Lue keskustelun säännöt.
Lapsi väsyttää ja turhauttaa ja suututtaa
22.06.2022 |
Lapsi on aina ollut huolimaton ja sotkuinen. Aina välillä tuskastuttaa että tätäkö tämä oma elämä tulee olemaan. Jatkuvasti samoista asioista muistuttamista ja jauhamista. Vie vaatteet pyykkiin. Älä kasaa likavaatteita sänkyyn. Vie roskat roskikseen, älä säilö niitä huoneessa. Älä laita kaikkia tavaroita lattialle, siivoa lelut leikin jälkeen paikalleen. Jos leikkaat saksilla, laita silput roskiin. Vie likapyykit koriin, älä säilö huoneessa. Älä ota kaapista vaatteita jos eilisiä voi vielä pitää. Jäkä jäkä jäk. En halua tällaista elämää mutta mikään määrä muistuttelua ei tehoa. Mikä auttaa tällaiseen lapseen? Hävitänkö kaikki tavarat niin että jäljellä on vain kaksi kutakin vaatetta ja muutama lelu? Tuntuu että ihan pienelläkin saa sotkun aikaiseksi. Turhauttaa niin valtavasti. Viimeksi ennen kesälomaa huone siivottiin ja taas siellä oli ihan absurdi sotku. Eikä mikään yhdessä järjestelty pidä. Esim ollaan sovittu että yksi hylly on kirjaston kirjoille. Silti käytännössä siinä hyllyssä on kirjaston kirjoja kolme, taskulamppu, hiusharja, purkkaa, marmorikuulia, piirustuksia, sormikas jonka pari hukkunut. Kirjaston loppuja kirjoja saakin etsiä. Meillä on kuvatuet ja muistilaput ja huone on monesti järjestetty yhdessä. En tiedä miten jaksan vielä toiset kymmenen vuotta.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua oon aikuinen ja kuvauksen perusteella aika samanlainen kun lapsesi. Sanoisin, että luonne kysymys. Elän paljon omissa maailmoissani, olen hyvin luova, enkä kiinnitä vaikka sotkuun mitään huomiota. Tällainen minun kaltainen ihminen pystyy pitämään siisteyttä yllä, jos omistaa vain muutaman vaatekappaleen ja on hyvin minimalistinen. Esim t-paitoja on 5 kpl:tai. Housuja 4 kpl:tai. Jos yhtään enempää en saa pidettyä järjestystä yllä, olen luonnostaan hyvin epäjärjestelmällinen ja rutiinit on tosi vaikeita. Olen myös tosi tosi hajamielinen. Auttaisiko siis tavara ja vaate määrän vähentäminen? Silloin, kun niitä on vähemmän, niistä jaksaa pitää parempaa huolta.
Olen ajatellut että vähentäminen auttaisi. Mutta tästä seuraa myös uusi vaikeus. Lapsi on todella kiintynyt aivan kaikkeen eikä haluaisi luopua mistään. Koen että joutuisin heittämään hänen juttujaan pois vasten hänen tahtoaan eikä sekään ole oikein. Yhteisymmärryksessä ei luovu mistään. Tai miettii asiaa viikon ja lopputulos on kaksi pientä esinettä. Joskus hänen ollessaan pienempi saatoin viedä salaa kassillisen kierrätykseen mutta opin myöhemmin että hän muisti joka ikisen lelun ja etsiskeli niitä. En voinut enää tehdä noin. Hän myös tuo kotiin tavaraa tosi paljon. Hienoja kiviä, kadulta löytyneitä heijastimia ja ponnareita, Saa ottaa-korien aarteita, esitteitä ja kortteja. Yritän itse ostaa mahd vähän mutta hän arvostaa kaikenlaista sälää.
No tuo salaa lapsen tavaroiden hävittäminen aiemmin selittää sen, että lapsi on nyt poikkeuksellisen kiintynyt tavaroihin ja niitä on vaikea heittää pois, vaikka olisivatkin sinun mielestäsi roskia ja tarpeettomia. Se on voinut järkyttää lapsen perusturvallisuutta pahastikin, jos olet useamman kerran vaan tuolla tavalla poistanut lapselta salassa tavaraa. Jo kerta on voinut riittää kylvämään lapseen epävarmuuden. Ja jos jatkuvasti kuljet lapsen perässä natkuttamassa ja huomauttamassa, mitä hänen pitäisi tehdä, lapsi voi kokea tilanteesta suurtakin ahdistusta, ja pyrkii hallitsemaan ahdistustaan tavaroihin "kiintymällä" ja niitä keräämällä.
Me ihmiset kun ollaan erilaisia. Toisilla on hyvä olla valkoisessa, steriilissä kodissa, jossa ei ole "pölynkerääjiä" missään, toinen taas nauttii pehmeistä tekstiileistä ja kauniista esineistä ympärillään. Lapsesi on selkeästi tätä jälkimmäistä sorttia, ja teet kyllä nyt väärin, kun yrität pakottaa lasta omiin tapoihisi. Siis totta kai lasta tulee ohjata siihen, että esim. vaatteet pitää pestä ja roskat roskiin, mutta jos kyseessä on 10v, niin hän on oikeasti vielä pieni lapsi, jonka aivoissa käy sellainen myllerrys, että on ihan normaalia esim. unohtaa vanhemman käskyt siitä, kuinka vaatteet tuodaan pyykkiin. Siitä on ihan turha lapselle hermostua.
Miten teillä muuten esim. pyykkihuolto on järjestetty? Jos lapsen vaatteet ei pyykkiin tule ajoissa, mitä tapahtuu? Naputat ja nalkutat niin kauan, että lapsi sitten käskettynä vaatteet kerää ja vie pyykkikoriin? Jos näin, parempi on että lapsi itse (ohjattuna toki) pesee ne vaatteensa ja laittaa kuivumaan, jos ei saa tuotua ajoissa pyykättäväksi muiden perheenjäsenten vaatteiden kanssa. Jos unohtelusta ei ole mitään "seurausta" eli esim. vaatteet vaan ilmestyvät puhtaina kaappiin, teki itse mitä tahansa (tai jättää tekemättä), ei lapsella ole kannustinta muistaa niitä vaatteita ikinä. Joku pädin takavarikoiminen rangaistuksena ei toimi, ei se opeta syy-seuraussuhdetta.
Itse olen laittanut lapselle pyykkikoriin omaan huoneeseen, ja lapsi on opetellut laittamaan likaiset suoraan siihen, kun päältään ne heittää pois. Sitten aina tiettynä viikonpäivänä lapsi tuo vaatteet likapyykkiin kodinhoitohuoneeseen. Näin vaatekasojen kasaantuminen on jo etukäteen estetty, eikä tule tilannetta, jossa lapsen pitäisi muistaa/kyetä hahmottamaan huoneensa muista tavaroista, mikä nyt on pyykkikamaa ja mikä ei. Samoin lapsella on omassa huoneessaan kunnon roskis, jonka tyhjentäminen on kalenterissa (kuten ne pyykitkin).
(Jatkuu...)
(...jatkuu)
Samoin jos meillä huolimattomuuden vuoksi tulee jotain kustannuksia (esim. joku hajoaa tai häviää), lapsen kanssa on sovittu, että ekan kerran vanhemmat maksaa täysmääräisenä. Eka kerta menee vahinkona. Mutta jos esim. kirjastonkirjoja alkaa hävitä niin että maksuja alkaa paukkua jatkuvasti, joko myöhästymisestä tai kokonaan häviämisestä, lapsi maksaa summasta riippuen joko osan tai kokonaan itse omista rahoistaan. Näin asia konkretisoituu lapselle, eikä näyttäydy vaan vanhemman nalkutuksena ja paasauksena että "ne kirjat pitää olla siellä hyllyssä, muuten ne häviää ja sitten pitää maksaa, no missä ne kirjat taas sulla on, mitään et saa pidettyä järjestyksessä..."- eihän lapsi tuollaista tajua, jotkut asiat vaan pitää kantapään kautta oppia ;)
Sinulla on selvästi taustalla hyvä ajatus lapsen opettamisesta, mutta höllää hyvä ihminen. Jos lapsi ei tunnu järjestelmälliseksi oppivan vaikka kuinka nalkutat, ei hän sellaiseksi opi. Anna lapsen olla sellainen kuin on, ja itse oppia kantamaan vastuunsa "unohduksistaan". Ne opettavat paremmin kuin vanhemman nalkutus. Toki perussäännöt pitää olla, mutta niitäkin on loppupelissä aika vähän: roskien ja likaisten astioiden seassa ei muhita, päivittäiset siivoustehtävät hoidetaan. (Ja jos lapsi on hamsraukseen taipuvainen, esim. jotain kivikokoelmaa toki suitsitaan, että on vain tietty määrä (lapsen kanssa keskustellen),mikä on järkevä määrä tuoda sisälle, ja voi ohjata esim. keräämään tiettyyn paikkaan ulos loput)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 20 Portugalissa tarjotaan sterilisaatiota.
Bulgariassa/Kreikassa kohdunpoistoa. Ei tarvi kärsiä :)
Saako viikkorahaa? Sanoisin että joko siivoat itse tai saat luvan miinustaa viikkorahoista, jotta saamme tänne jonkun siivoamaan huoneesi. Viikkorahan miinustaminen tarkottaisi käytännössä rahojen menoa suoraan siivoojalle.
Itse en stressaa siitä, miltä lapsen huone näyttää. Kerran viikossa on siivouspäivä ja silloin myös lapsi siivoaa huoneensa. Muuten saa elää epäjärjestyksessä.
Kuulostaa ihan perusmeiningiltä, lapsesi on tavallinen kymmenvuotias. Luonteita on moneen lähtöön, toiset on pilkunviilaajia, toiset rennompia. Meillä aikoinaan jokainen hoiti huoneensa tyylillään ja hyvin on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kymmenen vuotias mikään pieni lapsi enää. Siltä voi ja pitää vaatia. Se koti on myös äidin koti, aikuiset määrittelee miten ollaan ja eletään, ei lapset. Ja ton ikänen kyllä ymmärtää tasan tarkkaan mitä vanhempi häneltä edellyttää, koska on saanut ohjeistusta asiaan. Lässyttämälläja sormien läpi huonoa käytöstä katsomalla aiheuttaa vaan lisää ongelmia niin itselleen kuin lapselle. Lapsi ja teini testaa rajojaan, jos vanhempi vaan lässyttää eikä rajaa huonoa käytöstä, siinä jää vsnhempi aikalailla toiseksi hyvin pian. Lapsi oppii ettei vanhempaa tarvi totella eikä edes kuunnella. Jos ei kotona opi käytössääntöjä, tulee lapselle suuria ongelmia aikuisena.
Kannattaisiko lasta ohjata enemmän älylaitteiden ja ruudun ääreen, jolloin tulee vähemmän sotkua esim. peleihin.
Tai ohjata lasta leikkimään naapuriin, niin kuin naapurini tekee, kun heillä lelut ovat siistissä rivissä hyllyllä ja lapsi saa leikkiä yhdellä lelulla kerrallaan. Ja ehkä siksi lapsi tykkää olla meillä.
Olen viisikymppinen ja teen luovaa työtä ja harrastuksena vielä ompelen ja teen käsitöitä ja työhuoneeni näyttää varmaan ulkopuolisin silmin siivottomalta ja kaaokselta, mutta minulle ne ovat järjestyksessä ja tiedän missä mikin on.
Olen aina ymmärtänyt lastenhuoneen "sotkuja" koska ne liittyvät luovuuteen ja leikkiin ja ne antavat tekijälle inspiraatiota, vaikka siistin mielestä valitsee kaaos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minu lapseni on täydelleen samanlainen! Ja minä taidan olla täydelleen samanlainen kuin ap!
Mieheni on lääväyttäjä, ja lapselle tuli valitettavasti lääväyttäjäluonne.
Kun lapsi haluaa kaverin kylään, laitan ehdoksi, että huoneen pitää olla niin siisti, että siellä mahtuu kulkemaan ja istumaan. Sitten lapsi "siivoaa", hän survoo kamat sängyn alle ja vetää peiton helmaa eteen. No olkoon, katsotaan sitten huomenna sitä siivoamista, kaverisuhteita on tärkeä pitää yllä...
Siivoan silloin tällöin itse lapsen huoneen. Barbilaatikosta löydän yleensä likaisia vaatteita, kadonneita sukkapareja, sakset, koruja, hiuspantoja, pehmoleluja, ihan mitä tahansa. Yleensä lapsi on aivan ihastuksissaan, että mistä löysin, olen etsinyt.
Tässä neuvo:
Kysyin kerran lapselta, miksei hän siivoa. Hän sanoi, että huone on niin suunnaton kaaos, että häntä ahdistaa. Hän tekee jotain mutta se ei näy missään. Niinpä olemme alkaneet tehdä seuraavasti: Minä istun lapsen sängylle ja annan viisi tehtävää. Se on hänestä hyvä luku, sen hän jaksaa tehdä. Olen seurana ja osoittelen asioita. Sanon yhden tehtävän kerrallaan, ja kun se on hoidettu, sanon sitten vasta seuraavan. Esimerkiksi
1. Kerää nuo paperisilput ja laita roskiin ja sakset kynäkoteloon.
2. Kerää barbit koppaan, tuolla on näköjään barbivaatteita, tuolla on barbiauto.
3. Tuo kaikki lattioilla olevat vaatteet tähän keskelle huonetta läjään. Katsotaan yhdessä, laitetaanko joku vielä hyllyyn vai vietkö kaiken pyykkikoriin.
4. Hae ämpäri ja kerää siihen kaikki astiat ja pillimehut ja vie keittiöön.
5. Tuo minun syliini kaikki löytämäsi hiuslenkit, harjat ja pinnit.
Ja kas, huonehan onkin jo lähes siisti. Kun lähden viemään hiuslenkkivuorta vessan kaappiin, sanon vielä lähteissäni, että enää on kynät levällään, sen vielä jaksat tehdä.
Lapsi on nyt 9-vuotias. Nykyisin hän laittaa siivousmusaa soimaan ja hääräilee pikkuhiljaa itsekseen. Usein kyllä käy niin, että hän jääkin leikkimään jotain lattialta löytämäänsä kesken jäänyttä leikkiä ja siivous jää vähän kesken.
Heitä kaikki pois. Koska mitään muuta ei enää ole, on lika helppo huomata ja jynssätä sitä pois.
No tuo salaa lapsen tavaroiden hävittäminen aiemmin selittää sen, että lapsi on nyt poikkeuksellisen kiintynyt tavaroihin ja niitä on vaikea heittää pois, vaikka olisivatkin sinun mielestäsi roskia ja tarpeettomia. Se on voinut järkyttää lapsen perusturvallisuutta pahastikin, jos olet useamman kerran vaan tuolla tavalla poistanut lapselta salassa tavaraa. Jo kerta on voinut riittää kylvämään lapseen epävarmuuden. Ja jos jatkuvasti kuljet lapsen perässä natkuttamassa ja huomauttamassa, mitä hänen pitäisi tehdä, lapsi voi kokea tilanteesta suurtakin ahdistusta, ja pyrkii hallitsemaan ahdistustaan tavaroihin "kiintymällä" ja niitä keräämällä.
Me ihmiset kun ollaan erilaisia. Toisilla on hyvä olla valkoisessa, steriilissä kodissa, jossa ei ole "pölynkerääjiä" missään, toinen taas nauttii pehmeistä tekstiileistä ja kauniista esineistä ympärillään. Lapsesi on selkeästi tätä jälkimmäistä sorttia, ja teet kyllä nyt väärin, kun yrität pakottaa lasta omiin tapoihisi. Siis totta kai lasta tulee ohjata siihen, että esim. vaatteet pitää pestä ja roskat roskiin, mutta jos kyseessä on 10v, niin hän on oikeasti vielä pieni lapsi, jonka aivoissa käy sellainen myllerrys, että on ihan normaalia esim. unohtaa vanhemman käskyt siitä, kuinka vaatteet tuodaan pyykkiin. Siitä on ihan turha lapselle hermostua.
Miten teillä muuten esim. pyykkihuolto on järjestetty? Jos lapsen vaatteet ei pyykkiin tule ajoissa, mitä tapahtuu? Naputat ja nalkutat niin kauan, että lapsi sitten käskettynä vaatteet kerää ja vie pyykkikoriin? Jos näin, parempi on että lapsi itse (ohjattuna toki) pesee ne vaatteensa ja laittaa kuivumaan, jos ei saa tuotua ajoissa pyykättäväksi muiden perheenjäsenten vaatteiden kanssa. Jos unohtelusta ei ole mitään "seurausta" eli esim. vaatteet vaan ilmestyvät puhtaina kaappiin, teki itse mitä tahansa (tai jättää tekemättä), ei lapsella ole kannustinta muistaa niitä vaatteita ikinä. Joku pädin takavarikoiminen rangaistuksena ei toimi, ei se opeta syy-seuraussuhdetta.
Itse olen laittanut lapselle pyykkikoriin omaan huoneeseen, ja lapsi on opetellut laittamaan likaiset suoraan siihen, kun päältään ne heittää pois. Sitten aina tiettynä viikonpäivänä lapsi tuo vaatteet likapyykkiin kodinhoitohuoneeseen. Näin vaatekasojen kasaantuminen on jo etukäteen estetty, eikä tule tilannetta, jossa lapsen pitäisi muistaa/kyetä hahmottamaan huoneensa muista tavaroista, mikä nyt on pyykkikamaa ja mikä ei. Samoin lapsella on omassa huoneessaan kunnon roskis, jonka tyhjentäminen on kalenterissa (kuten ne pyykitkin).
(Jatkuu...)