Eroko edessä...

Meillä mies on kanssa siisteysintoilija... ja valittaa mutta osallistuu vaan imuroimalla viikonloppuisin.



Kaksi vuotta sitten mittani oli täysi. Totesin että tuota en voi mielyttää, ja perhettäni en hajoita. Itsenäi piti miellyttää. Ja tiputtaa se ylimääräinen elopaino. Joten jokaisen tavaran kannoin yksittäin ylös tai alas. Hyötyliikuntaa. Työmatkat kävelin tai pyöräilin. 40 minuuttia omaa aikaa ja talous säästöä matkakustannuksista. Ja sitten kävin kuntosalilla, jossa oli hintaan kuuluva lasten hoitopalvelu ja lasten jumpat. Ja tiputin painoa 20 kg tämän kevään aikana.



No motivaattorina tähän toimi myös tyttöjen ilta, jolloin en ollut se seurueen vetävin vaan ekaa kertaa se joka ei saanut huomiota vaikkei sitä haluaisi. Turhamaisuutta.



koti pysyy siistinä, paino aisoissa, lapset siistivät omat huoneensa karkkipäivän peruutuksen uhalla ja elämä suht siedettävää meidän perheessä.



Lapset oppivat ehkä arvoja joita en haluaisi. kuten pinnallisen siisteyden ja kauneuden käsitteistä. Toisaalta oppivat elämän tavan, mikä ei kieli masentuneisuudesta. Sotkuisuus ja ympäristöstä välittämättömyys siitä kielii.



sitä paitsi kun oikein siivoaa niin ei täydy olla niin pöpö kammoinen kotonaan. Saatiin kerran päiväkodista kihomadot. yök. siivoaminen maistuu kun niitä ajattelee...

Jos joku siivoaisi kotinne edes pari kertaa kuukaudessa, niin se olisi varmasti rahanmenon arvoista. Ja saisittehan kotitalousvähennyksenkin! Ei kannata ottaa avioeroa, kun ongelma on helposti ratkaistavissa.

Meillä on pienestä pitäen opetettu ettei niitä leluja jätetä lattialle vaan kerätään pois.Sekin auttaa jo paljon.

En mä ala imuroidessani keräilemään lasten leluja, lapset tietävät että niiden on oltava pois lattialta.

niin olisiko esim siivousrinkiin liittyminen hyvä ratkaisu? toisaalta, jos kodin siisteys on niin tärkeää, olisiko miehen mielestä parempi että jäisit töistä pois ja keskittyisit kodinhoitoon: olisiko hänestä kodin siisteyden kustannuksella mukavaa elättää koko laumaa?

Vanhin lapsista on ala-asteella vielä ja nuorin on vuoden. Ja tuo töissäkäynti on minulle kuin henkireikä. En jaksaisi jäädä vain tähän kotiin! Töissä voin tehdä jotain muuta kuin sitä siivousta ja pyykkäystä ja kodinhoitoa sekä näen muitakin ihmisiä.



Hyötyliikuntaa en voi harrastaa pahemmin, töihin kuljettava autolla puolen tunnin matka. Olen ehdottanut miehelle et lähtisin kuntosalille, mut hän oli sitä mieltä et kerran käyn ja sit innostus lopahtaa ja muutenkin oli sitä vastaan. Suklaa on mulla se kompastuskivi... Lohtusyömistä useinkin.



Meillä on mun mielestä huonot säilytystilatkin, siksikin tavarat etsivät paikkojaan milloin missäkin. Kaappitilaa on tosi vähän. Oon nyt puolen vuoden aikana inventoinut tosi paljon lasten ja mun pieniä vaatteita ja vienyt lahjoitukseen.



Miehen mielestä minä en kunnioita häntä. En tiedä minkälaisen rakastajan hän haluaisi minun olevan, mutta ei ole tyytyväinen vissiin saamaansa huomioon ja rakkauteen. Vaikka mun mielestä nyt muutaman kuukauden aikana tilanne on parantunut huomattavasti ja kun en enää imetäkään niin mullakin on halut palautunu. Paitsi nyt tämä tilanne tekee sen et tietenkään ei haluta naida. Miehillä pitäis näköjään olla pullantuoksuinen ihana kiltti vaimo kotona odottamassa ruokien kanssa, hoidettu ja siisti piha&koti ja vaimon pitäis aina halukas petipuuhiin.



-ap-

ooks sä ap uskovainen? jos ero ei tule kysymykseen.. onko lisää lapsia mahdollisesti tulossa? eihän se nyt ihme ole et koti ei ole tip top kun on pieniä lapsia.. jos otat jotkut tietyt päivät käyttöön.. eli ti pyykkkipäivä.. to siivousta.. jne..:) voimia!

Töiden jälkeen on n. 4 tuntia aikaa olla kotona ennenkuin lapsia alan laittaa iltapalalle ja nukkumaan, pitää käydä kaupassakin muutaman kerran viikossa. Lapsia kuljettaa harrastuksiin, hoitaa lääkäri/neuvola/hampila -jutut kans. Niin mitä tuossa neljässä tunnissa ehtii tehdä... Ei paljon mitään. Töistäkin olis mukava vähän palautua kotona. Ja mistä revin ajan omille liikuntaharrastuksille, jos vaikka kolmesti viikossa tunnin kävelyn tekisin. Tuossa ajassa pitäis taloa, pihaa rakentaa myös, siivota jne. Ja kyllä, olen uskovainen. Ei ole nyt tulossa lisää lapsia. En jaksaisikaan tähän uutta huollettavaa vaikka vauvat ovat kyllä ihania!

Olisiko mahdollista, että sun masennuslääke ei ole oikea tai riittävä sulle? Toisekseen voisitko saada ihan vain itsellesi terapiaa/keskusteluapua. (unohda toistaiseksi pariterapia, sillä nyt sinä olet tärkein itsellesi, laita ensin itsesi kuntoon, siihen voit oikeasti vaikuttaa). Voisit ihan reilusti ottaa yhteyttä terveyskeskukseen tai neuvolaan ja pyytää apua. Itse olen käynyt silloin tällöin psykologilla juttelemassa ja sain siitä paljon voimia. Tämä järjestyi siis ihan neuvolan kautta.

ja mies mietti eroa ihan tosissaan kait. Pääsin silloin psyk.sh:lle ja psykiatrilla kävin kerran myös alkuun. Todettiin että lääkitys olis ihan ok, silloin nostettiin annosta. Täällä kunnassa saa tosi huonosti mitään apua, syksylläkin piti toiseen kuntaan mennä akuuttivastaanotolle (tai oman tk;n lääkäri laittoi sinne lähetteen). Nykyään olis kait joku psykologi täälläkin kunnassa. Olenkin miettinyt et jos yrittäis sinne päästä jutteleen.

Nappaat lapset kainaloon ja lähdet. Et ilmoita hänelle mitään. Jätät vain kirjeen jossa kerrot, ettei arvollesi sovi käytös jota miehesi sinulle tuottaa.

Tämän jälkeen miehesi ehkä itkee sinua takaisin mutta et mene.

Ajattele miten tyydyttävää on sen paskan itku joka soi korvissasi koko loppuelämäsi.

Näytit sille retkulle. Hän ei jättänyt sinua vaan sinä jätit nahjuksen.

Mieheni ei kestä, kun en hänen mielestään tee kotona tarpeeksi hommia. Meillä on 6 lasta ja iso talo. En saa pidettyä paikkoja siisteinä. Lapset sotkevat ja jättävät vaatteita, leluja yms hujan hajan. Myönnän kyllä, että minulle on aikalailla myrkkyä kaikki kotityöt, mutta joka päivä kylläkin leipätyön lisäksi teen kotona jotain hommia. Mieheni on lopen kyllästynyt minuun ja jatkuvasti pahallla tuulella. Välit on ollut jo muutaman vuoden ajan aika kireällä ja viimeisin puolen vuoden aikana on yritetty kovasti parantaa, mutta nyt taas tuli viikonloppuna takapakkia hurjasti, kun sain kuulla 'laiskuudestani'. En voi muuttaa itseäni. Just yks päivä sanoin miehelleni, että alan olla uupumuksen partaalla. Mies vain tuumas, että hän on odottanut milloin parannun vuosia kestäneestä uupumuksesta. Käytössä minulla on ollut jo muutaman vuoden ajan masennuslääke. Tilanne on tosi hankala. Olen yrittänyt miestäni saada jonnekin parisuhdeterapiaan yms mutta hän ei suostu lähtemään minnekään. Yhteistä aikaa meillä on erittäin vähän, sekin varmaan vaikuttaa.... :( :( :(

nahjus eikä retku :D vaikka tilanne onkin tämä. Ja minä en yksin jaksa kuuden lapsen kanssa. Lisäksi vähän hankala noin vain lähteä, yhden kans ehkä onnistuis. Mut se lähteminenkään ei ole mun toiveissa...

jossain ja ruksitte kumpi ottaa minkäkin työn ja kuinka usein.. ja ihan viikonpäivät ja kelloajan kauanko menee mihinkin hommaan ja milloin ne toteutetaan.

Inhoan kotitöitä, ruuanlaittoa. Enkä saa itsestäni aikaiseks että olisin ahkerampi. Isossa sakissa on työtä monta kertaa enempi kuin vaikka parin lapsen kanssa. Oonkin miettinyt et luultavasti parin kasnssa olisin selvinnyt ja niitten sotkuista yms selvinnyt. Mut mulle tää näin iso perhe ja sen huoltaminen tuottaa vain tuskaa.... Jotkut varmaan selviää ihan hyvin ison perheen kans mut mun voimavaroille tää on liian iso ponnistus... :(

Miehesi on hirviö. Jätä hänet. Et ansaitse tuollaista kohtelua.

nahjus eikä retku :D vaikka tilanne onkin tämä. Ja minä en yksin jaksa kuuden lapsen kanssa. Lisäksi vähän hankala noin vain lähteä, yhden kans ehkä onnistuis. Mut se lähteminenkään ei ole mun toiveissa...

Ja mieheni ei todellakaan ole mikään hirviö. Mies vain olettaa että jaksaisin paremmin. Kuten hänen siskonsa, ovat lähes siivoushulluja ja siihen miehenikin on varmaan kotonaan oppinut. Meillä kotona oli taas vähän sekaisempaa. -ap-

Miehesi käyttäytyy kuin hirviö. Meistä 80% jättäisi kyseisen miehen. Ei tuollaista käytöstä tarvitse sietää.

koska ei hän ihan oikeasti ole mikään hirviö. Hän vain haluaisi että koti olisi siisti. Ja minä en siihen pysty. Omasta mielestään hän tekee kotona hommia, niin hän tekeekin jonkin verran. Ja on oikein kätevä ja ahkera mies, jos suhde minun kanssa on kunnossa. Mutta hän ei jaksa enää katsella tätä sekavaa kotia, ja ei jaksa minua, kun minä en jaksa täällä ahertaa :/ Niin, hirviö hän ei ole, mutta kyllä toivoisin, että hän voisi hyväksyä senkin, että minä en ole mikään 'kotiäiti'-tyyppi joka viihdyn vain kotona ja siivoan ja aherran kodin vuoksi koko ajan... -ap-

jos olet tuota mieltä niin ala siivota sitten. Siivoa luuska! siivoa.



Joko siivoat tai et siivoa. Jos et siivoa niin ala haukkua miestäsi. Aivan turhaan täälä sinua puolustellaan jos miehesi on niin ihana.

Olet uupunut ja se on ihan luonnollista, kun on noin suuri perhe ja lapset vielä suht pieniä. Hae itsellesi apua, esimerkiksi kognitiivisesta terapiasta voisi olla sinulle apua. Saisit sieltä käytännön eväitä arjesta selviämiseen ja tunnetta, että pystyt hallitsemaan tilannetta. Kun sinä voit hyvin, parisuhteennekin saattaa parantua. Äitinä sinun olisi tärkeä pitää itsestäsi huolta.



En ole lukenut koko ketjua, joten en tiedä onko joku muu jo ehdottanut sinulle siivoojan hankkimista. Kun ammattilainen siivoaa kodin kunnolla esim. 2-4 kertaa kuukaudessa, ylläpitosiivouksen tekeminen on helppompaa.

ap, hyvänen aika! Mistä tulee tällainen oletus, että sinun tulee pitää koti siistinä? jos kummatkin käytte töissä, ei miehelläsi ole mitään valtaa asettaa oletusta jossa sinä raadat suurperheen kodin siistiksi. Jos miehesi uhkailee erolla ennemmin kuin jakaa reilusti kotityöt, kaikki ei ole kunnossa. Älä puolustele miestäsi tässä asiassa, vaan ota asia puheeksi. Ei sinun tarvitse alistua asemaan jossa sinua haukutaan laiskaksi läskiksi, jos et pysty yksin pyörittämään töitä ja perheen arkea!



Jos miestäsi sotku vaivaa, hän yhtä hyvin voi tarttua mopinvarteen. Ei parane olettaa muilta sellaista mihin itse ei ole valmis.



Kaiva oma itsetuntemuksesi esille. Ei ole mikään ihme että väsyt tuollaisessa arjessa, kun miehesi on väsymisesi takana. Älä ota vastaan tuollaista käytöstä. Jos haluaa asioiden muuttuvan, ei auta arvostella toista, vaan tehdä itse jotain asian eteen, siinä terveisiä miehellesi! Ehkä sinullakin olisi jaksamista ja motivaatiota kun kotityöt ei tunnu vankilalta vaan reilulta yhteispeliltä.