APUA!! NOLOTTAA! Sukulaispariskunta pyysi meitä kummeiki ja olin niin ihastuksissani,

Ei meille ainakaan ole mitään soittoja tullut vaikka lapsillamme on kummeja jotka ei kuulu kirkkoon eikä pappi ole mitään sanonut.Eikä myöskään sukulaiselle ole tullut soittoa vaikka mieheni ei kuulu kirkkoon ja on kummi ja kaikki on saannut kummitodistuksen.

Kummiksi ei tulisi hyväksyä henkilöä, joka ei täytä kummin kriteeriä (konfirmoitu ev. lut. kirkon jäsen, kahden ensimmäisen kummin kohdalla), joten pappi on toiminut liian lepsusti, jos on kummitodistukset kirjoittanut sellaisillekin, jotka eivät kummeja voi olla.

Kaksi kummiehdot täyttävää kummia täytyy kuitenkin olla, joten luulisi kastettavan lapsen vanhempien tai kummeiksi pyydettyjen itsekin voivan avata äänensä, jos kummikriteerit eivät täyty. Jos on kyse tarkoituksellisesta tiedon pimityksestä, osoittaa mielestäni aika alhaista moraalinkehityksen tasoa (kaikkea saa tehdä, kunhan vain ei jää kiinni).

Kummeja oli kaksi ja pappi kysyi jo ennen ristiäisiä käytävässä keskustelussa näiden kotiseurakunnat. Kertoi, että pari kertaa oli seurakunnassamme käynyt niin että vasta kastetilaisuudessa oli huomattu, ettei kummiksi valittu kuulunutkaan kirkkoon. Sen vuoksi siis tarkistavat etukäteen, ettei tule hankalia tilanteita itse ristiäisissä.

Miten ratkaisitte asian? Mitä mieltä olet saamistasi vastauksista, ovatko ne auttaneet sinua selkiyttämään ajatuksiasi tilanteesta?

Miksi ihmeessä haluat kirkossa naimisiin ja lapsesi kastettua, jos kirkko ei sinulle mitään merkitse????

mäki liityin kirkkoon ku halusin ripille, ja erosin sen jälkee. Naimisiin mennessä liityin taas, ja sit erosin, jokaisen lapsen kohdalla on kastamista varten liittyny ja sit eronnu. Kummiks kun oon menny ni oon siks aikaa liittyny ja taas eronnu.

tai liittyä takaisin.

Lapsen voi kastaa, jos toinen vanhemmista kuuluu kirkkoon. Ja "ystäväkummiksi" voi ruveta ilman kirkon jäsenyyttä, joten ihan turhaan olet jäseneksi liittynyt.

Menin ripille koska se oli vanhemmilleni tärkeää, siksi siis kävin rippikoulun (jota vartenmyös siihen aikaan vanhempieni piti liittyä kirkkoon ihan vaan sit varten)

Meillä ei ollut "kirkkohäät" vaan papin vihkiminen kotona pienesti. Tämä papin siunaus oli tärkeää sekä minun vanhemmilleni, että miehelleni ja hänen suvullee. Itseolisin voinut mennä maistraatisa ihan yhtä hyvin, kun oli vaan pienimuotoiset pullakahvihäät.

Lasten kastamisessa sama juttu. Eli minua uskovaisempi mieheni, sekä hänen sukunsa ja minun vanhempani pitivät erittäin tärkeänä että lapset kastetaan. Minusta ihan kaunis tilaisuus, enkä nähnyt syytä olla kastamatta kun muille oli niin tärkeää.

Kummiksi minua pyysi lapsuudesta asti ystäväni ollut henkilö, jolle oli todella tärkeää, että minusta ja miehestäni tulee heidän lastensa kummit. Ystäväperhe (kummilasteni vanhemmat) eivät ole uskovaisia, mutta halusivat kastaa lapsensa, ja halusivat minusta virallisen kummin. Keskustelin heidän kanssaan pitkään siitä, mitä kummiudesta haluavat, ja eivät halua mitään raamattuopetusta tai uskonnosta kertovaa ihmistä, vaan yhden todella läheisen ihmisen lapsilleen, apua arjessa, ja rakkautta. Nämä pystyn toteuttamaan hyvin, ja koen olevani hyvä kummi.

3

viralliseksi kummiksi kirkkoon kuulumaton ei voi ryhtyä, mutta voi papista riippuen olla "sivukummi" eli toimittaa kumminomaista tehtävää epävirallisesti.



Lasta ei kuitenkaan voida kastaa, ellei hänellä ole kahta kirkkoon kuuluvaa kummia. Olisi todella noloa, jos tätä kirkkoon kuulumattomuutta ei tuoda ajoissa esille: jos pappi tarkistaa henkilötiedot papinkirjasta vasta jälkikäteen, eikä kummit kuulu kirkkoon, kaste on mitätön. Uutta kastetta luterilaisessa kirkossa ei suosita, joten lapsen asema muotoutuu samantyyppiseksi kuin nämä Nokian herätyksen "pimeät" kasteet, joissa lapsia ei ole voitu ottaa seurakunnan jäseniksi väärin toimitetun kasteen vuoksi, mutta koska he ovat kuitenkin saaneet kristillisen kasteen, heitä ei kasteta uudelleen.



En suosittele pahan mielen tuottamista kasteperheelle pelkän oman nolouden vuoksi. Teidän tulee tehdä ratkaisu: toivotteko muut "viralliset" kummit, liityttekö kirkkoon vai kieltäydyttekö kunniasta. Älkää kuitenkaan lähtekö huijaamaan, se vaarantaa paitsi ihmissuhteet myös koko kasteen.

Kasteeseen ja kummiuteen liittyy usein paljon vääriä käsityksiä ja uskomuksia. Monista lehti-ilmoituksista saa sellaisen käsityksen, että lapselle annettaisiin nimi kasteessa, vaikka näin ei todellisuudessa tapahdu. Kasteen tarkoitushan on ainoastaan liittää vauva (tämän mielipidettä kuulematta) seurakunnan jäseneksi.



Monesti kaste valitaan sen kummemmin vaihtoehtoja miettimättä, koska se on se "perinteinen" ja helppo tapa. Suvun suunnalta saattaa myös tulla enemmän tai vähemmän hienovaraista painostusta kastejuhlan suuntaan. Niille, jotka uskovat kirkon opetuksiin ja pitävät seurakunnan jäsenyyttä tärkeänä, on kaste tietenkin luonnollinen toimenpide.



Mutta monille kirkko on nykyään varsin etäinen ja koskettaa elämää vain näissä perinteisissä siirtymäriiteissä. Heidän tulisikin miettiä, mitä seurakunnan (pakko)jäsenyys lapselle merkitsee. Se on 18 vuoden sitoumus tietyn uskontokunnan jäsenyyteen, mukaanlukien kyseisen uskontokunnan mukaista opetusta koulussa (ET-opetusta ei voi kirkon jäsen valita, toisin päin kylläkin), osallistumista koulujen jumalanpalveluksiin jne. Lapsi ei voi itsenäisesti erota kirkosta ennen kuin täyttää 18 vuotta, mikä näkyykin selvänä piikkinä eroamistilastoissa, sillä peräti 40% 18-vuotiaista eroajista eroaa samana kuukautena kuin täyttää 18v.



Kummius on seuraus kasteesta, sillä kirkko vaatii kaksi kirkkoon kuuluvaa kummia kastettavalle lapselle. Jälleen, mikäli vanhemmat uskovat kirkon opetuksiin jne. kummius on luonnollinen juttu lapselle, mutta monelle se on tärkeä asia aivan muulta kannalta, kuten tässäkin ketjussa on tullu esille. Lapsella on hyvä olla joku perheen ulkopuolinen aikuinen, jonka kanssa viettää aikaa ja oppia elämää. Se, merkitäänkö tämä kummi kirkonkirjoihin vai ei, on aika yhdentekevää lapsen ja hänen vanhempiensa kannalta, koska kummiudella ei ole mitään virallista asemaa yhteiskunnassa.



Kirkosta eroamisen jatkuvan kasvun myötä monet vanhemmat ovatkin nykyään vaikean valinnan edessä: ottaako lapselle "kummeiksi" haluamansa henkilöt (nimiäisissä), jotka eivät kuitenkaan kuulu kirkkoon, vai liittääkö lapsi seurakunnan jäseneksi kirkollisessa kasteessa ja nimetä kummeiksi jotkut muut henkilöt. Kumpi on sitten lapselle tärkeämpää, läheiset ihmiset "kummeina", vai seurakunnan pakkojäsenyys ja kirkon hyväksymät viralliset kummit...



Kaste ja kummit on edelleen se helpompi ja monissa piireissä "yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpi" vaihtoehto nimiäisille, mutta onko se lapsen edun mukaista tässä maallistuvassa yhteiskunnassa, jossa kirkko on lähinnä esillä homoliitto-, naispappi- ja muiden kiistojen takia.



Meillä molemmat lapset saivat kauniit nimiäiset, eikä kukaan sukulainen edes kysellyt ristiäisten perään. Monilla tilanne on tietty vaikeampi ja valinnan tekeminen omantunnon mukaisesti hankalampaa.

mäki liityin kirkkoon ku halusin ripille, ja erosin sen jälkee. Naimisiin mennessä liityin taas, ja sit erosin, jokaisen lapsen kohdalla on kastamista varten liittyny ja sit eronnu. Kummiks kun oon menny ni oon siks aikaa liittyny ja taas eronnu.

eli aika noloa jos ystäväsi saa ristiäisten jälkeen soiton, että kumminne ei sitten kuulukaan kirkkoon...

ja kysyt onko hänellä muita kummeja lapselle jotka kuuluvat kirkkoon. Muuten liityt kirkkoon kastamisen ajaksi

Meillä pappi pyysi kummien sos-tunnukset ennen kastetta.

useita mutta heistä kahden on välttämättä kuuluttava kirkkoon. Pappi sanoi minulle että jopa isä tai äiti taikka mummi & vaari voivat myös olla lapsen kummeja jos nuoremmat kummit eivät kuulu kirkkoon

, mutta luultavammin provo.

kaste hetkellä voi seistä lapsen lhäellä, mutta mitään todistusta ei kummiudesta saa. Eli kannattaa liittyä vaikka vaan ristiäisten ajaksi kirkkoon.



Meillä oli tilanne juuri muutama kk sitten, jossa olisimme halunneet lapselle kummin, joka ei ole kirkonkirjoilla. Ei myöskään liittynyt, joten pappi sanoi ettei voi alkaa kummiksi, virallisesti. Voi tietysti olla ns. meidän oma nimittämä kummi, mutta "virallisesti" ei voi olla.

Eli minusta on noloa liittyä kirkkoon ihan siksi että pääsee lapselle kummiksi, ja sitten taas erota kun tilaisuus on ohi.

Riittää kun on käynyt rippikoulun.



(Kannattaa myös muistaa etteivät kaikki uskovaiset kuulu kirkkoon, vaikka raamattuun uskovat ja uskossa ovatkin. Moni "lahko" ei maksa kirkollisveroa "valtion kirkollemme" vaan kymmenykset omalle seurakunnalleen, mutta he kuitenkin kelpaavat kummeiksi koska ovat uskossa jne. esim. helluntailaiset muistaakseni ovat tälläinen ryhmä.

Ja ainahan omaa kirkkoon kuulumattomuuttaan voi perustella sillä, ettei hyväksy naispappeja/homaparien siunaamisia tmv. ---> erosin protestiksi vaikka olen uskossa.)

Riittää kun on käynyt rippikoulun.

Jos lapsi kastetaan ev.lut seurakunnan jäseneksi, myös kummin on kuuluttava ko kirkkoon.

tiedän että olemme loistavia kummeja, meillä on jo 2 kummilasta. Kummina olo on ihanaa, vietämme paljon aikaa kummilasten kanssa!



Taidamme siis liittyä kirkkoon vähäksi aikaa. MItenkähän sen verotuksen kanssa menee jos kuuluu kirkkoon vain esim. yhden kuukauden?

Eli voit liittyä nyt ja erota esim. joulukuussa eikä sinun tarvitse maksaa kirkollisveroa.

Meillä vastaavassa tilanteessa kirkosta eronnut ystäväni liittyi kirkkoon pästääkseen lapseni kummiksi (itse ehdotti liittymistä ja oli siis käynyt aikanaan rippikoulun, joten kirkkoon liittyminen vaati vain yhden lomakkeen täyttämistä.) Ystäväni ei ole kyllä ainakaan vielä eronnut kirkosta uudelleen, mutta on täysin vapaa tietenkin eroamaan.