Lue keskustelun säännöt.
Eroko edessä...
25.04.2010 |
Mieheni ei kestä, kun en hänen mielestään tee kotona tarpeeksi hommia. Meillä on 6 lasta ja iso talo. En saa pidettyä paikkoja siisteinä. Lapset sotkevat ja jättävät vaatteita, leluja yms hujan hajan. Myönnän kyllä, että minulle on aikalailla myrkkyä kaikki kotityöt, mutta joka päivä kylläkin leipätyön lisäksi teen kotona jotain hommia. Mieheni on lopen kyllästynyt minuun ja jatkuvasti pahallla tuulella. Välit on ollut jo muutaman vuoden ajan aika kireällä ja viimeisin puolen vuoden aikana on yritetty kovasti parantaa, mutta nyt taas tuli viikonloppuna takapakkia hurjasti, kun sain kuulla 'laiskuudestani'. En voi muuttaa itseäni. Just yks päivä sanoin miehelleni, että alan olla uupumuksen partaalla. Mies vain tuumas, että hän on odottanut milloin parannun vuosia kestäneestä uupumuksesta. Käytössä minulla on ollut jo muutaman vuoden ajan masennuslääke. Tilanne on tosi hankala. Olen yrittänyt miestäni saada jonnekin parisuhdeterapiaan yms mutta hän ei suostu lähtemään minnekään. Yhteistä aikaa meillä on erittäin vähän, sekin varmaan vaikuttaa.... :( :( :(
Kommentit (46)
Mulla ainakin huono parisuhde on suoraan yhteydessä kotitöihin...jos suhde ei pelaa ja mies ei huomioi niin se näkyy kotona siten että ei kiinnosta siivota tai tehdä muitakaan arkiaskareita muuta kuin pakon edestä ja nekin ns.viime tipassa.
Kun taas on hyvä vaihe menossa ja seksikin pelaa niin kämppä kiiltää ja kaikki on hyvällä tuulella (nyt onneksi semmoinen vaihe).
Voisit kaataa miehellesi osan kämpän siivouksesta yms kotihommista...tod.näk hänkin käy töissä ja voisi laittaa oman tikkunsa ristiin TEIDÄN KOTINNE eteen???!!!Teidän täytyisi alkaa vakavasti keskusteleen teidän suhteesta ja siitä millä tavalla te näette nämä asiat,saatat kuulla yllättäviäkin puolia teidän tilanteeseen,sellaista mitä et itse ole huomannut/ymmärtänytkään ja miehesi varmasti kokisi saman elämyksen kun oikeasti kuulisi perinpohjin sinun ajatuksiasi...miehesi ei ole ajatusten lukija mutta et ole sinäkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehenikin osallistuu jonkin verran kotihommiin. Keittiössä häärää ja pyykkiä pesee. Mutta valittaa aina, että lapsilla on liikaa leluja yms että vaikea alkaa siivoomaan. Mielestäni ei lapsilla liikaa ole, Legot, puujunaradat, pehmolelut, palapelejä yms. Mies suostuis vain sitten siivoamaan, jos missään lattialla ei olis mitään tavaraa. Koskaan ei ole kyllä tainnut mopata tässä talossa asuessa (5 vuotta), vessat joskus pessyt. En tee enkä pyri edes tekemään joka viikko viikkosiivouksia. Imuroin muutaman kerran viikossa ja sitten kun innostaa niin moppaan. Mulla ei yhtään kiinnosta olla täällä siivooja, pyykkääjä jne. Lapset valittavat ja kitisevät aina vain minulle. Isälleen eivät koskaan kiukuttele :(. Siihen kiukutteluunkin ja lasten riitelyihin on mitta aivan täynnä :(.
olen alkanut nähdä unia, joissa tykkään jostain miehestä (ei ole kukaan tuttu enkä tunnista unessa kuka se on) ja mies tykkää minusta, tunnen oloni oikein rakastetuksi. Toisin kuin nyt tässä suhteessa. Ei tekisi mieli herätä noista unista ollenkaan! Tämä tilanne on jopa saanut minut itsemurhan partaaalle, tänään mietin, että pitäisikö ajaa rekan alle :(:(:(. Mieheni kyllä pärjäisi lastemme ja kodin kanssa yksinkin ja saisi aikanaan ahkeramman vaimon. Miehelleni kun minusta ei ole mitään iloa täällä, vain haittaa... :(
Sillä erolla, että itsemurha ei ole mielestäni mikään vaihtoehto... Lapsesi ansaisevat äidin...
pois tästä kaikesta, kuin että elää tällä tavoin paskaa elämää ja riitaa miehen kanssa, lapsetkin varmaan kärsivät.
Olen suorastaan kateellinen esim työkavereilleni, jotka töiden jälkeen menevät kotiin, huolehtivat vain itsestään koko illan. Kenestäkään lapsestani en luopuisi, ovat rakkaita kaikki. Mutta minä alan olla loppuunpalanut tähän 'äidin ammattiin'. Ja siihen kun miehen kanssa jo pitkään jatkuneet ongelmat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko olleet monta vuotta miehen kanssa yhdessä?
T:ap
ja sovitte tapaamisista vaikka viikko ja viikko, jolloin joka toisen viikon saat "vapaata" äidin roolista... Itsemurha ei ole ratkaisu. Enemmän ne lapset siitä kärsivät. Miksi et tee asian eteen jotain, vaan alistut kärsimään paskassa suhteessa? Itse ajattelin katsoa vielä tilannetta puoli vuotta ja sitten lähden,jos asiat ei muutu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olemme luvanneet rakastaa toisiamme kuolemaan asti! Eli tuon lupauksen kuitenkin haluaisimme pitää. Rakastan miestäni kuitenkin vielä. Kilojakin on kertynyt vuosien varrella ylipainoksi asti ja nykyään mieheni niistäkin joskus huomauttelee. Olen varmaan aika uupunut tähän arjen pyöritykseen. En tiedä mistä saisimme tähän apua.
kaksi lasta ja miehen kanssa 8 vuotta takana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös kertynyt ja mies suoraan haukkuu...En edes ole lihava, vaan normaali, mutta kun mikään ei ole koskaan tarpeeksi hyvin.. 178/65kg ja liikaa on kuulemma...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valan olen minäkin vannonut, mutta yhden valan takia en suostu koko elämääni pilaamaan, vaikka avioliiton vakavasti otankin..
ja rakastuitte. Kuinka saavuttaa tämä tilanne uudestaan? Kuinka yhdessä rakentaa ja hoitaa yhteistä kotia? Milloin viimeksi olitte kahdestaan ja osaatteko olla silloin toistenne kanssa jännittämättä kuinka lapset voi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka saavuttaa tämä tilanne uudestaan? Unohtamalla miehen lukuisat loukkaukset...
Kuinka rakentaa ja hoitaa yhteistä kotia?
Olemalla orja omassa kodissa ja puunata lattioita 4h vuorokaudessa...Silloin mies EHKÄ saattaisi olla hetken hiljaa kotitöistä ja keksisi muuta valitettavaa...
Kahdestaan viimeksi viikko sitten ja siitä mitään muuta tullut kuin riitaa ja valittamista...
olla jännittämättä lasten vointia, jos pääsemme jonnekin kahdestaan. Olimme n. 5kk sitten viikon lomalla kahdestaan ulkomailla, ja oli ihan kiva viikko. Pitäisi päästä kahdestaan vähintään kerran kuussa jonnekin yöksi tai kahdeksi. Mutta menojakin on aina niin paljon, että ei aikaakaan ole. Talommekin on vielä kesken ja sitä ja pihaa pitäisi myös ehtiä rakentamaan. Rahahuolet painavat myös, kädestä suuhun eletään :O -ap-
me muutettiin tähän taloomme 5 vuotta sitten ja sen jälkeen on pikku hiljaa rakennettu valmiimmaksi. Mutta edelleen on kesken :(. Sekin stressaa varmaan molempia. -ap-
ja maalattavaa olis yms pikku juttuja. Joten ei nuo hankaloita siistinä pitämistä. -ap-
Siis ottaako mies osaa kotihommiin? Vai valittaako vaan?