Lue keskustelun säännöt.
Lapsi väsyttää ja turhauttaa ja suututtaa
22.06.2022 |
Lapsi on aina ollut huolimaton ja sotkuinen. Aina välillä tuskastuttaa että tätäkö tämä oma elämä tulee olemaan. Jatkuvasti samoista asioista muistuttamista ja jauhamista. Vie vaatteet pyykkiin. Älä kasaa likavaatteita sänkyyn. Vie roskat roskikseen, älä säilö niitä huoneessa. Älä laita kaikkia tavaroita lattialle, siivoa lelut leikin jälkeen paikalleen. Jos leikkaat saksilla, laita silput roskiin. Vie likapyykit koriin, älä säilö huoneessa. Älä ota kaapista vaatteita jos eilisiä voi vielä pitää. Jäkä jäkä jäk. En halua tällaista elämää mutta mikään määrä muistuttelua ei tehoa. Mikä auttaa tällaiseen lapseen? Hävitänkö kaikki tavarat niin että jäljellä on vain kaksi kutakin vaatetta ja muutama lelu? Tuntuu että ihan pienelläkin saa sotkun aikaiseksi. Turhauttaa niin valtavasti. Viimeksi ennen kesälomaa huone siivottiin ja taas siellä oli ihan absurdi sotku. Eikä mikään yhdessä järjestelty pidä. Esim ollaan sovittu että yksi hylly on kirjaston kirjoille. Silti käytännössä siinä hyllyssä on kirjaston kirjoja kolme, taskulamppu, hiusharja, purkkaa, marmorikuulia, piirustuksia, sormikas jonka pari hukkunut. Kirjaston loppuja kirjoja saakin etsiä. Meillä on kuvatuet ja muistilaput ja huone on monesti järjestetty yhdessä. En tiedä miten jaksan vielä toiset kymmenen vuotta.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Onko erityislapsi?
No varmasti osaksi liittyy erityisyyteen mutta olen silti halunnut uskoa että johonkin pystyy ohjaamisella vaikuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sua haittaa se sotku niin kovin? Meillä on sääntönä, että yhteiset tilat pidetään siisteinä. Jos muksuja ei haittaa elää omissa huoneissaan kaaoksen keskellä niin ei ole minun murheeni. Kummasti niitä vaatteita alkaa pyykkikoriinkin ilmestyä kun puhtaat vaatteet alkavat loppua... Tietysti aina välillä pakotan siivoamaan että saadaan imuroitua, pestyä lattiat, vaihdettua lakanat jne. mutta en todellakaan joka päivä jaksa möykätä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi siis kymmenen? Relaa vähän, tai sulla tulee olemaan todella piukeat olot kun muksu tulee teini-ikään... 😉
Olisi lähinnä mukavaa että hän oppisi jotain juttuja jotka helpottavat arkea. Niin vaikea tajuta ettei mihinkään auta toisto. Kun monessa asiassa on myös fiksu ja omatoiminen. Vähän liiankin. Haluaisin itse että tietyt jutut onnistuisivat niin ettei tarvitsisi enää soittaa samaa levyä.
Kuulostat melko neuroottiselta. Hoitaako lapsi muuten asiansa, opiskelun ja läksyt?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sua haittaa se sotku niin kovin? Meillä on sääntönä, että yhteiset tilat pidetään siisteinä. Jos muksuja ei haittaa elää omissa huoneissaan kaaoksen keskellä niin ei ole minun murheeni. Kummasti niitä vaatteita alkaa pyykkikoriinkin ilmestyä kun puhtaat vaatteet alkavat loppua... Tietysti aina välillä pakotan siivoamaan että saadaan imuroitua, pestyä lattiat, vaihdettua lakanat jne. mutta en todellakaan joka päivä jaksa möykätä asiasta.
Ihan hyvä kysymys. Mun tausta-ajatus on että jos tajuaisi siistiä omia jälkiään säännöllisesti niin se estäisi sen ettei sellaista megasotkua synny. Toisinaan myös hukkaa oikeasti tärkeitä juttuja tuonne luolaansa, kuten bussikortti tai harratusvälineet. Enimmäkseen toki aiheutuu vain arkeen viiveitä kun etsii juomapulloa viidestä eri repusta (juomapullo pitäisi tuoda keittiöön koska on monesti unohdettu kumoon jonnekin) tai ei löydä pelivaatteita ennen peliä (niille on kaapissa oma hylly). Ja toki suurin syy on se että minähän se lopulta joudun siivoamaan kun mitään ei enää löydy. Haluaisin lapselle sellaiset tavat ettei minun tarvitsisi siivota yhtään ylimääräistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat melko neuroottiselta. Hoitaako lapsi muuten asiansa, opiskelun ja läksyt?
En usko että olen neuroottinen. Tuntuu vaan että samat asiat keittävät yli.
Hoitaa vaihtelevasti. On ihan hyvä läksyissä silloin kun ne muistaa. Joskus hukkaa papereita ja vihkoja. Oppimisvaikeuksia ei ole mutta ei jaksa olla huolellinen ja häiriintyy helposti puuhasta. Harrastuksiin menosta huolehtii kyllä hienosti (silloin kun tavarat löytyvät).
Onko niillä irtosukkien ja kirjaston kirjojen sijainnilla aivan hirveä vaikutus maailmankaikkeuden tilaan?
Sinun maailman ne kyllä on saanut sekaisin, lapsikin tajuaa mikä on olennaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita ovi kiinni ja kumpikin viettää aikaa oman tyylisessään ympäristössä. Mitä se sinua haittaa, jos toisen huone näyttää erilaiselta kuin omasi. Ole ylpeä ja iloinen siitä, että 10 v lapsesi lukee ja käyttää kirjaston palveluja! Kuulostaa huipputyypiltä!
Sinuna kuuntelisin, mitä ajatuksia lapsella on. Viettäkää aikaa yhdessä. Joko siellä lapsen sotkuisessa huoneessa tai jossain talon siisteistä huoneista, taikka kompromissina kodin ulkopuolella missä vain.
Siivous kerran kuussa yhdessä, muun ajan anna toisen huoneen olla hänen näköisensä. Ei ole vaarallista. Jatkuva nalkutus on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko erityislapsi?
No varmasti osaksi liittyy erityisyyteen mutta olen silti halunnut uskoa että johonkin pystyy ohjaamisella vaikuttamaan.
Oli lapsi "erityinen" tai ei, niin harva tottelee ihan vaan kehottamalla. Tarvitaan myös rangaistuksia, palkitsemista ja fyysistä pakottamista jotta lapsi alkaa kohtuudella totella.
Tämä on vanha totuus, jota nykyään ei kerrota sen paremmin neuvolassa kuin kasvatusoppaissakaan, joten se tulee valitettavasti monille yllätyksenä. Ja yllättävässä tilanteessa ymmärrettävistä aletaan epäillä, että onko lapsessani ehkä jotain vikaa, kun hän ei tottele vaikka kuinka keskustelen hänen kanssaan?
En ole vielä keksinyt sellaista mikä toimisi riittävissä määrin. Esim tilanteeseen liittyen jos olen poistanut padin tai puhelimen käytöstä niin sitten ei vaan käytä. Tuo sotkuisuus ja se että unohtaa kaikki ohjeet jatkuvasti on sellainen mihin en vaan keksi mitään toimivaa ja se tuskastuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin samanlainen lapsena, mutta niin oli moni muukin. Olen kyllä edelleenkin aika sotkuinen ja saamaton. ADHD diagnoosin sain aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sua haittaa se sotku niin kovin? Meillä on sääntönä, että yhteiset tilat pidetään siisteinä. Jos muksuja ei haittaa elää omissa huoneissaan kaaoksen keskellä niin ei ole minun murheeni. Kummasti niitä vaatteita alkaa pyykkikoriinkin ilmestyä kun puhtaat vaatteet alkavat loppua... Tietysti aina välillä pakotan siivoamaan että saadaan imuroitua, pestyä lattiat, vaihdettua lakanat jne. mutta en todellakaan joka päivä jaksa möykätä asiasta.
Ihan hyvä kysymys. Mun tausta-ajatus on että jos tajuaisi siistiä omia jälkiään säännöllisesti niin se estäisi sen ettei sellaista megasotkua synny. Toisinaan myös hukkaa oikeasti tärkeitä juttuja tuonne luolaansa, kuten bussikortti tai harratusvälineet. Enimmäkseen toki aiheutuu vain arkeen viiveitä kun etsii juomapulloa viidestä eri repusta (juomapullo pitäisi tuoda keittiöön koska on monesti unohdettu kumoon jonnekin) tai ei löydä pelivaatteita ennen peliä (niille on kaapissa oma hylly). Ja toki suurin syy on se että minähän se lopulta joudun siivoamaan kun mitään ei enää löydy. Haluaisin lapselle sellaiset tavat ettei minun tarvitsisi siivota yhtään ylimääräistä.
Ne kamat on yhtä lailla hukassa oli huone siisti tai ei. Meillä on bussikortti, kirjastokortti jne. vähän väliä hukassa sen ja sen laukun taskussa jne. vaikka huoneensa siistinä pitääkin. T. Teinin äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko niillä irtosukkien ja kirjaston kirjojen sijainnilla aivan hirveä vaikutus maailmankaikkeuden tilaan?
Sinun maailman ne kyllä on saanut sekaisin, lapsikin tajuaa mikä on olennaista.
Minähän ne kadonneet kirjaston kirjat maksan, samoin sukat. Sinällään vaikuttaa johonkin. Samoin haluaisin että lapsi oppisi automaattisesti huolehtimaan arjen asioista niin sitten jäisi keskittymistilaa jollekin muulle.
Ja tuo sotkuisuus vaikuttaa arjessa moneen. Vaikka siihen kuinka nopeasti onnistutaan lähtemään johonkin kun yhdellä kaikki hukassa. Tai vaikka lommatkalle pakkaaminen on hankalampaa kun en tiedä mistä etsiä tarvittavat jutut. Kaikkea pientä ja arkea haittaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sua haittaa se sotku niin kovin? Meillä on sääntönä, että yhteiset tilat pidetään siisteinä. Jos muksuja ei haittaa elää omissa huoneissaan kaaoksen keskellä niin ei ole minun murheeni. Kummasti niitä vaatteita alkaa pyykkikoriinkin ilmestyä kun puhtaat vaatteet alkavat loppua... Tietysti aina välillä pakotan siivoamaan että saadaan imuroitua, pestyä lattiat, vaihdettua lakanat jne. mutta en todellakaan joka päivä jaksa möykätä asiasta.
Ihan hyvä kysymys. Mun tausta-ajatus on että jos tajuaisi siistiä omia jälkiään säännöllisesti niin se estäisi sen ettei sellaista megasotkua synny. Toisinaan myös hukkaa oikeasti tärkeitä juttuja tuonne luolaansa, kuten bussikortti tai harratusvälineet. Enimmäkseen toki aiheutuu vain arkeen viiveitä kun etsii juomapulloa viidestä eri repusta (juomapullo pitäisi tuoda keittiöön koska on monesti unohdettu kumoon jonnekin) tai ei löydä pelivaatteita ennen peliä (niille on kaapissa oma hylly). Ja toki suurin syy on se että minähän se lopulta joudun siivoamaan kun mitään ei enää löydy. Haluaisin lapselle sellaiset tavat ettei minun tarvitsisi siivota yhtään ylimääräistä.
Ne kamat on yhtä lailla hukassa oli huone siisti tai ei. Meillä on bussikortti, kirjastokortti jne. vähän väliä hukassa sen ja sen laukun taskussa jne. vaikka huoneensa siistinä pitääkin. T. Teinin äiti
Voi ei, en ole tajunnut ajatella tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää toistaa samaa jäkätystä jossei se selkeästi toimi. Muuta omaa toiminta tapaasi koska vika on selkeästi sinussa eikä lapsessa.
Miten mun pitäisi sitten toimia jos itse asia ei muutu mutta se häiritsee? Saako teillä lapset elää kuin pellossa ilman että välittävät mistään vanhemman toiveista?
Add tai adhd. Ei tule muuttumaan. 17v täällä ja sama jatkuu. Kaks viikkoo pyytänyt siivomaan huoneensa.
Juu, ei oo tapahtunut.
Välillä sitte ite on pakko raivosiivota se läävä, ettei ala tulla mitään ei toivottuja ällötyksiä sinne.
Että, onnea. Jatkuu kunnes muuttaa omssn kämppään sotkemaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko erityislapsi?
No varmasti osaksi liittyy erityisyyteen mutta olen silti halunnut uskoa että johonkin pystyy ohjaamisella vaikuttamaan.
Oli lapsi "erityinen" tai ei, niin harva tottelee ihan vaan kehottamalla. Tarvitaan myös rangaistuksia, palkitsemista ja fyysistä pakottamista jotta lapsi alkaa kohtuudella totella.
Tämä on vanha totuus, jota nykyään ei kerrota sen paremmin neuvolassa kuin kasvatusoppaissakaan, joten se tulee valitettavasti monille yllätyksenä. Ja yllättävässä tilanteessa ymmärrettävistä aletaan epäillä, että onko lapsessani ehkä jotain vikaa, kun hän ei tottele vaikka kuinka keskustelen hänen kanssaan?
En ole vielä keksinyt sellaista mikä toimisi riittävissä määrin. Esim tilanteeseen liittyen jos olen poistanut padin tai puhelimen käytöstä niin sitten ei vaan käytä. Tuo sotkuisuus ja se että unohtaa kaikki ohjeet jatkuvasti on sellainen mihin en vaan keksi mitään toimivaa ja se tuskastuttaa.
Kai sitä nyt muutenkin voi rangaista kuin padin tai puhelimen pois käytöstä ottamalla? Varmasti keksit paljonkin mahdollisia rangaistuksia aivan laidasta laitaan, kun vaan alat miettimään.
Noup. Koska olet aikuinen on hyvä rauhoittua ja työskennellä hermojen kanssa, ettei ole koko ajan tuskastunut tai ärtynyt. Ei ole kiirettä mihinkään. Tunteet voi tosin purkaa aikuisten kanssa. Et kerro lapsen ikää. Lapsia pitää vielä ohjata ja eivät itse aina muista tai osaa, olla kärsivällinen - sitä se on lasten kanssa. Eikä turhasta kannata koko ajan muistuttaa, että osaa tehdä itse myös. Entä piirros tai muistilappu. Jos tavaraa on liikaa tai kankaita, voi kai kohtuullistaa osan kaappien ylähyllyille laatikkoon tai huonot pois. Lapsella ei ole aikuisen muisti aina käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sua haittaa se sotku niin kovin? Meillä on sääntönä, että yhteiset tilat pidetään siisteinä. Jos muksuja ei haittaa elää omissa huoneissaan kaaoksen keskellä niin ei ole minun murheeni. Kummasti niitä vaatteita alkaa pyykkikoriinkin ilmestyä kun puhtaat vaatteet alkavat loppua... Tietysti aina välillä pakotan siivoamaan että saadaan imuroitua, pestyä lattiat, vaihdettua lakanat jne. mutta en todellakaan joka päivä jaksa möykätä asiasta.
Ihan hyvä kysymys. Mun tausta-ajatus on että jos tajuaisi siistiä omia jälkiään säännöllisesti niin se estäisi sen ettei sellaista megasotkua synny. Toisinaan myös hukkaa oikeasti tärkeitä juttuja tuonne luolaansa, kuten bussikortti tai harratusvälineet. Enimmäkseen toki aiheutuu vain arkeen viiveitä kun etsii juomapulloa viidestä eri repusta (juomapullo pitäisi tuoda keittiöön koska on monesti unohdettu kumoon jonnekin) tai ei löydä pelivaatteita ennen peliä (niille on kaapissa oma hylly). Ja toki suurin syy on se että minähän se lopulta joudun siivoamaan kun mitään ei enää löydy. Haluaisin lapselle sellaiset tavat ettei minun tarvitsisi siivota yhtään ylimääräistä.
Olen 45-vuotias yksin asuva nainen. Äiti opetti 80-luvulla siivoamista, mutta yhä mulle kertyy kasoja. Tiskaan pari kertaa viikossa kun ei kiinnosta sen useammin. Jos tulee vieraita, niin imuroin ja korjaan kaikki vaate- ja tavarakasat. Aina jos on mahdollisuus nähdä ystäviä, lähteä reissuun tai tanssimaan, priorisoin sen siivoamisen sijaan. Ihan hyvin pystyy elämään näinkin. Olen varsin tyytyväinen elämääni. Ap:lle suosittelen pipon löysäämistä.
Vierailija kirjoitti:
Laita ovi kiinni ja kumpikin viettää aikaa oman tyylisessään ympäristössä. Mitä se sinua haittaa, jos toisen huone näyttää erilaiselta kuin omasi. Ole ylpeä ja iloinen siitä, että 10 v lapsesi lukee ja käyttää kirjaston palveluja! Kuulostaa huipputyypiltä!
Sinuna kuuntelisin, mitä ajatuksia lapsella on. Viettäkää aikaa yhdessä. Joko siellä lapsen sotkuisessa huoneessa tai jossain talon siisteistä huoneista, taikka kompromissina kodin ulkopuolella missä vain.
Siivous kerran kuussa yhdessä, muun ajan anna toisen huoneen olla hänen näköisensä. Ei ole vaarallista. Jatkuva nalkutus on.
Kiitos, tässä oli hyviä ajatuksia. Lapsi on aivan ihana. Mutta samalla tunnistan että tämä jatkuva holtittomuus aiheuttaa minussa jatkuvasti kiukkua ja turhautumista. Se liittyy eniten siihen että minulle tulee usein lisätyötä siitä että lapsi ei viitsi toimia annetun ohjeen mukaan. Siitä sitten kasautuu turhautumista niin että on vaikea nauttia hänen seurastaan. Jotenkin luulisi että kun olen vuosia yrittänyt luoda tiettyä sääntöä, kuten vaikka että likaiset vaatteet pyykkiin eikä kasaksi huoneeseen, niin sen viitsisi tehdä, kun siitä on kauan sanottu. Tuntuu että hän tahallaan tekee juuri toisin. Sitten väsyn tähän kaikkeen ja on vaikea pysyä myönteisenä.
Lapsi siis kymmenen? Relaa vähän, tai sulla tulee olemaan todella piukeat olot kun muksu tulee teini-ikään... 😉