Jos mies kaataa sinun käyttämäsi tuolin

Nyt oli outo. Taas joku huonoitsetuntoinen, jolla on ihan järjetön suhde.

Ihmettelen, missä vaiheessa mies on taantumut kiukuttelevan uhmaikäisen tasolle, ja selvitän missä vika, onko esim. alkavaa dementiaa.

Miettisin että sillä on joku kognitiiviseen toimintaan vaikuttava kohtaus päällä, ja soittaisin ambulanssin. Aivoverenvuoto tai vastaava pahimmillaan kyseessä. Terve ihminen ei noin vain kaada huonekaluja päästäkseen kävelemään.

Tietysti jos vika olisi henkistä laatua, laittaisin lusikat jakoon.

Uittu mitä pskaa taas

Mitään miettimättä kaataisin miehen tuolin 😄

Vaikea edes kuvitella tuollaista tilannetta. En olisi kuluttanut monta minuuttia niin ikävän ihmisen seurassa. En ole antanut tähän mennessä yhdellekään miehelle tilaisuutta tehdä tuollaista. Jos sellainen virhe olisi jossakin elämänvaiheessa tullut, se tarina olisi loppunut siihen.

Jos mies yllättäen toimisi noin, niin ajanvaraus jollekin lääkärille olisi aiheellinen. Ongelma olisi tosin se, miten saada mies vastaanotolle, koska niin dementoiviin sairauksiin kuin mielenterveysongelmiin kuuluu sairaudentunnottomuus eikä miehet muutenkaan kovin vauhdilla ryntää lääkäriin.

Miettisin, että mistä nyt tuulee eli haastaako tuo riitaa vai onko kyseessä joku vakavampi juttu. Jos haastaa riitaa, niin pohdin, että mistä syystä (oletus, että tuo tapahtuu ihan tavallisena päivänä ilman mitään ennakkokeskusteluja, kunhan nyt kaataa tuolin) ja enemmänkin kallistun sille puolelle, että pitää soittaa 112 vakavan terveysongelman takia.

Tietty nostan tuolin pystyyn ja siirrän sen muualle enkä enää koskaan siitä eteenpäin laita tuolia paikalle, jossa se on miehen tiellä. Opetelkoot syömään aamupalansa yksinään.

Mieheni paskansi juuri alleen. On kännissä kun käki.

Tästä tulee ihan älytön mielikuva. Ei kukaan normaali noin käyttäydy.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni paskansi juuri alleen. On kännissä kun käki.

Laita sille vaipat.

Piiloagressiivinen ukko

Miettisin että teenpä kivan provon, kun yksinäisenä heräisin juhannuspäivän aamuna eikä mitään miestä olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, missä vaiheessa mies on taantumut kiukuttelevan uhmaikäisen tasolle, ja selvitän missä vika, onko esim. alkavaa dementiaa.

Onnea vain kaikille jotka joutuvat tuota yrittämään. Ex-mies vastasi yrittäessäni selvittää asiaa vain haistattelulla ja tiuskimalla että kyllä minun pitäisi tietää. No, tulipa selväksi että lusikat lähti jakoon. Kai sillä jokin isompi häikkä on aivotoiminnassa, mutta ei ole enää minun murhe isommin. En ole lääkäri, en millään tavoin sote-alalla, eikä oma terveys anna periksi yrittää hoitaa jotain haistattelevaa aikuista.

Se mies, johon rakastuin on minulle kuollut. Tuossa hänen näköisessä tyypissä ei ole muuta kuin juuri ja juuri kuori samaa kuin kuolleessa rakkaassani. Ei hänellä ole ollut eron jälkeen ketään, joten mistään toisesta naisesta ei ollut kyse. Jostain syystä alkoi kohdistamaan vihaa huonekaluihini, aina käveli niitä päin ja riehui kuinka ne seinää vasten ovat aina hänen tiellään. Omat huonekalunsa osasi kiertää ihan hyvin, vaikka ne olivat ihan samoin aseteltu seinien viereen. Ei edes huomannut, kuinka vaihdoin eräiden huonekalujen paikkaa, omansa kiersi sillä paikkaa, missä oli aikasemmin jatkuvasti törmännyt minun huonekaluun ja omansa vanhalla paikalla alkoi törmäämään minun huonekaluun.

Erotessa mies oli täyttämässä 30v. Välillä mietin käyttikö hän huumeita silloin, vai miksi hän muuttui niin täysin. Ehkä hänellä alkoi dementia, aika nuorena tosin, eikä sairaus etene tuosta kymmeniin vuosiin diagnoosiin asti. En tiedä. Pitäisi sanoa etten välitä, mutta välitän yhä siitä miehestä, johon rakastuin, mutta jota ei enää ole. Ehdimme olla kuitenkin useamman vuoden yhdessä, kun muuttui yllättäen.