisestä laskuineen, ruokineen ja asumiseen, en mistään ädläilystä kivitalossa parin Bemarin kanssa ja vuosittaisista kaunomatkoista tms.
On vastuuta muustakin kuin itsestäni, vaikkei toinen lapsi asukaan enää kotona, mutta kyllä häntäkin autan ja tuen.
Ap
Ja sortsit kirjoitusvirheistä, naputan ilman tarkistuksia ja tämä tekee omia oletuksiaan tämä laite eri sanoista.
Ap
Äläpäs nyt laita kaikkea syytä elämäsi suunnasta toisten niskoille. Sinä olet ainoa joka voi muuttaa sinun elämäsi. Aikaa on vaikka kuinka. Sisareni vaihtaa alaa, hän on 53- vuotias, terve ja hyväkuntoinen. Alalle työllistyy satavarmasti. Meidän lapsuudessa tyttöjen toivottiin menevän naimisiin, muuta kannustusta ei ollut.
Se on itsestä kiinni, ja rohkeudesta.
Lapset saa tukea kun muuttavat omilleen. On ihan ok olla huolehtimatta enemmästä kuin pystyy.
Mullakin oli huono lapsuudenperhe, mutta onhan tässä ollut jo 30 vuotta aikaa opiskella mitä haluaa mimullakin. Nyt vaan uusi suunta sullekin.
Varaa työkkäristä aika uravalintapsykologille.
Eikö sinun ole mitenkään mahdollista vaihtaa työpaikkaa tai ehkä koko alaa? Moni nykyään vaihtaa 40-50 v.