Miltä tuntuu jos joku on rakastanut sinua ehdoitta? (Esim vanhemmat)
Itse en ole tällaista kokenut. Vanhemmille on kelvannut vain kun on käyttäytynyt/ajatellut/tuntenut tietyllä tavalla, muuten on saanut osakseen halveksuntaa ja huutoa. Siihen en edes usko, että parisuhteessa kelpaisi aina sellaisena kuin on, tietyt kriteerit pitää täyttyä tai toinen lähtee lätkimään.
Kommentit (26)
On mua vanhemmat rakastaneet ehdoitta kun olen ollut pieni lapsi, mutta vähitellen tietysti ihminen alkaa olla vastuussa itsestään ellei todeta oikeutoimikelvottamaksi ja syyntakeettomaksi. Tunnen kyllä edelleen olevani rakastettu. En muista miltä tuntui olla rakastettu ehdoitta, varmaan aika hyvältä, mutta avuttomalta ja riippuvaiselta.
Vierailija kirjoitti:
On mua vanhemmat rakastaneet ehdoitta kun olen ollut pieni lapsi, mutta vähitellen tietysti ihminen alkaa olla vastuussa itsestään ellei todeta oikeutoimikelvottamaksi ja syyntakeettomaksi. Tunnen kyllä edelleen olevani rakastettu. En muista miltä tuntui olla rakastettu ehdoitta, varmaan aika hyvältä, mutta avuttomalta ja riippuvaiselta.
No miltä se rakastettuna oleminen nykyhetkellä tuntuu?
Tuo avuttomuus ja riippuvaisuus jää muuten päälle jos ei saa sitä rakkautta sieltä mistä pitäisi. Sitten on tosi riippuvainen aikuisena kaikista pienistäkin hyväksynnän muruista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On mua vanhemmat rakastaneet ehdoitta kun olen ollut pieni lapsi, mutta vähitellen tietysti ihminen alkaa olla vastuussa itsestään ellei todeta oikeutoimikelvottamaksi ja syyntakeettomaksi. Tunnen kyllä edelleen olevani rakastettu. En muista miltä tuntui olla rakastettu ehdoitta, varmaan aika hyvältä, mutta avuttomalta ja riippuvaiselta.
No miltä se rakastettuna oleminen nykyhetkellä tuntuu?
Aika perusturvalliselta, monesti tulee sellainen lämmin ja hyväksytty olo jos vaikka vanhempani halaavat minua lämpimästi tai kun puhun veljeni kanssa. Mieheni kanssa tietty erilaista, enemmän perhosia vatsassa tunnetta ja epäuskoa ja iloa, toisaalta ei niin vakaalta aina tunnu, välillä kyllä. 8 v suhde on meillä.
No, ei koirakaan rakasta ehdoitta. Tulee niillekin omaa tahtoa ja halu valtaan. Tuo ilmaisu on varmaan vähän sellainen, että ap yrittää sen kautta käsitellä jotain toista asiaa.
Vanhemmat rakastivat aika tiukoin reunaehdoin, mutta lapset näin aikuisenakin tuntuvat rakastavan minua syvästi ja ehdoitta kuten minä heitäkin.
Jotenkin pystyn samaistumaan ap:n kokemukseen. 1. tarpeita ei annettu (turva, emotionaaliset tarpeet) 2. piti olla KILTTI
Eli veikkaan että se on jotain päinvastaista oloa.
Vierailija kirjoitti:
No, ei koirakaan rakasta ehdoitta. Tulee niillekin omaa tahtoa ja halu valtaan. Tuo ilmaisu on varmaan vähän sellainen, että ap yrittää sen kautta käsitellä jotain toista asiaa.
Niin, voi olla että tarkoitan noita toisen kommentoijan mainitsemia perustarpeiden täyttämättä jättämistä ja sitä että piti olla kiltti. Itkeminen ja negatiiviset tunteet oli rangaistavia tekoja lapsena. Minusta tulikin jäätävä miellyttäjä ja pelle että saisin edes joskus hyväksyntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ei koirakaan rakasta ehdoitta. Tulee niillekin omaa tahtoa ja halu valtaan. Tuo ilmaisu on varmaan vähän sellainen, että ap yrittää sen kautta käsitellä jotain toista asiaa.
Niin, voi olla että tarkoitan noita toisen kommentoijan mainitsemia perustarpeiden täyttämättä jättämistä ja sitä että piti olla kiltti. Itkeminen ja negatiiviset tunteet oli rangaistavia tekoja lapsena. Minusta tulikin jäätävä miellyttäjä ja pelle että saisin edes joskus hyväksyntää.
Hmm eli perus, vanhempasi olettivat että olet tietynlainen, eivätkä nähneet kiinnostavana tutustua uuteen, mielenkiintoiseen ihmiseen.
Se on niiden menetys. Voit toimia itse vanhempana toisin.
Mullakin oli tollaista. En mielytä ketään, eikä haittaa. Olen silti kiva ja ok tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
No, ei koirakaan rakasta ehdoitta. Tulee niillekin omaa tahtoa ja halu valtaan. Tuo ilmaisu on varmaan vähän sellainen, että ap yrittää sen kautta käsitellä jotain toista asiaa.
Häh, ei ehdoitta rakastaminen tarkoita sitä, ettei olisi omaa tahtoa ja että olisi joku tahdoton käskytettävä kynnysmatto. Ehdoton rakastaminen on sitä, ettei odota mitään vastineeksi eli rakkaudella ei ole ehtoja.
Pyyteetöntä rakkautta? Valitettavasti ei. Uskon, että ^parantuisin^ jos kohtaisin tällaista.
Vanhemmat ei ole ainakaan rakastaneet ehdoitta, hyvä jos edes toivoivat olemassaoloani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ei koirakaan rakasta ehdoitta. Tulee niillekin omaa tahtoa ja halu valtaan. Tuo ilmaisu on varmaan vähän sellainen, että ap yrittää sen kautta käsitellä jotain toista asiaa.
Niin, voi olla että tarkoitan noita toisen kommentoijan mainitsemia perustarpeiden täyttämättä jättämistä ja sitä että piti olla kiltti. Itkeminen ja negatiiviset tunteet oli rangaistavia tekoja lapsena. Minusta tulikin jäätävä miellyttäjä ja pelle että saisin edes joskus hyväksyntää.
Hmm eli perus, vanhempasi olettivat että olet tietynlainen, eivätkä nähneet kiinnostavana tutustua uuteen, mielenkiintoiseen ihmiseen.
Se on niiden menetys. Voit toimia itse vanhempana toisin.
Mullakin oli tollaista. En mielytä ketään, eikä haittaa. Olen silti kiva ja ok tyyppi.
Minulla ei ole lapsia enkä aio hankkia. Kavereitten lapsia vahtiessa/sivusta seuratessa tunnen vain suurta tuskaa kun näen mistä kaikesta olen jäänyt paitsi. Enkä saa itse mitään siitä jos olen kiva kavereitten lapsille vaikka siis tietenkin olen kiva koska osaan toki käyttäytyä. Mutta tarvitsisin itse niitä hyviä kokemuksia enkä vain muille antamista jatkuvasti.
Mieheni rakastaa minua ehdoitta. Ei lähtisi kävelemään vaikka vähän perseilisin. Se tuntuu hyvältä. Onnelliselta ja turvalliselta. On kuin lämmin halaus kun näen hänen hymyilevän minua katsoessaan. Se tekee itsetunnollenikin hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Pyyteetöntä rakkautta? Valitettavasti ei. Uskon, että ^parantuisin^ jos kohtaisin tällaista.
Tämä! Juuri tämä! Olen aina tiennyt, että syvin osa minusta paranisi jos vain kohtaisin tällaista rakkautta!
Se on jännä kun jos olet rakastettu ollut lapsena toiset huomaa sen ja kadehtivat. Alkavat kiusata ym. kun näkevät että toisella on jotain parempaa kuin itellä. Kateus.
Liittyyköhän tähän sekin että ikinä ei tunne olevansa lähellekään riittävän hyvä, vaan aina pitäisi olla jotenkin vielä parempi, eri asioita tekemällä tai yrittämällä muuttaa itseään koko ajan. Ja aina on tyhjä olo.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni rakastaa minua ehdoitta. Ei lähtisi kävelemään vaikka vähän perseilisin. Se tuntuu hyvältä. Onnelliselta ja turvalliselta. On kuin lämmin halaus kun näen hänen hymyilevän minua katsoessaan. Se tekee itsetunnollenikin hyvää.
Oi, saisipa joskus kokea tuollaista rakkautta. Miessuhteet noudattaneet samaa kaavaa kuin vanhempien suhteen, minulle jopa sanottu miesten toimesta suoraan että "älä ole tuollainen, ole erilainen" eli sama viesti kuin vanhemmilta ääneen lausuttuna.
Hah.