Paljonko vietät aikaa yhdessä puolison kanssa?

Onhan tuo vähänlaisesti. Mutta näihin ei ole mitään yleisiä sääntöjä, ainoastaan jos asia vaivaa sinua, ota se puheeksi puolison kanssa.

Mies kehotti luopumaan odotuksista, logiikalla, että kun ei odota mitään, ei petykään.

Ap

Arkena herään 7.30-8.00 välillä, teen aamiaista ja siirryn työhuoneeseen (jos minä ulkoilutan koiran, niin herään vähän aikaisemmin, mutta yleensä puoliso haluaa tehdä sen herättyään).

Päivän mittaan vaihdamme muutaman sanan kun pidän taukoa (käyn syömässä, haen teetä). Jossain vaiheessa hän siirtyy omiin hommiinsa, on yrittäjä ja hän aloittaa yleensä työt vasta iltapäivällä. Minä lopetan työt 16-18 välillä, lenkitän koiran ja jos ei ole luottamustehtäviä tai opintoja niin touhuan omiani.

20.00 käytän koiran vielä pienellä lenkillä ja sen jälkeen teen päivällisen. Syömme 20.30-21.30 välillä ja se on meidän yhteistä aikaa. Joskus katsomme yhdessä samalla elokuvan.

Nyt lomalla olemme yhdessä melkein 24/7 lukuun ottamatta niitä muutamaa päivää kun reissaamme erikseen.

Ei kuulosta normaalilta. Tekninen parisuhde, ei vaikuta aidolle suhteelle enää tuo

Kyllä me arki-iltaisin ehditään olemaan kotona yhdessä muutama tunti. Mutta ei me siis mitään yhteistä välttämättä tehdä, paitsi syödään iltaruoka. Mies menee jo aikaisin nukkumaan kun mä jään vielä  sohvalle katsomaan sarjoja tai lukemaan. Teen etätöitä niin mun ei tarvi herätä niin aikaisin.

Viikonloppuisin usein mä käyn shoppailemassa tai torilla tai jossain kesäriennoissa. Miestä ei nuo kiinnosta, niin hän on kotona ja tekee omia nikkarointijuttujaan, käy kaupassa ja tekee usein ruokaa. Molemmilla on omat harrastukset ja mielenkiinnon kohteet.

Kerran vuodessa tehdään joku reissu yhdessä kun saadaan kesäisin mun systeri meille kissanvahdiksi. Viime vuodet on koronan takia reissattu vain kotimaassa vuokramökkeillen. Nää mökkeilyt on kyllä kivoja. Siellä touhutaan yhdessä, veneillään, kalastetaan, uidaan ja saunotaan, käydään katselemassa lähinähtävyyksiä. 

En mä nyt tuntimääriä jaksa laskea, mutta ihan riittävästi mun mielestä ollaan yhdessä.

Ei tuo nyt ihan normaalilta kuulosta. Olette siis samassa asunnossa 3-4h päivittäin, mutta vain 30 min samassa huoneessa? 

Arkena päästään molemmat klo 16 ja ollaan aika samoja aikoja kotona (käyn ajoittain salilla tms jolloin tulen tuntiamyöhemmin). Ollaan aina yhdessä sohvalla, minä luen kirjaa ja mies vaikka pelaa. Yleensä saatetaan sitte lähteä siitä yhessä vaikka kahvittelemaan tai jätskille johonkin jos alkaa tylsistyttää. Nukkumaan samaan aikaan klo 21-22 aikaan. 

Viikonloppunakin kyllä ollaan ehkä jotain poikkeuksia lukuunottamatta aina yhdessä. Mies saattaa käydä pesemässä autoa tai isällään, itse sitten kaverin kanssa kahvilla tai jotain mutta ei niissäkään muutamaa tuntia kauempaa mene. 

Oman vai jonkun toisen?

Paljon. Meillä on yhteinen yritys, joten paljon menee aikaa sen parissa ja paljon kyllä vietetään aikaa vapaa-ajallakin. Toki molemmilla on kyllä omiakin harrastuksia ja menoja, mutta ystäväpiirikin on aikalailla yhteinen. Matkoille mennään yleensä myös useimmiten yhdessä kumppanin ja perheen kanssa. Olemme molemmat todella perhekeskeisiä, joten yhdessäolo tuntuu ainoastaan mukavalta emmekä juurikaan riitele asioista. Eksä oli sellainen, joka aina priorisoi omat menonsa ja kaverinsa parisuhteen edelle ja tuo oli yksi syy mihin suhde kaatui.

Omasta mielestäni liian vähän. Koen, että olen mieheni mielestä epäkiinnostavaa seuraa, kun ei halua viettää kanssani aikaa.

Miehelle riittäisi, jos vaan saisi seksiä. Sanoo itsekin, hänelle sopisi parisuhde, jossa poimitaan rusinat pullasta. Sänkypalvelut riittäisi hänelle.

Käytännössä en vuorokauden aikana näe miestä välttämättä ollenkaan hereillä oloaikaan. Mies lepäilee kotona työpäiväni ajan, ja lähtee toimistolleen, kun tulen kotiin. Viettää siellä illan ja sanoo tekevänsä töitä. Osittain kyllä niinkin, mutta samalla se on keino olla pois perhe-elämästä, jonka mies kokee kuluttavaksi.

Viikonloppuisin mies myös lähtee toimistolleen. Käytännössä usein jo heti aamusta. Vielä kuopuksen nukkuessa meillä olisi mielestäni hyvää aikaa viettää kahdenkeskistä aikaa. Mutta mies tarkistaa, irtoaako seksiä, ja jos ei, onkin jo kiire 'toimistolle'.

Mies on avoin, ja mitään kolmatta pyörää tms ei ole. Mies tykkää viettää aikaansa toimiston sohvalla, olla somessa ym. Minä saan pyörittää kodin. Olen yksinäinen tässä parisuhteessa ja koen mieheni käytöksen loukkaavaksi.

Olen kertonut miehelleni, että minun ei ole hyvä olla tässä parisuhteessa.

Oletteko te joskus törmänneet parisuhteeseen, jossa mies olisi se, joka kaipaisi lisää yhteistä aikaa?

Mä en oikein tiedä. Kuulostaa siltä että ap on etääntynyt parisuhteessaan tai siis molemmat on etääntyneet.

Eipä kai näissä ole mitään yleispätevää miten kuuluisi olla. Kai se miten osapuolet kokevat suhteensa ja mitä toivovat siltä on tärkeintä.

Riippuu varmaankin paljon myös elämäntilanteesta mitä kukin milloinkin kaipaa. 

 

Itsellä ainakin kun ollut tasaisempi elämäntilanne ja kaikki suhteessa ok, niin olen kyllä kaivannut kumppanin seuraa useinkin ja seksiä myös. Nyt kun raskas elämäntilanne ja välit etääntyneet kumppanin kanssa vaikean kriisin myötä, niin tunnen viihtyväni parhaiten yksin iltaisin.

 

Muutamien lähentymisyritysten myötä olen luovuttanut, enkä enää edes yritä hakeutua hänen seuraansa viettämään aikaa, sillä vastaanotto on toistuvasti torjuva. Häntä kiinnostaa muut asiat, kuten sarjan katsominen. En pidä tuosta torjutuksi tulemisen tunteesta, joten olen nykyisin asennoitunut jo valmiiksi viettämään iltaa omassa seurassani. Viihdyn oikein hyvin itsekseni ja oikeastaan kaipaankin omaa rauhaa tässä elämäntilanteessa. Seksuaalisia haluja kyllä olisi, mutta vieraat ei kiinnosta lainkaan siinä mielessä eikä oma kumppani ole saatavilla, joten meneehän tämä näinkin kun ei muuta luontevaa vaihtoehtoa ole saatavilla. 

 

Voi kuulostaa jotenkin surulliselta tilanteelta, mutta ollaan tässä tilanteessa oltu aiemminkin ja aina se ajan kanssa on hellittänyt. Elämässä on kyllä muutakin kuin parisuhde ja seksi. Enkä ole mikään aseksuaali vaan normaalitilassa hyvinkin seksuaalinen ihminen. Tuskin kyllä itse kestäisin kokonaista vuottakaan tämänkaltaisessa tulanteessa. Saati kovinkaan montaa kuukautta

Arkisin ollaan hereillä yhtaikaa 3 tuntia.

Todella paljon, lähes kaikki vapaa-aika yhdessä ja onneksi on paras kaverini samalla.

0-168 tuntia viikossa. 

Vierailija kirjoitti:

Mies kehotti luopumaan odotuksista, logiikalla, että kun ei odota mitään, ei petykään.

Ap

No jaa joo. Eipä se ruokakaan pöytään itsestään mene. Jos ei lämmintä ruokaa odota, ei pety kun ei tule. 

kotona kahdenkesken olemista ei ole vuoden aikana lainkaan

Kuulostaa huolestettuavalta, että ette osaa olla lapsista erossa edes yöllä. 

En kutsuisi parisuhteeksi, jos nusautellaan pari kertaa vuodessa ja muuten ei nähdä ikinä kahdestaan. Kämppis tuo on. 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te joskus törmänneet parisuhteeseen, jossa mies olisi se, joka kaipaisi lisää yhteistä aikaa?

Kyllä. Omani. Erityisesti vauvavuoden aikana, mies kaipaili kovastikin kahdenkeskistä aikaa minun kanssani. Sattuneesta syystä sitä en pystynyt hänelle kovin paljon antamaan. 

Kyllä me melkein joka ilta kyhjötetään vierekkäin sohvalla, molemmat kyllä saattaa tehdä omiaan (kattoa omaa kännykkää tai mies pelaa pleikkaa, minä luen, tai neulon) ja muutamasti viikossa käydään kahdestaan saunassa. Toki myös tehdään yhdessä kotihommia, laitetaan ruokaa, touhutaan lasten kanssa jne. Ehkä kerran kuussa lapset on jomman kumman vanhemmilla yökylässä ja ehkä n. puolet näistä kerroista tehdään jotain yhdessä, puolet mies on omissa harrastuksissaan. 

Ja kyllä meillä mieskin on välillä se, joka kaipaa yhteistä aikaa. Pyytää laittamaan puhelinta pois, haluaa jutella, järjestää tekemistä niille illoille kun lapset on pois ym.