Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä kaivataan: miten otan puheeksi ylipainon aikuisen lapsen kanssa?
30.06.2022 |
Parikymppiselle lapselleni on melko lyhyessä ajassa, noin vuoden aikana, alkanut kertyä reippaasti kiloja. Vatsakumpua ja ylipainoa on jo selvästi. Taustalla ovat varmaan alituinen autoilu, vähäinen liikunta ja lihottavat herkut.
Olen huolestunut hänen terveydestään ja siitä, että lihominen vain jatkuu ja sitten on yhä vaikeampi alkaa pudottaa painoa. Miten ottaisin asian varovasti puheeksi pojan kanssa, vai pitäisikö vain olla hiljaa? Hän on herkästi loukkaantuvaa sorttia ja voi kantaa kaunaa pitkäänkin. En ole vielä uskaltanut mainita hänelle asiasta, ei myöskään isänsä. Kiitos jo etukäteen neuvoista!
Kommentit (61)
Joo, hän ei varmaan itse tiedosta lihomistaan, ei tietenkään. Mene vielä pahentamaan oloa kommentoimalla ulkonäköä. Ihmisen täytyy itse tahtoa laihtumista ja jos hän sitä haluaa niin tekee sen kyllä ilman vanhempien tai kenenkään muunkaan kommentointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ota. Mullakin oli koko lapsuuden ja nuoruuden "4 kiloa liikaa mahassa". Sitten kärsinkin parikymppisenä bulimiasta.
Korkeintaan voit kysyä lähtisikö lapsesi jollekin liikuntakurssille kanssasi, ja nimenomaan niin että haluaisit kokeilla lajia ja olisi kiva jos lapsesi tulisi mukaan.
Joo älä, pliis. Hän tietää kyllä sen itsekin. Mun äiti huomautteli mulle kun lihoin traumaperäisen stressihäiriön puhkaistessa vanhan syömishäiriöni ja olin lyhyessä ajassa lihonut todella paljon. Ei ollut kiva, kun eka kommentti äidiltä vieraillessaan luonani oli miten sä oot noin turvonneen näköinen ja sen jälkeen kommentointi syömisiini kannattaakohan sun nyt syödä tuota/enempää
Tämä siis kun olin 18-23v. Nykyään ei uskalla enää sanoa mitään. Olen jo ollut niin pitkään pullukka.
N28
Pojallasi voi oikeastikin olla jokin sairaus, jos lihominen on tapahtunut niin nopeasti.
MInä en samassa tilanteessa puhuisi heti alussa ylipainosta, vaan koettaisin sopivan hetken tullen rauhallisessa tilanteessa kysellä hänen elämäntilanteestaan. Hänellä voi olla masennusta, esidiabetes, muu aineenvaihduntahäiriö ja ne ovat tärkeimmät selvittää kuin miksi hän on lihonut.
Tai pyytää, että poika varaisi sulle hetken aikaa. Kerrot olevani huolestunut onko hänellä kaikki hyvin ja kun hän vaikuttaa väsyneeltä yms. Perusteluissasi voi todeta, että kun on tuota painoakin ilmeisesti tullut lisää.
Kehu pojassa asioita, jotka ei liity painoon, mutta joita saattaa tarvita sitten kun haluaa alkaa painoa pudottamaan. Kehu vaikka sinnikkyyttä ja sitä, miten hyvin osaa etsiä tietoa tai mitä nyt keksitkin. Koita muutenkin osoittaa pojalle, että on hyvä tyyppi siltä varalta, että kilot on jotain masennuskiloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää, kun heittomerkit hävisivät tuosta viestistäni. Onko tää joku vika palstassa?
N28
Siis miksi siitä pitää sanoa?
Ihanko oikeasti luulet, että hän itse ei ole huomannut asiaa ja ei tiedä ylipainon terveysriskeistä? 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipainoinen tietää sen itse, eikä tilaa paranna huomauttaminen. Alkaa ahdistua vielä enemmän ja myös syömään.
Miksi pitää väkisin loukata omaa lasta?
Hän kyllä tietää, että on lihonut. Ei siitä tarvitse sanoa.
On tutkimuksia, joiden mukaan tuommoinen kommentointi ei kannusta ihmisia laihtumaan tai muuttamaan elintapoja, joskus jopa päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIksi sinun lapsellesi täytyy hänen painostaan alkaa nalkuttaa. Jos olet muka oikeasti huolissasi hänen terveydestään, niin kysy häneltä sitten, että onko käynyt säännöllisissä lääkärintarkastuksissa ja onko kaikki hyvin. Eiköhän hän itse ole huomannut lihomisensa.
Vierailija kirjoitti:
Älä ota. Kiitos.
Miksi ei? Tiedän kyllä, että asia on arkaluontoinen, enkä siksi ole ottanut sitä puheeksi. Mutta tunnen olevani pelkuri enkä täytä velvollisuuttani, jos en tee jotain. Taustalla on myös pari asiaa, jotka vaikuttavat tähän. Lähisukulaiseni on vaikeasti ylipainoinen ja hänellä on terveysongelmia. En soisi samaa lapselleni.
Mieheni on myös kertonut, että alkoi aikoinaan lihoa samoihin aikoihin. Lääkärisukulainen sanoi hänelle siitä suoraan, ja osaksi sen takia mies on pitänyt huolta terveydestään ja on hyvässä kondiksessa edelleen vuosikymmenten jälkeen. Itse suhtaudun ihan myönteisesti monen kokoisiin ihmisiin. Toivoisin vain, että poika alkaisi pikku hiljaa syödä vähän terveellisemmin ja harrastaa myös liikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on masennusta, niin sen hoito samalla, kokonaisuus huomioiden. Hyvinvointi on se, mihin kannattaa keskusteluissa keskittyä. Paino vain yksi asia siinä kokonaisuudessa. Hyvä olo, terveys, hyvä mieli, ne edellä. Hyvä, kun välität. En ihan tavoita, miksi niin monet ovat sitä mieltä, että terveysasioista ei saisi puhua lapsen kanssa. Terveellinen syöminen, liikunta. Mitä pahaa siinä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ota. Kiitos.
Miksi ei? Tiedän kyllä, että asia on arkaluontoinen, enkä siksi ole ottanut sitä puheeksi. Mutta tunnen olevani pelkuri enkä täytä velvollisuuttani, jos en tee jotain. Taustalla on myös pari asiaa, jotka vaikuttavat tähän. Lähisukulaiseni on vaikeasti ylipainoinen ja hänellä on terveysongelmia. En soisi samaa lapselleni.
Mieheni on myös kertonut, että alkoi aikoinaan lihoa samoihin aikoihin. Lääkärisukulainen sanoi hänelle siitä suoraan, ja osaksi sen takia mies on pitänyt huolta terveydestään ja on hyvässä kondiksessa edelleen vuosikymmenten jälkeen. Itse suhtaudun ihan myönteisesti monen kokoisiin ihmisiin. Toivoisin vain, että poika alkaisi pikku hiljaa syödä vähän terveellisemmin ja harrastaa myös liikuntaa.
Älä sano yhtään mitään painosta!
Sinun lapsesi kyllä tietää, että on lihonut. Älä kommentoi asiaa.
Jos sinua kiinnostaa oikeasti hänen terveytensä, niin kysy miten HÄN VOI ja miten MENEE.
Älä puhu painosta, ei se kerro ihmisten olosta tai veriarvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painosta muuten huomautetaan helpommin tyttärelle kuin pojalle.
Kiitos aloittajalle. Tämä on niin ollut minunkin huolenani. Korona-ajan etäopiskelu (2 vuotta!!) teki sen, että opiskeleva lapsi istui yksiössään aamusta iltaan koneen ääressä -yksin. Pientä mussuttelua koko ajan, varmasti ns. ajan tappamiseksi ja lohduksi yksinäisyyteen, eikä yhtään liikuntaa.
Olen yrittänyt noita samoja keinoja, että hei mennäänkö yhdessä pyöräilemään, yms yms, ei auta. Olen aivan väärä henkilö saamaan häntä tajuamaan asiaa. Tilanne on todella vakava, 35 kiloa kahdessa vuodessa ;(
Onko jollain oikeasti apuja antaa? Kyllähän hän tietää varsin hyvin riskit ja masentuu entisestään, kun paino on jo sellaisissa lukemissa, ettei sieltä helposti alas pääse. Ja kun ajattelee, että ei sillä enää mitään väliä ole kumminkaan, niin ei saa aikaan itsekään mitään. Masentunut on.
Järjestä hetki, jossa paikalla on lapsesi kavereita. Mieluiten vastakkaista sukupuolta. Laitat television päälle ja sieltä alkaa tulla sairaalloisesti lihava 600 ohjelmaa. Asia tulee luontevasti esille. Kerrot väelle, että sinulla on lahja lapselle. Ojennat hänelle laihdutuskirjan tai pari. Kerrot kuinka suuret odotuksenne ovat olleet lapsesi suhteen, mutta nyt epäilyttää pahasti kykeneekö hän ansaitsemaan vanhemman rakkautta. Kerrot kuinka läski vie terveyden ja tuo kurjuuden.
Pieni näpäytys toimii herätyksenä ja lapsesi kyllä alkaa laihtua, kun kannustajia on enemmän. Kiittää teitä sitten myöhemmin.
Vaikka se on sun lapsi, niin yritä kuitenkin ymmärtää että sun holhousvalta häneen on päättynyt ja aikuisena ihmisenä hän on itse vastuussa siitä mitä itselleen tekee, ei kenelläkään ulkopuolisella. Vaikka oletkin hänen vanhempansa, niin tässä mielessä olet ulkopuolinen. Se ei ole sinun kehosi eikä sinun mielipiteesi liity siihen miten hänellä on sitä oikeus kohdella.
Itse sanoit, että poika loukkaantuu herkästi.
Hän ei ole miehesi, älä sano mitään kiloista.
Älä ota. Kiitos.