Lue keskustelun säännöt.
Lupauduin auttamaan hyvänpäiväntuttua jolla vaikeuksia. Nyt kaduttaa, koska näen varoitusmerkkejä. Neuvoja?
15.06.2022 |
Lupauduin lenkittämään perheen koiraa kerran päivässä samalla kun omaani, koska heillä on niin raskas elämäntilanne, että eivät koe selviävänsä koiranhoidosta. Olemme siis muutamia kertoja tavanneet koirapuistossa ja koirat tulevat hyvin juttuun.
Tarjouduin vähän harkitsematta auttamaan, koska heidän koiransa on mainio tapaus, oma koirani pitää siitä kovasti ja minulla alkoi juuri loma. Lisäksi asumme melko lähekkäin, joten ajattelin että sama se on koukata toinen koira mukaan.
Mutta sitten on alkanut tulla viestejä, joissa kiitellään "siivetöntä enkeliä" avusta ja kerrotaan, miten ihanaa kun elämä nyt jatkuu heidän koiralleenkin, koska "mielessä olivat jo muut vaihtoehdot".
Minä olen muutamia kertoja elämässäni ollut tilanteessa, jossa olen kirjaimellisesti uupunut toisten ihmisten ongelmien takia. Ihmiset jostain syystä mielellään avautuvat minulle ongelmistaan, luoja yksin tietää miksi, koska en ole mitenkään myötätuntoinen. Olen vaan hiljaa kun en keksi mitään sanottavaa ja sitten se avautuminen vaan jatkuu ja jatkuu, ihmiset päättävät yksipuolisesti että olen heidän rakkain ystävänsä, alkavat soitella alvariinsa, minä uuvun ja joudun vetämään rajat aika rajulla kädellä mikä yleensä (onneksi) päättää ihmissuhteen.
Pelkään siis nyt, että tuo toistuu. Minua ei kiinnosta tuon perheen ihmiset vähääkään, vain ja ainoastaan koira. Perheen rouva on kuitenkin erittäin uskoutumiseen ja avautumiseen taipuvainen, heti kun tervehdin ja kysyn KOIRALTA "oletkos ollut kiltisti?", rouva alkaa selittää miten hän ei pärjää koiran kanssa ja kaikki on niin vaikeaa. Siis jo ennen heidän tämänhetkisiä ongelmiaan.
Mitä mieltä olette, olisiko pienimmän riesan tie kaikille sanoa, että en pysykään auttamaan? Itse en millään keksi, miten voisin vaan hakea ja palauttaa koiran vuorovaikuttamatta ihmisten kanssa tervehdystä enempää, mutta olenkin sosiaalisesti aika kömpelö -muutenhan en edes olisi tässä tilanteessa.
Kommentit (72)
Luin vain otsikon ja ensimmäisen kappaleen. Ääliö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuuko jo pakkopullalta?
Harvenna käyntejä, ja sitten lopetat vaan ne käymiset.
Et sinä ole heille mitään velkaa.
Kohta pyytävät paljon muutakin.
Seuraavaksi kysyvät, voisitko kyyditä sinne ja tänne. Vousitko lainata 3 kymppiä. Onko kahvia lainaksi.
Vierailija kirjoitti:
Sanot suoraan kun koiran haet, että me mennäänkin tästä nyt ja lähdet. Ja heti ekalla kerralla näytä pelisäännöt, ettet halua jäädä keskustelemaan. Keksi syyksi esim että sun pitää illalla ehtiä vielä suihkuun ja laittamaan itseäsi yökuntoon. Samalla opit laittamaan rajoja ja siitä tulee pikkuhiljaa helpompaa. Mulla vähän samaa vikaa, just tällä viikolla jo kolme työkaveria avautunut ongelmistaan ja olen aika poikki...
Toimiiko tuo oikeasti? Kun pakkohan on jotenkin selvittää, että koska olen tulossa. Minulla on omakin elämä, joten emme voi sopia että joka päivä kello kahdeksan. Saatan mennä pariksi päiväksi mökille tai johonkin tapahtumaan, en siis tietenkään ole koko lomaa kotona.
Minulle tuli nimittäin sellainen kutina, että kun sanoin voivani lenkittää heidän koiraansa, se tulkittiin niin että joka päivä, ikuisesti. Laitoin nimittäin viestiä minulle sopivista päivistä, ja niihin sain vastauksen "no, ehkä selviämme viikonlopusta, kun naapurikin on lupautunut auttamaan". Eli kun olimme alustavasti sopineet että tulen koiraa joskus lenkittämään, oli jo vedetty johtopäätöksiä viikonloppuja myöden.
Vanhan kokemukseni perusteella näin tarvitsevien ihmisten kanssa on tosi vaikea vetää rajoja. Vähän kuin pelastaisi hukkuvaa: ne vaan takertuu sinuun eivätkä tajua että vetävät sillä molemmat syvyyksiin.
Tietysti voin olla väärässä, olen varmasti yliherkkä kokemusteni takia. Mutta on tässä sekin näkökohta, että kannattaako vuorovaikuttaa mitenkään ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnosta minua yhtään, vain heidän koiransa?
-ap-
Kohta saat leikata sen kynnet ja käyttää eläinlääkärissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano, etyä jatkossa vaan silloin tällöin saatat ottaa lenkille.
Vierailija kirjoitti:
Kohta saat leikata sen kynnet ja käyttää eläinlääkärissä.
Ja saatat jopa "saada" sen koiran ihan itsellesi huomaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittää koukuttaa sinut pohjattomaksi auttajaksi kehumalla enkeliksi. Ylilipevää ja draamaqueen, kun vihjaili koiran kohtalosta.
Juokse!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot suoraan kun koiran haet, että me mennäänkin tästä nyt ja lähdet. Ja heti ekalla kerralla näytä pelisäännöt, ettet halua jäädä keskustelemaan. Keksi syyksi esim että sun pitää illalla ehtiä vielä suihkuun ja laittamaan itseäsi yökuntoon. Samalla opit laittamaan rajoja ja siitä tulee pikkuhiljaa helpompaa. Mulla vähän samaa vikaa, just tällä viikolla jo kolme työkaveria avautunut ongelmistaan ja olen aika poikki...
Toimiiko tuo oikeasti? Kun pakkohan on jotenkin selvittää, että koska olen tulossa. Minulla on omakin elämä, joten emme voi sopia että joka päivä kello kahdeksan. Saatan mennä pariksi päiväksi mökille tai johonkin tapahtumaan, en siis tietenkään ole koko lomaa kotona.
Minulle tuli nimittäin sellainen kutina, että kun sanoin voivani lenkittää heidän koiraansa, se tulkittiin niin että joka päivä, ikuisesti. Laitoin nimittäin viestiä minulle sopivista päivistä, ja niihin sain vastauksen "no, ehkä selviämme viikonlopusta, kun naapurikin on lupautunut auttamaan". Eli kun olimme alustavasti sopineet että tulen koiraa joskus lenkittämään, oli jo vedetty johtopäätöksiä viikonloppuja myöden.
Vanhan kokemukseni perusteella näin tarvitsevien ihmisten kanssa on tosi vaikea vetää rajoja. Vähän kuin pelastaisi hukkuvaa: ne vaan takertuu sinuun eivätkä tajua että vetävät sillä molemmat syvyyksiin.
Tietysti voin olla väärässä, olen varmasti yliherkkä kokemusteni takia. Mutta on tässä sekin näkökohta, että kannattaako vuorovaikuttaa mitenkään ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnosta minua yhtään, vain heidän koiransa?
-ap-
Miksi joku random koira kiinnostaa sua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta saat leikata sen kynnet ja käyttää eläinlääkärissä.
Ja saatat jopa "saada" sen koiran ihan itsellesi huomaamatta.
Kiitos. Ajattelin että olen paranoidi, kun tuo ajatus kävi mielessäni, mutta joku muu sentään ajattelee samoin. Kun koiran omistajarouva joka kerta kertoo, miten ei pärjää koiran kanssa ja miten sen täytyy ehkä mennä koirien taivaaseen.
En tunne heitä kovin hyvin, kuten sanottu, mutta on tullut sellainen kutina, että koira on enemmän miehen, rouvalla on kissansa. Mutta rouva joutuu nyt hoitamaan koiraa enemmän, kun mies joutui suureen leikkaukseen eikä ole toipunut odotetusti. Joten tässä on kaikenlaista skismaa taustalla, epäilen.
Koira kaiken lisäksi ei ole oikeasti yhtään hankala, vaan yksi herran enkeli minun koirani rinnalla. Joten rouvan olisi niin helppo sanoa, että "etkö sä ottaisi Mustia, kun sä pärjäät sen kanssa niin hyvin ja minä en millään?"
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot suoraan kun koiran haet, että me mennäänkin tästä nyt ja lähdet. Ja heti ekalla kerralla näytä pelisäännöt, ettet halua jäädä keskustelemaan. Keksi syyksi esim että sun pitää illalla ehtiä vielä suihkuun ja laittamaan itseäsi yökuntoon. Samalla opit laittamaan rajoja ja siitä tulee pikkuhiljaa helpompaa. Mulla vähän samaa vikaa, just tällä viikolla jo kolme työkaveria avautunut ongelmistaan ja olen aika poikki...
Toimiiko tuo oikeasti? Kun pakkohan on jotenkin selvittää, että koska olen tulossa. Minulla on omakin elämä, joten emme voi sopia että joka päivä kello kahdeksan. Saatan mennä pariksi päiväksi mökille tai johonkin tapahtumaan, en siis tietenkään ole koko lomaa kotona.
Minulle tuli nimittäin sellainen kutina, että kun sanoin voivani lenkittää heidän koiraansa, se tulkittiin niin että joka päivä, ikuisesti. Laitoin nimittäin viestiä minulle sopivista päivistä, ja niihin sain vastauksen "no, ehkä selviämme viikonlopusta, kun naapurikin on lupautunut auttamaan". Eli kun olimme alustavasti sopineet että tulen koiraa joskus lenkittämään, oli jo vedetty johtopäätöksiä viikonloppuja myöden.
Vanhan kokemukseni perusteella näin tarvitsevien ihmisten kanssa on tosi vaikea vetää rajoja. Vähän kuin pelastaisi hukkuvaa: ne vaan takertuu sinuun eivätkä tajua että vetävät sillä molemmat syvyyksiin.
Tietysti voin olla väärässä, olen varmasti yliherkkä kokemusteni takia. Mutta on tässä sekin näkökohta, että kannattaako vuorovaikuttaa mitenkään ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnosta minua yhtään, vain heidän koiransa?
-ap-
Miksi joku random koira kiinnostaa sua?
Se on hurjan kiltti ja hieno koira. Lisäksi se hakee "turvaa" minusta, koirasta näkee selvästi että sitä stressaa kun emäntänsä on niin avuton ja epävarma. Tämä tietysti vetoaa suojeluvaistooni ja imartelee minua.
-ap-
Jos nyt kerran viestittelette niin jatka sillä linjalla. Kirjoitat selvästi että tänään ja huomenna ulkoilutat. Päivänä x lähdette mökille juhannukseksi ja olette siellä viikon/ kaksi...
Kun olet tarjoutunut auttamaan, voisit loman aikana autella ja työn jatkuessa ilmoitat, ettet enää ehdi lenkittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot suoraan kun koiran haet, että me mennäänkin tästä nyt ja lähdet. Ja heti ekalla kerralla näytä pelisäännöt, ettet halua jäädä keskustelemaan. Keksi syyksi esim että sun pitää illalla ehtiä vielä suihkuun ja laittamaan itseäsi yökuntoon. Samalla opit laittamaan rajoja ja siitä tulee pikkuhiljaa helpompaa. Mulla vähän samaa vikaa, just tällä viikolla jo kolme työkaveria avautunut ongelmistaan ja olen aika poikki...
Toimiiko tuo oikeasti? Kun pakkohan on jotenkin selvittää, että koska olen tulossa. Minulla on omakin elämä, joten emme voi sopia että joka päivä kello kahdeksan. Saatan mennä pariksi päiväksi mökille tai johonkin tapahtumaan, en siis tietenkään ole koko lomaa kotona.
Minulle tuli nimittäin sellainen kutina, että kun sanoin voivani lenkittää heidän koiraansa, se tulkittiin niin että joka päivä, ikuisesti. Laitoin nimittäin viestiä minulle sopivista päivistä, ja niihin sain vastauksen "no, ehkä selviämme viikonlopusta, kun naapurikin on lupautunut auttamaan". Eli kun olimme alustavasti sopineet että tulen koiraa joskus lenkittämään, oli jo vedetty johtopäätöksiä viikonloppuja myöden.
Vanhan kokemukseni perusteella näin tarvitsevien ihmisten kanssa on tosi vaikea vetää rajoja. Vähän kuin pelastaisi hukkuvaa: ne vaan takertuu sinuun eivätkä tajua että vetävät sillä molemmat syvyyksiin.
Tietysti voin olla väärässä, olen varmasti yliherkkä kokemusteni takia. Mutta on tässä sekin näkökohta, että kannattaako vuorovaikuttaa mitenkään ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnosta minua yhtään, vain heidän koiransa?
-ap-
Miksi joku random koira kiinnostaa sua?
Se on hurjan kiltti ja hieno koira. Lisäksi se hakee "turvaa" minusta, koirasta näkee selvästi että sitä stressaa kun emäntänsä on niin avuton ja epävarma. Tämä tietysti vetoaa suojeluvaistooni ja imartelee minua.
-ap-
Haluaisitko koiran itsellesi? Kuulostaa siltä että voisit ehkä saadakin.
Adoptoi heidän koiransa. Älä jätä käyntejä tekemättä, ajattele sitä koira reissua, joka ei pääse muuten lenkille. Sääliksi käy toista... Ota vaikka pidemmäksi aikaa hoitoon luoksesi.
Kai koirista voi tehdä eläinsuojeluilmon?
Vierailija kirjoitti:
Yrittää koukuttaa sinut pohjattomaksi auttajaksi kehumalla enkeliksi. Ylilipevää ja draamaqueen, kun vihjaili koiran kohtalosta.
Juokse!
Onko tämä tavallistakin? Itsekin olen törmännyt tällaiseen kehujaan. Sillä todella voi saada koukutettua. Jossain vaiheessa tajusin että meitä enkeleitä taitaakin olla aika paljon hänellä, etten ole suinkaan ainut niinkuin aluksi väitettiin 😅 Sillä saa kummasti ihmisey pomppimaan oman pillinsä mukaan.
Onko muilla kokemuksia vastaavasta?
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt kerran viestittelette niin jatka sillä linjalla. Kirjoitat selvästi että tänään ja huomenna ulkoilutat. Päivänä x lähdette mökille juhannukseksi ja olette siellä viikon/ kaksi...
Kun olet tarjoutunut auttamaan, voisit loman aikana autella ja työn jatkuessa ilmoitat, ettet enää ehdi lenkittää.
Tottakai ap ehtii koska lupasi lenkittää samalla kun vie ulos oman koiransa. Ei kai hän oman koiran lenkitystä lopeta töiden alettua.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa auttaa lähimmäisiään.
Sitähän meinasin tehdä, mutta alkoi tulla flashbackejä siitä, että se auttaminen vie minut melkein hautaan. (Loputon kuuntelukin on auttamista.)
Pitäisi näköjään ymmärtää, että "auttamissopimukset" olisi parasta tehdä kertaluontoisina ja selvästi rajattuina.
Olen ollut tavattoman tyhmä ja minua hävettää jos nyt teen oharit, mutta mitä enemmän tilannetta pyörittelen, sitä varmemmalta näyttää että ennemmin tai myöhemmin on kova rajankäynti edessä. Lienee vastapuolellekin parempi, että ennemmin. Ts. etteivät totu luottamaan minun apuuni, kun ovat nyt jo alkaneet kuvitella sen suuremmaksi kuin mitä itse asiassa tarkoitin. Oma vikani tietysti, kun en viestinyt riittävän selkeästi. Yritin korostaa, miten mielelläni lenkittäisin koiraa (ettei heistä olisi ollut noloa ottaa apua vastaan), ja he ymmärsivät mielellään=paljon.
-ap-
Sanot suoraan kun koiran haet, että me mennäänkin tästä nyt ja lähdet. Ja heti ekalla kerralla näytä pelisäännöt, ettet halua jäädä keskustelemaan. Keksi syyksi esim että sun pitää illalla ehtiä vielä suihkuun ja laittamaan itseäsi yökuntoon. Samalla opit laittamaan rajoja ja siitä tulee pikkuhiljaa helpompaa. Mulla vähän samaa vikaa, just tällä viikolla jo kolme työkaveria avautunut ongelmistaan ja olen aika poikki...