Lue keskustelun säännöt.
Väsyn ihan loppuun jos yksityiselämässä on liikaa sosiaalista kanssakäymistä. Mistä kyse?
03.07.2022 |
Ei vain tule mitään. Viihdyn kai liikaa omassa päässäni.
Työ on sosiaalista ja siellä tulee jatkuvasti keskusteltua niin asiakkaiden kuin työntekijöiden kanssa.
Työn ulkopuolella en jaksa paljoa jutella. Ehkä läsnäolo riittää ja muuten en jaksa kovin paljoa syvällistå keskustelua.
Tänään näin töiden jälkeen erästä ihmistä kahvin merkeissä ja olin aivan raato kahden tunnin keskustelun jälkeen. Kun piti vielä jutella kovin monista asioista, pintaa syvemmältäkin.
En enää viimeisenä puolenatuntina edes jaksanut keskustella mitään oma-alotteisesti ja pää löi aivan tyhjää. En jaksanut edes enää ajatella mitään.
Jouduin pahoittelemaan, että olen aika väsynyt nyt ja lähdin kotiin.
Parisuhteissakaan en jaksa aina jutella. Pari päivää voi mennä kivasti jos on vapaata mutta sitten alkaa jo pinna kiristyyn jos en saa omaa tilaa. Ihan kuin vain ei pystyisi yhtään jakamaan energiaa ympärilleen vaan sulkeutuu vain täysin ja voimat loppuu, pää sumenee ja pakko päästä omaan rauhaan.
Mistä tässä on kyse? Olen aina ollut tällainen ja minua on ehkä pidetty jopa vähän outona kun alan hiljenemään.
Hyvänä päivänä, kun olen energinen niin olen hyvää nauravaista ja sosiaalista seuraa. Sitten en enää jaksa kuunnella mitään turhaa ja löpistä pelkästään puhumisen ilosta, sietokyky vain ylittyy.
Kommentit (77)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
Ap
Minäkin olen oppikirjaesimerkki introvertista. Omaa aikaa on oltava, muuten tulee aivoon kaaos. Ongelma on siinä, että iän myötä ominaisuus on ottanut suuremman vallan, ja kun pitkäaikaiset ystävät haluavat aika ajoin tavata, on hirveän vaikea sanoa ettei halua tai jaksa tai voi lähteä kahville tms. koska ei vain jaksa.
On rankkaa olla koko ajan sosiaalinen ja työsikin rankkaa ja sosiaalisuudesta ja työstä tarvii lepoa ja palautumista. Tarvii omaa aikaa myös että ei ylikuormitu liikaa. Ambivertti. Erityisherkkä.
Ihan normaalia introverttiyttä.. Minä olen samanlainen, mutta aina ihmiset sanoo, etten voi olla introvertti, koska töissä vedän usein kaikki palaverit, osallista ihmisiä ja olen usein todella sosiaalinen. Tämä on osa työnkuvaani ja mielestäni olennainen osa työviihtyvyyttä, että kaikilla on hyvä fiilis ja kaikille puhutaan (jos sitä haluavat)..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introverttiluonne. Ei mitään epänormaalia tai hoitoa vaativaa, vaan vain osa sitä millainen olet ihmisenä. Oman jaksamisen kannalta tärkeää tiedostaa tuo piirre ja järjestää riittävästi omaa palautumisaikaa.
Itsekin introvertti ja tämä melkein esti minua olemasta parisuhteessa. Koska työ (jossa semisti sosiaalisuutta) vie minusta niin täysin sosiaaliset voimat, että en jaksaisi puhua sanaakaan enää töiden jälkeen. Onneksi löysin samanlaisen puolison. Töiden jälkeen olemme ainakin pari tuntia ihan omissa oloissamme ja hiljaisuudessa, illemmalla sitten jaksaa taas jo jutellakin. Tai jos ei jaksa, niin katsotaan vaikka leffaa vierekkäin juttelematta. Mikään sosiaalinen harrastus vapaa-ajalla ei tulisi kuuloonkaan. Käyn yksin lenkillä tai salilla (muut ihmiset ympärillä eivät kuormita minua, jos on joudu juttelemaan heidän kanssaan). Kaveriporukan illanvietoista aina aivan puhki vaikka kiva heitä onkin nähdä. Vähintään seuraava päivä on oltava yksin ja palauduttava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
Ap
Taas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin samaa täälläkin. Kun ymmärtää ja hyväksyy tuon puolen itsessään, niin on helppo olla vain yksin niin paljon kuin tarvitsee, koska tietää sen olevan parhaaksi itselleen. Minulla meni kauan tajuta tämä ja tunsin aina olevani vääränlainen, koska yhteiskunta puskee sosiaalisuutta joka tuutista. Enää en välitä, vaan olen oma itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Likaa soisalista elämää? Silti aikaa roikkua tällä? Puhu pukille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Totta tuokin, mutta usein introvertti ei ole sieltä sosiaalisimmasta päästä kuitenkaan. Olisi melkoinen ristiriita, jos henkilö olisi supersosiaalinen ja räväkkä ryhmän johtajahahmo, joka kuormittuisi omasta luonteestaan äärimmäisen paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Totta tuokin, mutta usein introvertti ei ole sieltä sosiaalisimmasta päästä kuitenkaan. Olisi melkoinen ristiriita, jos henkilö olisi supersosiaalinen ja räväkkä ryhmän johtajahahmo, joka kuormittuisi omasta luonteestaan äärimmäisen paljon.
Ei mitään ristiriitaa. Pitää vain oppia löytämään itselle sopiva tasapaino sosiaalisuuden ja oman ajan välillä. Sosiaalinenhan ei tarkoita sitä, että pitää olla koko ajan menossa. Eikä varsinkaan samaa kuin räväkkä.
t. sosiaalinen introvertti
Ihan kun minä. Introvertti siis täälläkin. Kiva lähteä välillä ja nähdä kavereita. Mutta jos tulee liikaa ärsykkeitä (esim kaverit, ehkä joku kaverin uus kaveri, ylimääräinen möly ja paljon keskustelua) samalle päivälle niin sippaan ihan yhtäkkiä. Tosiaan tuntuu ettei järki enää pelaa ja saatan muuttua ärtyneeksi. Helpoin poistua paikalta jos mahdollista. Lisäksi nyt kun ikää tullut enemmän ja ollut paljon muuta stressiä, tuntuu etten jaksa juuri mitään ylimääräistä.
Kumppaniakin olisi kiva yrittää etsiä mutta kuka tämmöistä "mielenvikaista" joka hyytyy parissa tunnissa, jaksaisi. On jopa käynyt mielessä mahdollinen fwb-tyyppi josko sopisi väsähtävlle mielelle paremmin. Mutta toisaalta, ilman tunteita intiimi kanssakäyminen ei tunnu kivalta ajatukselta. 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Totta tuokin, mutta usein introvertti ei ole sieltä sosiaalisimmasta päästä kuitenkaan. Olisi melkoinen ristiriita, jos henkilö olisi supersosiaalinen ja räväkkä ryhmän johtajahahmo, joka kuormittuisi omasta luonteestaan äärimmäisen paljon.
Ei mitään ristiriitaa. Pitää vain oppia löytämään itselle sopiva tasapaino sosiaalisuuden ja oman ajan välillä. Sosiaalinenhan ei tarkoita sitä, että pitää olla koko ajan menossa. Eikä varsinkaan samaa kuin räväkkä.
t. sosiaalinen introvertti
No mitäs se sosiaalinen sitten sinulle tarkoittaa? Tämä olisi hyvä selventää myös.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen oppikirjaesimerkki introvertista. Omaa aikaa on oltava, muuten tulee aivoon kaaos. Ongelma on siinä, että iän myötä ominaisuus on ottanut suuremman vallan, ja kun pitkäaikaiset ystävät haluavat aika ajoin tavata, on hirveän vaikea sanoa ettei halua tai jaksa tai voi lähteä kahville tms. koska ei vain jaksa.
Eräs sittemmin päättämäni "ystävyyssuhde" sanoi minulle: "Hei, Virpi, älä sano, ettet jaksa - kun oikeasti et vain viitsi."
Hän oli todellinen energiaimuri.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Ja extroverteillä toisinpäin. Sumenevat ja sekoavat jos ei ole ketään jonka kanssa hölpöttää..
Näyttää että työsi vie ajan ja kuormittaa omalla tavallaan. Se on hyvin sosiaalista vai sosialistista. Jolloin se vie sosiaalisuuden ja jaksamisen vapaa-ajaltasi pois. Tai heräät aikaisin ja rytmi on aamupainotteinen. Jos elämään haluaa muutosta, tuskin tuo työ on ihan paras, paitsi palkka juoksee. Voi kokeilla vitamiineja, rautaa välillä jos ei ole esteitä, mutta levon määrä pitäisi luultavasti olla suurempi (ennen tapaamista varsinkin) tai omaa aikaa - että jaksaisi keskustella jonkun kanssa kaksi tuntia +kiinnostavat aiheet. Joillakin voi olla kyseessä hormonit tai joku muu tavallinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Totta tuokin, mutta usein introvertti ei ole sieltä sosiaalisimmasta päästä kuitenkaan. Olisi melkoinen ristiriita, jos henkilö olisi supersosiaalinen ja räväkkä ryhmän johtajahahmo, joka kuormittuisi omasta luonteestaan äärimmäisen paljon.
Yllättyisit, jos tietäisit kuinka moni johtaja tai jopa esiintyvä artisti introvertti. Eihän introvertti omasta luonteestaan kuormitu, vaan sosiaalisista tilanteista. Sosiaalinen voi olla ilman, että on koko ajan pyörimässä jossain kissanristiäisissä. Introvertit ovat yleensä keskimäärin parempia johtotehtävissä kuin ekstrovertit, koska introvertti osaa kuunnella ja havainnoida paremmin kuin omaa ääntä rakastava ekstrovertti. Tämä toki yleistys, joka ei kaikkiin päde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen oppikirjaesimerkki introvertista. Omaa aikaa on oltava, muuten tulee aivoon kaaos. Ongelma on siinä, että iän myötä ominaisuus on ottanut suuremman vallan, ja kun pitkäaikaiset ystävät haluavat aika ajoin tavata, on hirveän vaikea sanoa ettei halua tai jaksa tai voi lähteä kahville tms. koska ei vain jaksa.
Eräs sittemmin päättämäni "ystävyyssuhde" sanoi minulle: "Hei, Virpi, älä sano, ettet jaksa - kun oikeasti et vain viitsi."
Hän oli todellinen energiaimuri.
Lisäys, siis lähteä juuri kahville.
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.