Mistä tämä voi kertoa? Jatkuva huono olo mieheni seurassa

Sanoit, ettei hän tee mitään konkreettista pahaa, mutta miten hän yleisesti kohtelee sinua? Tunnetko olevasi hänen seurassaan arvostettu, rakastettu ja ennen kaikkea turvassa? Oma isäni oli personaallisuudeltaan äärimmäisen volatiili ja vaikkei hän koskaan fyysisesti satuttanut minua, niin pelkäsin aina hänen kiukunpuuskiaan. Siksi minulla oli kotona paha olla silloinkin, kun kaikki oli ns. hyvin. Tilanteesi voi tietenkin olla hyvinkin erilainen, mutta kuulostaa kuitenkin siltä, että jokin miehessäsi aiheuttaa pahan olosi.

Tuollaista se on kun on pitkään yhdessä.

"Vaikka hän ei suoranaisesti tee mitään pahaa, ainakaan mitään konkreettista." Tuo kertoo jo paljon. Eli hän tekee jotain pahaa, henkistä? Se on jännä miten ihmisen mieli ei paljon "tarvi" negatiivista käytöstä, kun se alkaa vaikuttaa mielessä/kehossa ja alkaa oirehtimaan psykosomaattisesti ja ihan jopa fyysisesti. Eli jos hän on tehnyt sinulle jotain niin saatat tuntea itsesi varuillaolevaksi ja turvattomaksi hänen seurassaan.

Vierailija kirjoitti:

"Vaikka hän ei suoranaisesti tee mitään pahaa, ainakaan mitään konkreettista." Tuo kertoo jo paljon. Eli hän tekee jotain pahaa, henkistä? Se on jännä miten ihmisen mieli ei paljon "tarvi" negatiivista käytöstä, kun se alkaa vaikuttaa mielessä/kehossa ja alkaa oirehtimaan psykosomaattisesti ja ihan jopa fyysisesti. Eli jos hän on tehnyt sinulle jotain niin saatat tuntea itsesi varuillaolevaksi ja turvattomaksi hänen seurassaan.

Kirjoitin noin, koska en osaa sanoa tai eritellä mitä pahaa hän tekisi. Ei dokaa ei petä, en joudu miettimään juokseeko vieraissa. On meillä riitoja ollut joskus, mutta ei pitkään aikaan. Ap

Minun epämääräinen paha oloni loppui, kun pääsin miehestä eroon. Mies samoin oli paljon työmatkoilla ja kun oli poissa, tuntui että voi hengittää vapaasti ja olla oma itsensä. Muuten elämä tuntui päivästä toiseen suorittamiselta ja ikään kuin oman elämän sivusta seuraajalta.

Tunnistan tuon tunteen. Mun kohdalla se merkitsi sitä että alitajunta yritti kertoa minulle asioita joita mieli ei vielä halunnut käsitellä. Halusin ehyen perheen lapsille ja kaikki olikin päällisin puolin hyvin. Mutta nyt kuusi vuotta eron jälkeen liitän tuohon tunteeseen ne pienet merkit joilta suljin silmäni, koska en halunnut nähdä totuutta ja myöntää että tämä taival ei johda yhteisiin eläkepäiviin, vaikka niin toivoin. Tarinaa en sen tarkemmin viitsi avata, mutta kipeetä on käynyt ja selvinnyt olen. Toivon sinulle rohkeutta katsoa sisimpääsi ja kysyä itseltäsi haluatko elää elämäsi näin ja juuri tämän miehen kanssa.

Ihan selkeästi jotain patoutunutta kuormitusta siellä on. Omassa viimeisiä vetelevässä suhteessa on ollut paljon selkeitä ongelmia ja kaltoinkohtelua, ja jo muutaman vuoden ajan tilanne on ollut se, että silloinkin kun ns. "kaikki on hyvin", on oloni tukala, varautunut ja ahdistunut, ikään kuin pettymykseen varautuva. Kun puoliso on muualla, oloa ei tunnu.

Mulla on siis oli, että aina kun olen mieheni seurassa yli vartin, iskee minuun masennus, joka katoaa vain kun emme enää olen toistemme seurassa. Huono olo, itkuisuus, aloitekyvyttömyys, en saa mitään aikaiseksi, kaikki tuntuu pahalta, väsyttää valtavasti. Miehen ollessa työmatkoilla saan aikaiseksi paljon ja olen pirteä. Ja tämä vaikka mies selvästi yrittää panostaa suhteeseemme. Mitä enemmän yrittää sitä enemmän minua masentaa. Ap

Olet jo henkisesti eronnut siitä ja se on vieras ihminen

Odotat alitajuisesti, että mies toisi jotain tullessaan mutta hän tuleekin vain omana itsenään, eikä se riitä kun odotat alitajuisesti, että mies toisi sinulle jotain enemmän ja vähintään korvaisi jotenkin poissaolonsa.

Itse olen vuosia tai vuosikymmeniö ollut sinkku ja välillä pelkään, että en osaisi olla kenenkään kanssa parisuhteessa kun olen luonut jo oman kuplani.

Sinullekin Ap lienee ennättänyt kehittyä tavat ja rutiinit miten arki sujuu ilman miestä.

Kun hän sitten on paikalle kestää hetki, että rutiinit ja paikat muodostuu hänen kanssaan, kosk asekä sinulla että varmasti myös hänellä on aina odotuksia ja toiveita -jok ääneen sanottuj atai sanottamattomia, miten haluaisi ja toivoisi teudän yhdessä olevan silloin kun olette kaikki koolla.