Lapsi väsyttää ja turhauttaa ja suututtaa

Olen sen karsimisen kannalla. Kaikki vaan pois, piiloon, vaatteet ja muut.

Aina kun oppii viemään tavarat paikoilleen, saa uuden.

Reppuja vain yksi käytössä, loput pois.

kirjaston kirjat, aina jos joutuu etsimään, niin viikkorahoista sakkoa.

Jos harkkavaatteet hukassa-ei harkkoja!

Ja joo, kaikki vaatteet pyykissä, se on voivoi!

Nonnii. Nyt mietit ihan vain pari asiaa jotka on oikeasti tärkeitä ja sitten chillaat.

Sovit vaikka lapsen kanssa että nyt opetellaan laittamaan se kotiavain ja bussikortti oikeaan paikkaan, ja että huoneen ei tarvitse olla niin siisti jos pitää ne tallessa.

Kodin hoitaminen ei ole niin vaikeaa että se pitäisi iskostaa kalloon väkisin pikkulapsesta asti joka päivä. Lapsellasi on koko elämä aikaa sitten aikuisena murehtia sitä, onko kämpässä tavaraa pitkin poikin. Siihen että oppii siivoamaan ei tarvitse kuin siivota se huone vaikka kerran kuussa, ja se taas on enemmän temperamenttikysymys kiinnostaako ihmistä lainkaan se, onko koko ajan kaikki paikallaan.

Lisätavaran kotiin tuomiseen voit laittaa rajan, eli jos lapsi haluaa tuoda sisälle hienoja kiviä niin pari aiempaa kiveä on lähdettävä pihalle tai muuten luovuttava jostain.

Jos se yhtään lohduttaa, niin minulle ei nalkutettu kotona yhtään vaikka oma huone oli hetkittäin aikamoinen eläimellinen luola :D Välillä muistutettiin että tuo pyykit ja tiskit ja roskat pois, ja varmaan parin kk välein että nyt pitää siivota jotta voi imuroida jne. Siinä vaiheessa näin jo itsekin että se voisi olla tarpeellista.

Kun muutin pois kotoa, osasin aivan hyvin siivota opiskelijaluukkuni ja pestä pyykkini silloin kun sellaiseen oli aikaa ja tarve. Nykyään olen korkeakoulutettu, hyvässä työssä, onnellisessa suhteessa ja osaan hoitaa omakotitaloa. Osaan myös olla stressaamatta jos hetkellisesti on sotkua siksi, että on tärkeämpää tekemistä.

Olen iloinen, että lapsuuteni ei kulunut siivoamisesta murehtimiseen ja nalkuttamisen välttelyyn, vaan leikkini saivat jatkua oman huoneen lattialla vaikka viikkoja, jos ne eivät olleet muiden omien hommieni tiellä.

Yleiset tilat voit tottakai vaatia pitämään siistinä ja tuomaan huoneesta pois sellaiset roskat jotka alkaa haista, mutta anna lapsen vastata itse omasta huoneestaan, ei hän ole 3 v. Pistä ovi kiinni jos ärsyttää.

Itsekin koen vaikeana ja kurjana juuri tuon jatkuvan huomauttelun; siitä tuskastuu lapsikin, mutta kun ei vaan onnistu ilmankaan. Joka päivä saa muistuttaa että käy vessassa, alapäätä ei kaivella sohvalla muiden nähden eikä lautaselta syödä sormin. Kyseessä muuten suht normaali (älyllisesti yms.) ja koulussakin pidetty lapsi, mutta tietyt jutut eivät vaan onnistu ja se turhauttaa. 

Ja mitä sitten käy, jossen muistuta? No, seuraushan on mm. nenän kaivamista ja rään syömistä keskellä juhlia, housuun pissaamista kun ei ehtinyt vessaan (kirjaimellisesti pidättää kunnes rakko pettää) ja muuta mukavaa. :/ Etenkin tuo vessajuttu ärsyttää täysillä, hänessä ei ole mitään sellaista vikaa, jonka takia ei voisi pidättää (on myös oppinut taaperona normaalisti kuivaksi) eikä esim. kipuja vessassa ollessa, kunhan vaan on oppinut huonon tavan. Myös sohvalla istuminen jalat levällään ja alapään kaivelu antoisasti on raivostuttavaa, ihan päivittäin saa sanoa että nuo jutut hoidetaan omassa huoneessa. Ollaan puhuttu nätisti asiasta, ja lapsi ymmärtää itsekin ettei ole hyvää käytöstä, mutta ei vaan pysty lopettamaan ilmeisesti...ja taaskaan mitään fyysistä syytä tälle ei ole, ei ole kutinaa tai tulehdusta, kunhan vaan vissiin tuntuu kivalta. 

Aloituksen perusteella taidat olla sellainen vanhempi, joka vaan toistelee sanoja, mutta ei tarkoita niitä. Et ole vienyt loppuun sanojasi ja lapsi tottunut ettei tarvitse totella ja nyt sitten ihmettelet miksi tarvitsee toistaa ja toistaa. Teet myös varmasti sitä, että lapsi tekee jotain ja menet siihen jäkättämään ja ihmettelet kun lapsi ei huomioi ja kuuntele. Tähän auttaa kun pysäyttää lapsen ja katsot silmiin kun puhut. 

10v on jo niin iso, että hänen kanssaan voi keskustella esim. siisteydestä ja odotuksista. Älä ole lapanen vaan sovitte mitä tehdään. Keskustele lapsen kanssa, älä jäkätä

Vierailija kirjoitti:

Itsekin koen vaikeana ja kurjana juuri tuon jatkuvan huomauttelun; siitä tuskastuu lapsikin, mutta kun ei vaan onnistu ilmankaan. Joka päivä saa muistuttaa että käy vessassa, alapäätä ei kaivella sohvalla muiden nähden eikä lautaselta syödä sormin. Kyseessä muuten suht normaali (älyllisesti yms.) ja koulussakin pidetty lapsi, mutta tietyt jutut eivät vaan onnistu ja se turhauttaa. 

Ja mitä sitten käy, jossen muistuta? No, seuraushan on mm. nenän kaivamista ja rään syömistä keskellä juhlia, housuun pissaamista kun ei ehtinyt vessaan (kirjaimellisesti pidättää kunnes rakko pettää) ja muuta mukavaa. :/ Etenkin tuo vessajuttu ärsyttää täysillä, hänessä ei ole mitään sellaista vikaa, jonka takia ei voisi pidättää (on myös oppinut taaperona normaalisti kuivaksi) eikä esim. kipuja vessassa ollessa, kunhan vaan on oppinut huonon tavan. Myös sohvalla istuminen jalat levällään ja alapään kaivelu antoisasti on raivostuttavaa, ihan päivittäin saa sanoa että nuo jutut hoidetaan omassa huoneessa. Ollaan puhuttu nätisti asiasta, ja lapsi ymmärtää itsekin ettei ole hyvää käytöstä, mutta ei vaan pysty lopettamaan ilmeisesti...ja taaskaan mitään fyysistä syytä tälle ei ole, ei ole kutinaa tai tulehdusta, kunhan vaan vissiin tuntuu kivalta. 

Voisiko joku positiivinen palkitseminen, ns. tarrataulu tässä toimia? Kun on muutaman kerran oma-alotteisesti käyttäytynyt paremmin niin siitä saa vaikka liimata jonkin kivan tarran tauluun niin teette jotain kivaa yhdessä? Ymmärrän että huonot tavat harmittaa ja toivottavasti saatte ne kitkettyä pikkuhiljaa vähäisemmäksi, ihan lapsenkin sosiaalisten kaverisuhteiden kehittymisen takia. Tsemppiä! 😊

Pidä ohjeet lyhyinä, yksi asia kerrallaan. Kerro ohje silloin, kun se asia tehdään.

Varsinkaan nepsy-lapsi ei välttämättä saa kiinni siitä, jos sanot, että huomiseksi sitten pyykit koneeseen ja oman huoneen imurointi ja ylihuomiseen mennessä tavaroiden järjestely ja roskien vienti. Hänelle pitää olla lyhyemmät ohjeet ja aikataulu, milloin asiat pitää tehdä, ja erityisesti, milloin pitää aloittaa. "Huomiseksi" tms. on liian epämääräinen.

Kerro mieluummin, että: hae nyt pyykit koneeseen. Sitten teette sen. Sen jälkeen vasta toinen asia, ja kun se on tehty, niin kolmas.

Sitten vaan toistoja toistoja toistoja.

Juu älä pyydä vaan käske. Selkeitä käskyjä, jotka toteutetaan heti. Muun ajan ei tarvitse nalkuttaa ollenkaan, vaan silloin kun meinaat pestä pyykit, käske lasta tuomaan pyykkinsä. Samoin muissa tilanteissa. Joskus jotkin siivousasiat on ylivoimaisia lapselle, esim. "siivoa huoneesi" -käsky on aika laaja ja tuntuu lapsesta mahdottomalta toteuttaa. Tällöin sen voi tehdä yhdessä. Selkeitä, yksinkertaisia käskyjä.

Kuulostaa ihan normaalilta lapselta. Mun äijä on vieläkin ihan samanlainen.

Vierailija kirjoitti:

Add tai adhd. Ei tule muuttumaan. 17v täällä ja sama jatkuu. Kaks viikkoo pyytänyt siivomaan huoneensa.

Juu, ei oo tapahtunut.

Välillä sitte ite on pakko raivosiivota se läävä, ettei ala tulla mitään ei toivottuja ällötyksiä sinne.

Että, onnea. Jatkuu kunnes muuttaa omssn kämppään sotkemaan

Eli tämä voi olla nimenomaan adhd-juttu. Olen uskonut että sinnikkyydellä ja selkeydellä saisi asioita läpi. Mutta se tuntuu olevan todella vaikeaa. Ehkä ainoa tapa on asteittain vähentää tavaraa. Muistutukset ovat jo käytössä eli listoja ja kuvatukia.

Vierailija kirjoitti:

Juu älä pyydä vaan käske. Selkeitä käskyjä, jotka toteutetaan heti. Muun ajan ei tarvitse nalkuttaa ollenkaan, vaan silloin kun meinaat pestä pyykit, käske lasta tuomaan pyykkinsä. Samoin muissa tilanteissa. Joskus jotkin siivousasiat on ylivoimaisia lapselle, esim. "siivoa huoneesi" -käsky on aika laaja ja tuntuu lapsesta mahdottomalta toteuttaa. Tällöin sen voi tehdä yhdessä. Selkeitä, yksinkertaisia käskyjä.

Usein vaan tuntuu että se selkeäkin käsky on vaikea. Vaikkapa vaatteiden kerääminen - lapsi ei huomaa vaatteita. En aina tiedä miten asia pitäisi ilmaista että menisi selkeästi. Kai se pitää mennä yksi asia kerrallaan ja odottaa vieressä että on toteutunut.

Täysin normaalia, valtaosa ihmisistä on tuollaisia. Olet itse rasittava nipo, jolla on pinna kireällä 24h. Opettele rentoutumaan ja keskittymään olennaiseen. Ota vaikka lasi viiniä, mansikoita ja hyvä kirja, mene ulos istumaan aurinkoon.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin koen vaikeana ja kurjana juuri tuon jatkuvan huomauttelun; siitä tuskastuu lapsikin, mutta kun ei vaan onnistu ilmankaan. Joka päivä saa muistuttaa että käy vessassa, alapäätä ei kaivella sohvalla muiden nähden eikä lautaselta syödä sormin. Kyseessä muuten suht normaali (älyllisesti yms.) ja koulussakin pidetty lapsi, mutta tietyt jutut eivät vaan onnistu ja se turhauttaa. 

Ja mitä sitten käy, jossen muistuta? No, seuraushan on mm. nenän kaivamista ja rään syömistä keskellä juhlia, housuun pissaamista kun ei ehtinyt vessaan (kirjaimellisesti pidättää kunnes rakko pettää) ja muuta mukavaa. :/ Etenkin tuo vessajuttu ärsyttää täysillä, hänessä ei ole mitään sellaista vikaa, jonka takia ei voisi pidättää (on myös oppinut taaperona normaalisti kuivaksi) eikä esim. kipuja vessassa ollessa, kunhan vaan on oppinut huonon tavan. Myös sohvalla istuminen jalat levällään ja alapään kaivelu antoisasti on raivostuttavaa, ihan päivittäin saa sanoa että nuo jutut hoidetaan omassa huoneessa. Ollaan puhuttu nätisti asiasta, ja lapsi ymmärtää itsekin ettei ole hyvää käytöstä, mutta ei vaan pysty lopettamaan ilmeisesti...ja taaskaan mitään fyysistä syytä tälle ei ole, ei ole kutinaa tai tulehdusta, kunhan vaan vissiin tuntuu kivalta. 

Kiitos vertaistuesta. Tosiaan mitään järkevää syytä ei ole sille että samoja juttuja pitää toistaa päivästä ja vuodesta toiseen ja se tuskastuttaa. Monessa asiassa lapsi on fiksu ja asiat pääosin sujuvat koulussa ja kavereiden kanssa. Kaveritaidoissa oli aiemmin ongelmia mutta niitä korjailtiin pitkään ja onneksi se tuotti tulosta.

Vierailija kirjoitti:

Täysin normaalia, valtaosa ihmisistä on tuollaisia. Olet itse rasittava nipo, jolla on pinna kireällä 24h. Opettele rentoutumaan ja keskittymään olennaiseen. Ota vaikka lasi viiniä, mansikoita ja hyvä kirja, mene ulos istumaan aurinkoon.

Ystävällisemminkin voisit toisille puhua.

Vierailija kirjoitti:

Olen sen karsimisen kannalla. Kaikki vaan pois, piiloon, vaatteet ja muut.

Aina kun oppii viemään tavarat paikoilleen, saa uuden.

Reppuja vain yksi käytössä, loput pois.

kirjaston kirjat, aina jos joutuu etsimään, niin viikkorahoista sakkoa.

Jos harkkavaatteet hukassa-ei harkkoja!edes

Ja joo, kaikki vaatteet pyykissä, se on voivoi!

Mihin lapsi tarvitsee edes omaa huonetta, jos sieltä "siivotaan" kaikki leikin, luovuuden, mielikuvituksen tekemisen mahdollisuudet?

Joidenkin tutkimusten mukaan lapsen luovuudesta on tuhottu n. 70% kun lapsi aloittaa koulun, vanhempien ja ympäristön seurauksena, kun ympäristö siivotaan mielikuvittomaksi ja sterilliseksi paikaksi, eikä edes lapsen luonnosta kerättyjä aarteita esim. kiviä, käpyjä vanhemmat salli ja se kivan näköinen mehutölkki on vietävä heti roskikseen, vaikka se olisi lapsen leikin inspiraation lähde.

Nykyään yhä useampi lapsi ei osaa leikkiä ja jos leikitään, se pitää tehdä aikuisten ohjauksessa ja ehdoilla, eikä siinä lapsen luovuus ja mielikuvitus kehity ja lapsilla ei ole mitään omaa tekemistä kotona, eikä inspiraation lähdettä ja yhä useamman lapsen ja nuoren mielenterveys on koetuksella ja lapsi voi huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen perusteella taidat olla sellainen vanhempi, joka vaan toistelee sanoja, mutta ei tarkoita niitä. Et ole vienyt loppuun sanojasi ja lapsi tottunut ettei tarvitse totella ja nyt sitten ihmettelet miksi tarvitsee toistaa ja toistaa. Teet myös varmasti sitä, että lapsi tekee jotain ja menet siihen jäkättämään ja ihmettelet kun lapsi ei huomioi ja kuuntele. Tähän auttaa kun pysäyttää lapsen ja katsot silmiin kun puhut. 

10v on jo niin iso, että hänen kanssaan voi keskustella esim. siisteydestä ja odotuksista. Älä ole lapanen vaan sovitte mitä tehdään. Keskustele lapsen kanssa, älä jäkätä

Olen vienyt asioita loppuun ja ihmettelen juuri siksi että miksei muutosta tapahdu. Olen jämäkkä ja meillä on aina ollut selkeät säännöt. Tämä vaikeus on yhden lapsen kanssa. Aloitukseen nyt on mahdotonta kirjata aivan kaikkea elämästä. Olin eilen tosi tuskastunut tähän asiaan kun kirjoitin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sen karsimisen kannalla. Kaikki vaan pois, piiloon, vaatteet ja muut.

Aina kun oppii viemään tavarat paikoilleen, saa uuden.

Reppuja vain yksi käytössä, loput pois.

kirjaston kirjat, aina jos joutuu etsimään, niin viikkorahoista sakkoa.

Jos harkkavaatteet hukassa-ei harkkoja!edes

Ja joo, kaikki vaatteet pyykissä, se on voivoi!

Mihin lapsi tarvitsee edes omaa huonetta, jos sieltä "siivotaan" kaikki leikin, luovuuden, mielikuvituksen tekemisen mahdollisuudet?

Joidenkin tutkimusten mukaan lapsen luovuudesta on tuhottu n. 70% kun lapsi aloittaa koulun, vanhempien ja ympäristön seurauksena, kun ympäristö siivotaan mielikuvittomaksi ja sterilliseksi paikaksi, eikä edes lapsen luonnosta kerättyjä aarteita esim. kiviä, käpyjä vanhemmat salli ja se kivan näköinen mehutölkki on vietävä heti roskikseen, vaikka se olisi lapsen leikin inspiraation lähde.

Nykyään yhä useampi lapsi ei osaa leikkiä ja jos leikitään, se pitää tehdä aikuisten ohjauksessa ja ehdoilla, eikä siinä lapsen luovuus ja mielikuvitus kehity ja lapsilla ei ole mitään omaa tekemistä kotona, eikä inspiraation lähdettä ja yhä useamman lapsen ja nuoren mielenterveys on koetuksella ja lapsi voi huonosti.

Annan kyllä pitää leikkejä esillä ja kerätä aarteita mutta en halua että koko huone luisuu täyteen sotkuun. Haluaisin jonkun tasapainon siihen. Meillä ei koskaan ole paikat täyain järjestyksessä, tervetuloa vaikka katsomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin koen vaikeana ja kurjana juuri tuon jatkuvan huomauttelun; siitä tuskastuu lapsikin, mutta kun ei vaan onnistu ilmankaan. Joka päivä saa muistuttaa että käy vessassa, alapäätä ei kaivella sohvalla muiden nähden eikä lautaselta syödä sormin. Kyseessä muuten suht normaali (älyllisesti yms.) ja koulussakin pidetty lapsi, mutta tietyt jutut eivät vaan onnistu ja se turhauttaa. 

Ja mitä sitten käy, jossen muistuta? No, seuraushan on mm. nenän kaivamista ja rään syömistä keskellä juhlia, housuun pissaamista kun ei ehtinyt vessaan (kirjaimellisesti pidättää kunnes rakko pettää) ja muuta mukavaa. :/ Etenkin tuo vessajuttu ärsyttää täysillä, hänessä ei ole mitään sellaista vikaa, jonka takia ei voisi pidättää (on myös oppinut taaperona normaalisti kuivaksi) eikä esim. kipuja vessassa ollessa, kunhan vaan on oppinut huonon tavan. Myös sohvalla istuminen jalat levällään ja alapään kaivelu antoisasti on raivostuttavaa, ihan päivittäin saa sanoa että nuo jutut hoidetaan omassa huoneessa. Ollaan puhuttu nätisti asiasta, ja lapsi ymmärtää itsekin ettei ole hyvää käytöstä, mutta ei vaan pysty lopettamaan ilmeisesti...ja taaskaan mitään fyysistä syytä tälle ei ole, ei ole kutinaa tai tulehdusta, kunhan vaan vissiin tuntuu kivalta. 

Kiitos vertaistuesta. Tosiaan mitään järkevää syytä ei ole sille että samoja juttuja pitää toistaa päivästä ja vuodesta toiseen ja se tuskastuttaa. Monessa asiassa lapsi on fiksu ja asiat pääosin sujuvat koulussa ja kavereiden kanssa. Kaveritaidoissa oli aiemmin ongelmia mutta niitä korjailtiin pitkään ja onneksi se tuotti tulosta.

Jos lapsella on adhd, niin se on se syy. Ikävä kyllä se usein tarkoittaa juurikin sitä, että samoja asioita täytyy toistaa ja muistuttaa aina vain uudestaan. Lapselle ei kannata tuskastua, hän ei sille mitään voi ja kuormittuminen sitten vain lisää oireita.

Onko teillä diagnoosia, kuntoutusta, lääkitystä?

Teillä on liikaa tavaraa. Kaiken irtosälän voi mättää surutta roskiin, ja kaaos rauhoittuu kun tavarahurrikaaniin ei tartu enää niin paljon massaa.

Vaate- ja roskaongelman voi ratkaista laittamalla lapsen huoneeseen oman pikku roskiksen ja pyykkikorin. Minullakin on sinkkutaloudessa 1) makkarin pyykkikori ja 2) oikea pyykkikori sekä A) keittiön roskis, B) parvekkeella kissankakkaroskis, C) askarteluhuoneen roskis ja D) kylppärin roskis. Tulisin hulluksi jos aina pitäisi joka hippunen, roska ja pyykki viedä heti keittiöön tai kylppäriin. Takuuvarmasti jäisivät kuin sijoilleen kuten lapsellasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat melko neuroottiselta. Hoitaako lapsi muuten asiansa, opiskelun ja läksyt?

En usko että olen neuroottinen. Tuntuu vaan että samat asiat keittävät yli.

Hoitaa vaihtelevasti. On ihan hyvä läksyissä silloin kun ne muistaa. Joskus hukkaa papereita ja vihkoja. Oppimisvaikeuksia ei ole mutta ei jaksa olla huolellinen ja häiriintyy helposti puuhasta. Harrastuksiin menosta huolehtii kyllä hienosti (silloin kun tavarat löytyvät).

Jos ei 10-vuotiaan tavarat ole tallessa harrastukseen lähtiessä niin hän itse ratkaisee mitä tekee, jääkö pois vai etsiikö tavarat ja menee sitten.

Ap:llä on taipumusta kontrollifriikkiyteen. Anna lapsen olla ja elää huoneessaan, kunhan yhteiset tilat pysyy ok kunnossa. Et voi hallita kaikkea, ihmiset on erilaisia. Hyväksy se ja keskity tärkeisiin asioihin. Pääasia että lapsellasi on kavereita, hoitaa koulun hyvin, harrastaa ja on iloinen ja ystävällinen muille.