Olenko skitsofreenikko??
Hei olen 15v tyttö! Olen kirjoittanut tänne aiemmin ahdistuksestani mutta nyt on jonkun viikon ajan ollut aivan sietämätöntä ahdistusta. Olen lukenut tietoa skitsofreniasta ja minkälaisia harha ajatuksia ihmisillä on. Minulla saattaa jonain päivänä tulla joku ahdistava skitsofreenikon ajatus joka kestää sen yhden päivän enkä saa sitä pois mielestäni. Seuraavana päivänä huomaan että en ole ajatellut sitä ja se tulee taas mieleen mutta menee sitten pois. Esimerkiksi kerran mummin luona katsoin yksin hänen huoneessaan salkkareita ja tuli suutelu kohtaus. Sitten ajattelin että eihän kukaan huomaa tai kuule ja kun olin lukenut skitsofreenikon ajatuksia niin tuli ahdistava ajatus siitä että entä jos jossain on valvontakamera joka huomaisi mitä teen. Tiesin kuitenkin että näin ei ole mutta ahdistuin ja sitten ajattelin että entä jos sekoan jne. Näitä entä jos ajatuksia tulee paljon mutta tiedän etteivät mitkään epäloogisen ajatukseni ole totta. Pelkään silti että minulla olisi alkava skitsofrenia jos ei jo ole. Olen käynyt lääkärillä ja hän sanoi että pääsen koulupsykologille mutta koska nyt on kesäloma niin pitää odottaa syksyyn. Vanhemmat ovat olleet iso apu. Olen erityisherkkä, yliajattelija ja otan yleensä asiat tosissaan. Minulla on raudanpuute anemia joka aiheuttaa ahdistusta ja yleensä ennen kuukautisia minun ahdistavat ajatukset ovat tosi vaikeita. Äiti aina huomauttaa että nyt taitaa taas olla tulossa se aika kuusta ja rauhoitun. Minulla on ollut nyt pitkä aika siten että ahdistavat ajatukset eivät ole kovin häirinneet mutta nyt tänään se taas alkoi häiritsemään enkä pääse ajatuksista irti vaikka kuinka väistelisin.
Kommentit (8)
Pakko muuten vielä lisätä. Olen ollut myös hyvin väsynyt ja en oikein liiku tai käy ulkona. Olen huonokuntoinen mutta huolehdin kuitenkin hygieniastani yms. Kun olen ollut kavereiden kanssa niin kaikki on ollut hyvin mutta tätä ahdistuneisuutta ja epämiellyttäviä ajatuksia tulee aina kun olen yksin. Eli ei mitenkään vaan satunnaisesti.
Multa hävis elämää hallitseva pelko ja ahdistus 16 vuotta sitten kun otin Jeesuksen vastaan ja tein parannuksen synneistäni. Elämässä on silti toisinaan vaikeuksia, mutta ne eivät hallitse enää. Kiitos Jumalalle!
Sulla taitaa olla pakko-ajatuksia, että olisit skitsofreenikko, joka taas aiheuttaa suunnatonta ahdistusta ja pam olet noidankehässä. Eli entä jos-ajattelua. Hoida rautatankkaus kuntoon ja lue/kuuntele tämä kirja. Se käsittelee tuota "mitä jos olen? Mitä tapahtuu jos...". Voit saada apua siitä. Mun lääkäriin sun pitää muutenkin mennä. Ihmisen ei tarvi kärsiä, kun apuakin on saatavilla.
https://www.nextory.fi/kirja/ent%C3%A4-jos-miten-kest%C3%A4mme-ep%C3%A4…
Vierailija kirjoitti:
Multa hävis elämää hallitseva pelko ja ahdistus 16 vuotta sitten kun otin Jeesuksen vastaan ja tein parannuksen synneistäni. Elämässä on silti toisinaan vaikeuksia, mutta ne eivät hallitse enää. Kiitos Jumalalle!
Pelko ja ahdistus hävisivät mutta harhat satuolennoista tulivat tilalle. No kai se parempi niinkin on ettei ainakaan ahdista ja pelota. Täysin terveenä tosin olisi paras.
Suosittelen kokeileen vaikka meditaatioo. Siinä seurataan ajatuksia, antaa niiden tulla ja mennä, niitä ei tuomita mitenkään. Kuin seurais pilviä taivaalla. Tuolla oppii erottaan itsensä ajatuksista, ja suhtautumaan ajatuksiin itselle edullisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kokeileen vaikka meditaatioo. Siinä seurataan ajatuksia, antaa niiden tulla ja mennä, niitä ei tuomita mitenkään. Kuin seurais pilviä taivaalla. Tuolla oppii erottaan itsensä ajatuksista, ja suhtautumaan ajatuksiin itselle edullisemmin.
Ja tosiaan, haittoja tuossa ei oo eikä sulje pois yhtään mitään. Ei tarvi muuta kuin ottaa hetki paikallaan istumiseen ja olemiseen. Oman hengityksen seuraaminen on oiva apuväline, kiinnittää huomion hengitykseen, ja aina kun huomaa että harhailee ajatuksissa, palaa takaisin siihen hengittämisen seuraamiseen ja tunnusteluun.
Kiitos kaikille vinkeistä. Yksi kommenteista on vaan tosi turha mutta eipä mitään. Puhun vanhemmilleni avoimesti koska tädilläni oli psykoottinen masennus (EI PSYKOOSI) niin äiti kyllä huomaisi jos jokin olisi pilalla. Hän oli tädilleni isoin tuki siihen aikaan ja kaikesta on selvitty. Hän elää iloisesti vasta syntyneen lapsensa (minun serkkuni) kanssa todella iloista elämää niin eiköhän tää tästä. Kiitos<3
Minä en osaa sanoa vastausta kysymykseesi. Harmillista kuitenkin kuulla, että olet ollut noin ahdistunut. Toivottavasti löydät apua. Yksi paikka minne voisit ottaa yhteyttä on lasten ja nuorten puhelin. Siellä vastaa aikuinen jolla on aikaa kuunnella.
https://www.mll.fi/vanhemmille/toiminta-lapsiperheille/lasten-ja-nuorte…
Kaikkea hyvää sinulle.