Voiko äiti puhua vaikeista tunteista lasta kohtaan ilman pelkoa lasusta?
Joo tää aihe sohii taas muurahaispesään, mutta lähinnä kaipaisin kokemuksia. Eli oletko voinut puhua neuvolassa tai jollekin muulle taholle vihan tunteista, aggressiosta, epätoivosta, uupumuksesta jne ilman pelkoa siitä, että kyseinen taho tekee lastensuojeluilmoituksen?
Kommentit (88)
Vain ja ainoastaan omien läheisteni kanssa. Eli äitini, puolisoni ja parin erittäin hyvän ystäväni kanssa. Lisäksi näillä anonyymeillä palstoilla on saanut hyvin vertaistukea.
Kun menet terveydenhuollossa mainitsemaan noista asioista, niin ongelmat on taattuja.
Vierailija kirjoitti:
Vain ja ainoastaan omien läheisteni kanssa. Eli äitini, puolisoni ja parin erittäin hyvän ystäväni kanssa. Lisäksi näillä anonyymeillä palstoilla on saanut hyvin vertaistukea.
Kun menet terveydenhuollossa mainitsemaan noista asioista, niin ongelmat on taattuja.
Miksi näin, vai perustuuko mutuun (ei pahalla, haluaisin vain luotettavaa tietoa)?
Ainakin kaverini pystyi puhumaan ilman ongelmia. Hän pääsi vieläpä johonkin ryhmäkeskusteluun, jossa oli muita äitejä puhumassa vaikeista tunteista ja peloista.
Kunhan avaudut täällä etkä sille lapselle, kuten oma emä teki pienille lapsille, kyvytön kun oli mutta siltikin sikisi.
Olen lapseton mutta sen verran osaan sanoa, että terapiassa puhutut asiat jäävät sinne. Tervettähän se vaan on päästä purkamaan tuntojaan ja siihen se terapia on aivan paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Kellään muulla kokemusta?
Kokemus palstasta on, että ei pidä uskoa neuvoihin täällä. Neuvolassa ne vaikeat asiat on arkea.
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton mutta sen verran osaan sanoa, että terapiassa puhutut asiat jäävät sinne. Tervettähän se vaan on päästä purkamaan tuntojaan ja siihen se terapia on aivan paikallaan.
Eikö terapeutilla ole velvollisuutta tehdä lasu jos "herää huoli"? Ap
On sitä muutakin apua kuin lasu saatavilla. Eihän sun tarvitse kaikkea kertoa. Sanot vain, että sulla on vaikeita ajatuksia ja tunteita ja ne ahdistaa sua. Ei kaikilla oo tuollaista ja hyvä, jos haet keskusteluapua.
Vierailija kirjoitti:
On sitä muutakin apua kuin lasu saatavilla. Eihän sun tarvitse kaikkea kertoa. Sanot vain, että sulla on vaikeita ajatuksia ja tunteita ja ne ahdistaa sua. Ei kaikilla oo tuollaista ja hyvä, jos haet keskusteluapua.
Kun mä haluaisin ja mulla olis tarve purkaa niitä kaikkein pimeimpiä tuntoja. Harmi kun palsta menee pian kiinni. Kiitos kaikille vastanneille. Ap
Ehkä kannattaa etsiä aihetta käsittelevää taidetta. Itse en paljoa tiedä, olen kuullut Marzi Nymanin ja hänen vaimonsa näyttämöteoksesta "kuin raivo äiti" mutta muuta ei valitettavasti tule mieleen.
No sitten kauhukirjailija Stephen King on teemaa käsitellyt myös omakohtaisten tunteiden kautta, eli on ilmeisesti suuttunut jälkikasvulleen ja sitten säikähtänyt a alkanut paisutella että mitä jos lähtisi lapasesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sitä muutakin apua kuin lasu saatavilla. Eihän sun tarvitse kaikkea kertoa. Sanot vain, että sulla on vaikeita ajatuksia ja tunteita ja ne ahdistaa sua. Ei kaikilla oo tuollaista ja hyvä, jos haet keskusteluapua.
Kun mä haluaisin ja mulla olis tarve purkaa niitä kaikkein pimeimpiä tuntoja. Harmi kun palsta menee pian kiinni. Kiitos kaikille vastanneille. Ap
Se mun kaveri, joka sai neuvolasta apua, kertoi nimenomaan pimeimmistä ajatuksista. Ainakin hänen tapauksessa suhtautuminen oli rohkaisevaa ja terveydenhoitaja sanoi, että ne on yleisiä ajatuksia ja ohjasi ryhmäkeskusteluun.
Miten ois joku auttava puhelin johon voi soittaa anonyyminä tai joku rekisteröinnin edellyttävä suljettu palsta?
En AP tiedä ihan tarkalleen millaista apua haet, mutta kannattaa googlata Maria akatemia ja pohtia, jos sieltä saisi apua.
Oon kertonu kuinka tunnen itseni huonoksi äidiksi kun hermot on kireällä ja en osaa pitää vauvaa tyytyväisenä. Enkä jaksa sataa kertaa sanoa uhmaikäiselle hyväntuulisesti vaan jossain vaiheessa ärähdän. Ja itkin myös kun oon ihmisraunio joka ei osaa mitään.
Seuraus oli että ohjasivat psyk hoitajalle ja kotiavun piiriin.
Jätin kyllä mainitsematta että välillä kaduttaa kun pilasin elämäni joka oli lapsettomana oikein hyvää.
Vierailija kirjoitti:
En AP tiedä ihan tarkalleen millaista apua haet, mutta kannattaa googlata Maria akatemia ja pohtia, jos sieltä saisi apua.
Tiedän Maria-akatemian ja varmasti saisin sieltä apua. Ajatukseni ovat osittain väkivaltaisia, vaikka lapselle en ole koskaan tehnyt mitään. Sieltä tekevät kuitenkin lasun, jos "huoli herää".
Kuuntelin Areenasta jakson äidin väkivaltaisuudesta ja se kolahti, vaikkei oma tilanteeni niin huono olekaan. Jakso löytyy täältä https://areena.yle.fi/1-62169881 ja suosittelen kuuntelemaan sen jos olet samassa tilanteessa kuin minä. Tuo Maria-akatemia mainitaan juuri tuossa ohjelmassa.
Meillä on sos työn asiakkuus ja perhetyö alkamassa ilman lasua. Itse haimme apua. Siksikään en tässä kohtaa lasua haluaisi. Suurin syy lasun välttelyyn on kuitenkin se, etten haluaisi lapsen joutuvan sitten isona (jos tilaa itseään koskevat paperit) lukemaan että on tehty lasu, koska mulla on ollut väkivaltaisia ajatuksia.
Olen miettinyt pitäisikö yrittää sinnitellä omien ajatusten kanssa vielä jonkin aikaa ja sitten käsitellä jälkikäteen, kun lapsi on niin paljon isompi, ettei enää työntekijät katso, että tilanne on akuutti. Puhua lähipiirille tai anonyymisti sen aikaa. Tiedän, ettei tämä välttämättä ole lapselle paras vaihtoehto, mutta en tiedä sitten mitä sekään tekee, että isona lukee papereista, mitä äidin päässä on synkimmillä hetkillä liikkunut. En itsekään haluaisi tietää, jos olisin hän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En AP tiedä ihan tarkalleen millaista apua haet, mutta kannattaa googlata Maria akatemia ja pohtia, jos sieltä saisi apua.
Tiedän Maria-akatemian ja varmasti saisin sieltä apua. Ajatukseni ovat osittain väkivaltaisia, vaikka lapselle en ole koskaan tehnyt mitään. Sieltä tekevät kuitenkin lasun, jos "huoli herää".
Kuuntelin Areenasta jakson äidin väkivaltaisuudesta ja se kolahti, vaikkei oma tilanteeni niin huono olekaan. Jakso löytyy täältä https://areena.yle.fi/1-62169881 ja suosittelen kuuntelemaan sen jos olet samassa tilanteessa kuin minä. Tuo Maria-akatemia mainitaan juuri tuossa ohjelmassa.
Meillä on sos työn asiakkuus ja perhetyö alkamassa ilman lasua. Itse haimme apua. Siksikään en tässä kohtaa lasua haluaisi. Suurin syy lasun välttelyyn on kuitenkin se, etten haluaisi lapsen joutuvan sitten isona (jos tilaa itseään koskevat paperit) lukemaan että on tehty lasu, koska mulla on ollut väkivaltaisia ajatuksia.
Olen miettinyt pitäisikö yrittää sinnitellä omien ajatusten kanssa vielä jonkin aikaa ja sitten käsitellä jälkikäteen, kun lapsi on niin paljon isompi, ettei enää työntekijät katso, että tilanne on akuutti. Puhua lähipiirille tai anonyymisti sen aikaa. Tiedän, ettei tämä välttämättä ole lapselle paras vaihtoehto, mutta en tiedä sitten mitä sekään tekee, että isona lukee papereista, mitä äidin päässä on synkimmillä hetkillä liikkunut. En itsekään haluaisi tietää, jos olisin hän.
Tämä siis Ap.
Miksi lapsestasi ei saisi olla huolissaan? Äidit keskittyvät niin paljon itseensä että unohtavat kokonaan, että lapsi joutuu sietämään sen vihan, negatiiviset tunteet, raivon jne., joita äiti pitää omana oikeutenaan, koska saahan äidillä nyt tunteita olla! Lapselle tuollainen lapsuus on hyvin traumatisoiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En AP tiedä ihan tarkalleen millaista apua haet, mutta kannattaa googlata Maria akatemia ja pohtia, jos sieltä saisi apua.
Tiedän Maria-akatemian ja varmasti saisin sieltä apua. Ajatukseni ovat osittain väkivaltaisia, vaikka lapselle en ole koskaan tehnyt mitään. Sieltä tekevät kuitenkin lasun, jos "huoli herää".
Kuuntelin Areenasta jakson äidin väkivaltaisuudesta ja se kolahti, vaikkei oma tilanteeni niin huono olekaan. Jakso löytyy täältä https://areena.yle.fi/1-62169881 ja suosittelen kuuntelemaan sen jos olet samassa tilanteessa kuin minä. Tuo Maria-akatemia mainitaan juuri tuossa ohjelmassa.
Meillä on sos työn asiakkuus ja perhetyö alkamassa ilman lasua. Itse haimme apua. Siksikään en tässä kohtaa lasua haluaisi. Suurin syy lasun välttelyyn on kuitenkin se, etten haluaisi lapsen joutuvan sitten isona (jos tilaa itseään koskevat paperit) lukemaan että on tehty lasu, koska mulla on ollut väkivaltaisia ajatuksia.
Olen miettinyt pitäisikö yrittää sinnitellä omien ajatusten kanssa vielä jonkin aikaa ja sitten käsitellä jälkikäteen, kun lapsi on niin paljon isompi, ettei enää työntekijät katso, että tilanne on akuutti. Puhua lähipiirille tai anonyymisti sen aikaa. Tiedän, ettei tämä välttämättä ole lapselle paras vaihtoehto, mutta en tiedä sitten mitä sekään tekee, että isona lukee papereista, mitä äidin päässä on synkimmillä hetkillä liikkunut. En itsekään haluaisi tietää, jos olisin hän.
Ei väkivaltaisista ajatuksista tule lasua. Ne on normaaleja ajatuksia ja normaali ihminen osaa erottaa ne ajatukset teoista. Lapsen saaminen on iso henkinen mullistus, johon liittyy kielteisiä tunteita lasta ja itseä kohtaan. Ne ovat täysin normaaleja. Ei niistä tehdä lasua. Ilman muuta kannattaa jutella.
Tai terapiassa, lääkärissä, psyk sairaanhoitajalla tai muulla vastaavalla? Ap