Lapsi väsyttää ja turhauttaa ja suututtaa

Kiitos teille jotka vastaatte ystävällisesti. Huomaan että minulle on vaikeaa kirjoittaa tästä asiasta. Tai siis haluaisin olla hyvä vanhempi ja haluaisin toimia oikein. Ja tässä on ristiriitaa koska haluaisin opettaa lapselle sellaiset tavat jotka hyödyttävät häntä myös sitten kun muuttaa kotoa, eli kodista ja tavaroista huolehtiminen. Ja samalla haluaisin että kotona olisi mukava ilmapiiri. Harmittaa kun ei voi saada näitä molempia. En oikein tiedä miten toimisin. En haluaisi että kodista tulee kaamea sotkukasa. Viihdyn siistissä ympäristössä ja haluaisin ettei kotona tarvitsisi varsinaisesti siivota vaan asiat pysyisi edes suht järjestyksessä ja siksi haluaisin että nuo perusjutut toimisi. Samalla tuskastuttaa se miten paljon voikin häiritä toisen jääräpäisyys.

Tuota olen velana juuri miettinyt, että miten selviäisin jos lapsen luonne olisi täysin vastakkainen omaani nähden. En kestäisi.

Yksi selkäsauna riitti opiksi kirjoitti:

Opeta kuuliaisuuteen kieltämällä jotain,jos ei toimi,kuten pitää. Iän mukaan. Esimerkiksi ei saa jäätelöä,ei pääse leikkimään,jos ei tottele. Viikkorahasta tms vähennys tulee.Muuten olet pahoissa vaikeuksissa, kun lapsi kasvaa. Itse sain vitsalla selkäsaunan tahallisesta tottelemattomuudesta. Se tehosi.

Jos et nyt tätä tee, kohta on myöhäistä. Myös rakkautta ja keskustelua,lapsen hyväksymistä sellaisena kuin hän on.

Valitettavasti en usko selkäsaunan olevan sopiva keino kasvattaa lasta. Samoin selkäsauna on vahvassa ristiriidassa lapsen ehdottoman hyväksymisen kanssa. Ymmärrän kyllä ajatuksesi johdonmukaisuudesta ja seurauksista tuohon asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat melko neuroottiselta. Hoitaako lapsi muuten asiansa, opiskelun ja läksyt?

En usko että olen neuroottinen. Tuntuu vaan että samat asiat keittävät yli.

Hoitaa vaihtelevasti. On ihan hyvä läksyissä silloin kun ne muistaa. Joskus hukkaa papereita ja vihkoja. Oppimisvaikeuksia ei ole mutta ei jaksa olla huolellinen ja häiriintyy helposti puuhasta. Harrastuksiin menosta huolehtii kyllä hienosti (silloin kun tavarat löytyvät).

Eikö lapsuus juuri sitä varten ole, että vasta opetellaan asioita ja se on yhtä toistoa, tuonne pari kymppiseksi.

Ja ikävä kyllä, suurin osa ei edes lapsuudessa ja nuoruudessa opi, vaan aikuiset, jopa viisikymppiset jättävät vaatteita lojumaan, jättää hammastahnatuubin auki, ostelee vaatteita, vaikka entiset käyttämättä ja pursuavat kaapeista jne.

Minusta on ihan ok. ettei 10v ole vielä täydellinen, eikä osaa kaikkia. Saattaapi olla, kun lapsesi on 30v ettei hän vieläkään, sinun kasvatuksesta huolimatta, osaa tehdä asioita sinun mielesi mukaan. Ei osaa siivota oikein, ei edes puolisoa osaa valita. Ja sitä kutsutaan elämäksi.

Mietippä, miten monia asioita lapsesi on oikeastaan 10v aikana oppinut. Se on valtava määrä ja harva aikuinen pystyy samaan.

Vierailija kirjoitti:

Yksi selkäsauna riitti opiksi kirjoitti:

Opeta kuuliaisuuteen kieltämällä jotain,jos ei toimi,kuten pitää. Iän mukaan. Esimerkiksi ei saa jäätelöä,ei pääse leikkimään,jos ei tottele. Viikkorahasta tms vähennys tulee.Muuten olet pahoissa vaikeuksissa, kun lapsi kasvaa. Itse sain vitsalla selkäsaunan tahallisesta tottelemattomuudesta. Se tehosi.

Jos et nyt tätä tee, kohta on myöhäistä. Myös rakkautta ja keskustelua,lapsen hyväksymistä sellaisena kuin hän on.

Valitettavasti en usko selkäsaunan olevan sopiva keino kasvattaa lasta. Samoin selkäsauna on vahvassa ristiriidassa lapsen ehdottoman hyväksymisen kanssa. Ymmärrän kyllä ajatuksesi johdonmukaisuudesta ja seurauksista tuohon asti.

Lapsikin ymmärtää eron jonkin teon hyväksymisen ja ihmisen hyväksymisen välillä. Ihmisen voi hyväksyä vaikka ei hyväksyisi ihmisen jotakin tekoa.

Vierailija kirjoitti:

Tuota olen velana juuri miettinyt, että miten selviäisin jos lapsen luonne olisi täysin vastakkainen omaani nähden. En kestäisi.

En ole varma onko ongelma edes vastakkaisuudessa. Olen itse ollut pitkään epäjärjestelmällinen ja minulle on vaatinut paljon työtä opetella rutiinit joilla arki pysyy hallussa, jotta resursseja riittäisi johonkin mukavaan. Haluaisin että lapsi oppisi ne ajoissa eikä joutuisi oppimaan kantapään kautta. Ottaa päähän että hän ei silti opi. Esim. että kotiin tullessa avaimet laitetaan samaan paikkaan, lompakko ja kortit ovat tietyssä paikassa, tärkeille ajankohtaisille papereille on tietty lipaston laatikko. Nämä ovat itselle olleet vielä nuorena hukassa ja monia kommelluksia on tullut, en itse saanut kotoa oikein mitään opastusta. Nyt haluaisin lapsen oppivan selkeyttä ettei hänellä olisi yhtä kivinen tie.

Anna lapsen olla lapsi, ei tuon ikäisen tarvitse joka hetki ajatella kodin siisteyttä. Jätä se tarkkailu ja jäkätys. Ehkä voisit itse tehdä enemmän, tai käy vaikka ulkona, saat muuta ajateltava. Ketä vaan hatuttas, jos siivouspoliisi koko ajan kantapäillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi selkäsauna riitti opiksi kirjoitti:

Opeta kuuliaisuuteen kieltämällä jotain,jos ei toimi,kuten pitää. Iän mukaan. Esimerkiksi ei saa jäätelöä,ei pääse leikkimään,jos ei tottele. Viikkorahasta tms vähennys tulee.Muuten olet pahoissa vaikeuksissa, kun lapsi kasvaa. Itse sain vitsalla selkäsaunan tahallisesta tottelemattomuudesta. Se tehosi.

Jos et nyt tätä tee, kohta on myöhäistä. Myös rakkautta ja keskustelua,lapsen hyväksymistä sellaisena kuin hän on.

Valitettavasti en usko selkäsaunan olevan sopiva keino kasvattaa lasta. Samoin selkäsauna on vahvassa ristiriidassa lapsen ehdottoman hyväksymisen kanssa. Ymmärrän kyllä ajatuksesi johdonmukaisuudesta ja seurauksista tuohon asti.

Lapsikin ymmärtää eron jonkin teon hyväksymisen ja ihmisen hyväksymisen välillä. Ihmisen voi hyväksyä vaikka ei hyväksyisi ihmisen jotakin tekoa.

Tarkoitin ettei ihmisen pahoinpitely viesti hyväksynnästä. Ei lapsikaan sitä koe hyväksyntänä. Siinä olet oikeassa että lapsi tarvitsee hyväksyntää.

Apua oon aikuinen ja kuvauksen perusteella aika samanlainen kun lapsesi. Sanoisin, että luonne kysymys. Elän paljon omissa maailmoissani, olen hyvin luova, enkä kiinnitä vaikka sotkuun mitään huomiota. Tällainen minun kaltainen ihminen pystyy pitämään siisteyttä yllä, jos omistaa vain muutaman vaatekappaleen ja on hyvin minimalistinen. Esim t-paitoja on 5 kpl:tai. Housuja 4 kpl:tai. Jos yhtään enempää en saa pidettyä järjestystä yllä, olen luonnostaan hyvin epäjärjestelmällinen ja rutiinit on tosi vaikeita. Olen myös tosi tosi hajamielinen. Auttaisiko siis tavara ja vaate määrän vähentäminen? Silloin, kun niitä on vähemmän, niistä jaksaa pitää parempaa huolta.

normi siisti kirjoitti:

Anna lapsen olla lapsi, ei tuon ikäisen tarvitse joka hetki ajatella kodin siisteyttä. Jätä se tarkkailu ja jäkätys. Ehkä voisit itse tehdä enemmän, tai käy vaikka ulkona, saat muuta ajateltava. Ketä vaan hatuttas, jos siivouspoliisi koko ajan kantapäillä.

En ole koko ajan kantapäillä. Kokosin van aloitukseen sitä tuskastumista mitä koen kun mikään ei tunnu auttavan. Esim maanantaina pyysin että hän keräisi sängystään kaikki likaiset vaatteet ja toisi pyykkiin. Tänään pesin pyykit, hän ei ollut tuonut vaatteitaan. Tänään mainitsin että jos kerää lelut ja irtotavarat sängystään niin voin vaihtaa lakanat viikonlopuksi. Kysyin samalla miksei ollut tuonut pyykkejään toissapäivänä kun olin pyytänyt ja kerroin tänään pesseeni muut. Hän alkoi sitten tänään koota sängystä likaisia vaatteita.

Missä iässä sinusta lapsen voisi ajatella siivoavansa leikkinsä tai laittavansa roskat roskiin? Miksi lapsi säilöö retkeltä saatua, jo tyhjää pillimehua kaappinsa alla eikä vie roskiin? Miksi eväskeksin paketti on lattialla, ei roskiksessa? Jos en pyydä häntä laittamaan noita joskus sinne minne kuuluvat niin oppiiko hän ne sitten aikuisena itse? Vai tuleeko tänne palstalle sitten joku tuleva puoliso avautumaan että miksi ei kotona koskaan sanottu?

Voiko olla, että järjestyksen ylläpito on vielä hänen kehittyville aivoilleen liian haastavaa? Anna joku yksi tehtävä, vaikka ne kirjaston kirjat, että ne pitää olla tallessa, koska ne on kirjaston omaisuutta, mutta kaikki muu saa olla sinnepäin. Lapsi on nyt varmaan lannistunut negatiivisesta palautteesta ja epäonnistumisistaan. Musta tuntuu, että itse pahoitin mieleni tosi pahasti kun äiti aina tuli perässä ja jäkätti. Nyt tuntuu, etten vaan osannut  vielä olla järjestelmällinen. Sitten kun lapsellasi sujuu kirjaston kirjojen tallessa pitäminen ja palauttaminen, niin ota seuraava tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Apua oon aikuinen ja kuvauksen perusteella aika samanlainen kun lapsesi. Sanoisin, että luonne kysymys. Elän paljon omissa maailmoissani, olen hyvin luova, enkä kiinnitä vaikka sotkuun mitään huomiota. Tällainen minun kaltainen ihminen pystyy pitämään siisteyttä yllä, jos omistaa vain muutaman vaatekappaleen ja on hyvin minimalistinen. Esim t-paitoja on 5 kpl:tai. Housuja 4 kpl:tai. Jos yhtään enempää en saa pidettyä järjestystä yllä, olen luonnostaan hyvin epäjärjestelmällinen ja rutiinit on tosi vaikeita. Olen myös tosi tosi hajamielinen. Auttaisiko siis tavara ja vaate määrän vähentäminen? Silloin, kun niitä on vähemmän, niistä jaksaa pitää parempaa huolta.

Olen ajatellut että vähentäminen auttaisi. Mutta tästä seuraa myös uusi vaikeus. Lapsi on todella kiintynyt aivan kaikkeen eikä haluaisi luopua mistään. Koen että joutuisin heittämään hänen juttujaan pois vasten hänen tahtoaan eikä sekään ole oikein. Yhteisymmärryksessä ei luovu mistään. Tai miettii asiaa viikon ja lopputulos on kaksi pientä esinettä. Joskus hänen ollessaan pienempi saatoin viedä salaa kassillisen kierrätykseen mutta opin myöhemmin että hän muisti joka ikisen lelun ja etsiskeli niitä. En voinut enää tehdä noin. Hän myös tuo kotiin tavaraa tosi paljon. Hienoja kiviä, kadulta löytyneitä heijastimia ja ponnareita, Saa ottaa-korien aarteita, esitteitä ja kortteja. Yritän itse ostaa mahd vähän mutta hän arvostaa kaikenlaista sälää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi selkäsauna riitti opiksi kirjoitti:

Opeta kuuliaisuuteen kieltämällä jotain,jos ei toimi,kuten pitää. Iän mukaan. Esimerkiksi ei saa jäätelöä,ei pääse leikkimään,jos ei tottele. Viikkorahasta tms vähennys tulee.Muuten olet pahoissa vaikeuksissa, kun lapsi kasvaa. Itse sain vitsalla selkäsaunan tahallisesta tottelemattomuudesta. Se tehosi.

Jos et nyt tätä tee, kohta on myöhäistä. Myös rakkautta ja keskustelua,lapsen hyväksymistä sellaisena kuin hän on.

Valitettavasti en usko selkäsaunan olevan sopiva keino kasvattaa lasta. Samoin selkäsauna on vahvassa ristiriidassa lapsen ehdottoman hyväksymisen kanssa. Ymmärrän kyllä ajatuksesi johdonmukaisuudesta ja seurauksista tuohon asti.

Lapsikin ymmärtää eron jonkin teon hyväksymisen ja ihmisen hyväksymisen välillä. Ihmisen voi hyväksyä vaikka ei hyväksyisi ihmisen jotakin tekoa.

Tarkoitin ettei ihmisen pahoinpitely viesti hyväksynnästä. Ei lapsikaan sitä koe hyväksyntänä. Siinä olet oikeassa että lapsi tarvitsee hyväksyntää.

Lapsi ymmärtää, että piiska/selkäsauna on rangaistus jostain teosta eikä suinkaan merkki siitä, että vanhempi haluaisi hakata hänet. Ihan samalla lailla kuin miten hän ymmärtää, että sakko on rangaistus jostain teosta eikä suinkaan merkki siitä, että valtio haluaisi varastaa ihmisiltä.

Se nyt kuitenkin on vastoin Suomen lakia niin ei jatketa tätä keskustelua enää.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille jotka vastaatte ystävällisesti. Huomaan että minulle on vaikeaa kirjoittaa tästä asiasta. Tai siis haluaisin olla hyvä vanhempi ja haluaisin toimia oikein. Ja tässä on ristiriitaa koska haluaisin opettaa lapselle sellaiset tavat jotka hyödyttävät häntä myös sitten kun muuttaa kotoa, eli kodista ja tavaroista huolehtiminen. Ja samalla haluaisin että kotona olisi mukava ilmapiiri. Harmittaa kun ei voi saada näitä molempia. En oikein tiedä miten toimisin. En haluaisi että kodista tulee kaamea sotkukasa. Viihdyn siistissä ympäristössä ja haluaisin ettei kotona tarvitsisi varsinaisesti siivota vaan asiat pysyisi edes suht järjestyksessä ja siksi haluaisin että nuo perusjutut toimisi. Samalla tuskastuttaa se miten paljon voikin häiritä toisen jääräpäisyys.

"Haluaisin ettei kotona tarvitsisi varsinaisesti siivota". Tuo on utopiaa suurimmalle osalle aikuisistakin. Vaadit lapselta aivan liikaa! Ymmärrä, että ihmiset ovat eriluonteisia. Sinä olet siivousfriikki, lapsesi ei ole. Hänestä tuskin tulee sellaista edes aikuisena ja tiedätkö mitä - ei tarvitsekaan! Hänen elämänsä tulee todennäköisesti olemaan paljon stressittömämpää kuin sinun.

Täällä joku jo ehdotti, että anna lapsen päättää oman huoneensa siisteys/siivottomuustilasta. Riittää kun määräät sen siivottavaksi pari kertaa vuodessa. Ei sekään ole katastrofi, jos puhtaat vaatteet joskus loppuvat kesken. Sitä kautta lapsi oppii. Itsekin aikuisena ihmisenä välillä kaivan kaapista ne epämukavimmat stringit kun huomaan, että kaikki alushousut on likaisena. Seuraavana päivänä pesen ne kaikki kerralla, ja elämä hymyilee taas. 

T. se 45-vuotias kasoja pitkin asuntoa jättävä nainen.

Vierailija kirjoitti:

Voiko olla, että järjestyksen ylläpito on vielä hänen kehittyville aivoilleen liian haastavaa? Anna joku yksi tehtävä, vaikka ne kirjaston kirjat, että ne pitää olla tallessa, koska ne on kirjaston omaisuutta, mutta kaikki muu saa olla sinnepäin. Lapsi on nyt varmaan lannistunut negatiivisesta palautteesta ja epäonnistumisistaan. Musta tuntuu, että itse pahoitin mieleni tosi pahasti kun äiti aina tuli perässä ja jäkätti. Nyt tuntuu, etten vaan osannut  vielä olla järjestelmällinen. Sitten kun lapsellasi sujuu kirjaston kirjojen tallessa pitäminen ja palauttaminen, niin ota seuraava tehtävä.

Kiitos, tosi hyvä ajatus koettaa pitää yksi alue kerrallaan.

Ajattelin aiemmin että lasten kasvattaminen on vain tahdosta kiinni että jokainen lapsi kyllä tekee mitä vanhempi haluaa kunhan ollaan vaan johdonmukaisia ja päättäväisiä. No nyt olen joutunut lähipiirissä olevan perheen erityislapsen kanssa tekemisissä oltuani perumaan puheeni koska todellisuus on järkyttävä.

Lasta ei vaan saa toimimaan niinku toivoo, hän huutaa jos ei kaikki mene rutiinien mukaan, jumittaa johonkin yhteen juttuun esim ei halua että terassin ovi suljetaan ja mennään sisälle, ei halua että ruoka on lautasella, ei halua että siivotaan leluja pois. Ei halua muuta kuin että hänet jätetään rauhaa. Monesti mietin että miten vanhemmat jaksaa tuota eikä turhaudu ja suutu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille jotka vastaatte ystävällisesti. Huomaan että minulle on vaikeaa kirjoittaa tästä asiasta. Tai siis haluaisin olla hyvä vanhempi ja haluaisin toimia oikein. Ja tässä on ristiriitaa koska haluaisin opettaa lapselle sellaiset tavat jotka hyödyttävät häntä myös sitten kun muuttaa kotoa, eli kodista ja tavaroista huolehtiminen. Ja samalla haluaisin että kotona olisi mukava ilmapiiri. Harmittaa kun ei voi saada näitä molempia. En oikein tiedä miten toimisin. En haluaisi että kodista tulee kaamea sotkukasa. Viihdyn siistissä ympäristössä ja haluaisin ettei kotona tarvitsisi varsinaisesti siivota vaan asiat pysyisi edes suht järjestyksessä ja siksi haluaisin että nuo perusjutut toimisi. Samalla tuskastuttaa se miten paljon voikin häiritä toisen jääräpäisyys.

"Haluaisin ettei kotona tarvitsisi varsinaisesti siivota". Tuo on utopiaa suurimmalle osalle aikuisistakin. Vaadit lapselta aivan liikaa! Ymmärrä, että ihmiset ovat eriluonteisia. Sinä olet siivousfriikki, lapsesi ei ole. Hänestä tuskin tulee sellaista edes aikuisena ja tiedätkö mitä - ei tarvitsekaan! Hänen elämänsä tulee todennäköisesti olemaan paljon stressittömämpää kuin sinun.

Täällä joku jo ehdotti, että anna lapsen päättää oman huoneensa siisteys/siivottomuustilasta. Riittää kun määräät sen siivottavaksi pari kertaa vuodessa. Ei sekään ole katastrofi, jos puhtaat vaatteet joskus loppuvat kesken. Sitä kautta lapsi oppii. Itsekin aikuisena ihmisenä välillä kaivan kaapista ne epämukavimmat stringit kun huomaan, että kaikki alushousut on likaisena. Seuraavana päivänä pesen ne kaikki kerralla, ja elämä hymyilee taas. 

T. se 45-vuotias kasoja pitkin asuntoa jättävä nainen.

Kiitos. Ehkä sitten vaadin liikaa. En todellakaan ole siivousfriikki, tästä saa väärän kuvan. Haluan ennemminkin jotenkin estää koko huushollin luisumista kaaokseen.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin aiemmin että lasten kasvattaminen on vain tahdosta kiinni että jokainen lapsi kyllä tekee mitä vanhempi haluaa kunhan ollaan vaan johdonmukaisia ja päättäväisiä. No nyt olen joutunut lähipiirissä olevan perheen erityislapsen kanssa tekemisissä oltuani perumaan puheeni koska todellisuus on järkyttävä.

Lasta ei vaan saa toimimaan niinku toivoo, hän huutaa jos ei kaikki mene rutiinien mukaan, jumittaa johonkin yhteen juttuun esim ei halua että terassin ovi suljetaan ja mennään sisälle, ei halua että ruoka on lautasella, ei halua että siivotaan leluja pois. Ei halua muuta kuin että hänet jätetään rauhaa. Monesti mietin että miten vanhemmat jaksaa tuota eikä turhaudu ja suutu

Minäkin olen halunnut ajatella että riittää kun kasvattaa. Ja joo, harmittaa etten aina jaksa suuttumatta. Vaikkei suuttuminen mitään auta. Tämä siisteysjuttu on yksi haasteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin aiemmin että lasten kasvattaminen on vain tahdosta kiinni että jokainen lapsi kyllä tekee mitä vanhempi haluaa kunhan ollaan vaan johdonmukaisia ja päättäväisiä. No nyt olen joutunut lähipiirissä olevan perheen erityislapsen kanssa tekemisissä oltuani perumaan puheeni koska todellisuus on järkyttävä.

Lasta ei vaan saa toimimaan niinku toivoo, hän huutaa jos ei kaikki mene rutiinien mukaan, jumittaa johonkin yhteen juttuun esim ei halua että terassin ovi suljetaan ja mennään sisälle, ei halua että ruoka on lautasella, ei halua että siivotaan leluja pois. Ei halua muuta kuin että hänet jätetään rauhaa. Monesti mietin että miten vanhemmat jaksaa tuota eikä turhaudu ja suutu

Minäkin olen halunnut ajatella että riittää kun kasvattaa. Ja joo, harmittaa etten aina jaksa suuttumatta. Vaikkei suuttuminen mitään auta. Tämä siisteysjuttu on yksi haasteista.

Suuttumista paheksutaan turhaan. Useinkaan lapsi ei ota komentoja tosissaan jos vanhempi on törkeänkin käytöksen edessä luonnottomalla tavalla viilipytty.

Tavaraa vähemmäksi! Mihin yksi lapsi tarvitsee viisi reppua? Yksi tai kaksi riittänee? Ja yhdessä tekemistä, että ei tarvitse yksinään huoneessa sotkea. Pistäkää se huone kuntoon joka päivä yhdessä, niin ei tarvita raivauspäiviä.