Lue keskustelun säännöt.
Olipa shokeevaaraa nähdä kahden vanhan luokkakaverini nimet muistolehdon kivessä
13.07.2023 |
Kävin kotipitäjäni hautausmaalla kastelemassa isovanhempieni haudalla olevia kukkasia.
Kyseessä on pieni kunta joten hautausmaa ei ihan hirveän suuri ole.
Hautausmaalla on avattu pari vuotta sitten muistolehto ja sen muistolehdon yhteydessä on kivi johon omaiset saavat kiinittää raikkaidensa nimilaatat joiden tuhkat ovat ripoteltu tuonne muistolehtoon.
Olin järkyttynyt kun näin kahden luokkakaverini nimikyltit kivessä. Olin ja olen näköjään vieläkin tuon toisen vainajan Facebook kaveri.
No ihmisiä syntyy ja kuolee mutta silti tuo oli järkytys nähdä että henkilö johon olin alakoulussa jopa ihastunut niin onkin poistunut keskuudestamme vain 60 vuoden iässä.
Kommentit (24)
Näin kirjoitti meille nimimerkki Elviira 83v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista shokeeraavan juttu tuossa on se, että ilmeisesti muistolehto on ollut olemassa vain vähän aikaa ja siihen on ehtinyt jo siitä huolimatta peräti kaksi samasta porukasta jotka eivät yleensä nyt kovinkaan valtavia ole.
Ei tuossa mitään erityisen shokeeraavaa ole. Minulta kuoli paras ystävä 38 vuotiaana ja toinen 47 vuotiaana. Ei siitä ole mitään takuita, että kaikki vanhuksiksi eläisivät.
Jo parikymppisenä minulta kuoli muutama koulukaveri, liikenneonnettomuuksissa ja itsemurhassa.
Johan tuossa iässä on moni kuolleena.
Lisää shokeeraavaa tietoa! Ihmiset kuolevat aikanaan, joku jo ennen syntymäänsä, joku elettyään pitkän elämän. Usein siltä väliltä. Etkö muka ole vielä aiemmin tähän yksinkertaiseen väistämättömyyteen ollut törmännyt? Missä tynnyrissä olet viettänyt mainitsemasi kuusikymmentä vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 65 ja lapsuuspitäjän hautausmaalla jo monta tuttua nimeä.
Ei voi tietää päivää seuraavaa ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika tynnyrissä pitää elää että tuo olisi mitenkään shokeeraavaa.
Kyllä se on yllätys, kun tuttava tms. kuolee melko nuorena. Sedän kaikki 3 lasta kuolivat 42- 48 v. Kyllä herätti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kovin yleistä ole kuolla ennen eläkkeelle pääsyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo vanha, mutta aikanaan oli järkyttävää, kun kaksi koulukaveriani kuolivat kolareissa. Toinen kansakoulussa, toinen oppikoulussa. Tyttöjä molemmat ja siis 14- ja 15-vuotiaina. Molempien kotona olin kyläillyt.
Vierailija kirjoitti:
Ei kovin yleistä ole kuolla ennen eläkkeelle pääsyä.
Aika pljon kyllä ihmiset sairastelevat tai kuoleva tapaturmaisesti alle 65-vuotiaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisää shokeeraavaa tietoa! Ihmiset kuolevat aikanaan, joku jo ennen syntymäänsä, joku elettyään pitkän elämän. Usein siltä väliltä. Etkö muka ole vielä aiemmin tähän yksinkertaiseen väistämättömyyteen ollut törmännyt? Missä tynnyrissä olet viettänyt mainitsemasi kuusikymmentä vuotta?
Olen törmännyt isoveljeni kuoli aivoverenvuotoon kun olin 17 vuotias. Myös isovanhempani ovat kuolleet samoin äitini. Eli kyllä kuolema minua on aika läheltäkin koskettanut.
Sorry nyt jos minusta silti oli shokeevaaraa nähdä parin luokkakaverini nimet hautausmaalla.
Kaikki ei ole niin kovia tunteettomia jätkiä kuin sinä tunnut olevan.
T : ap
Löysin itse hautakiven, että luokkakaveri olisi kuollut 25-vuotiaana.
Pari vuotta lukion jälkeen jo kolme omalla tai rinnakkaisluokalla ollutta oli kuollut. Auto-onnettomuus, sydänvika ja diabetes. Sittemmin vuosien myötä porukka on harventunut edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Olen jo vanha, mutta aikanaan oli järkyttävää, kun kaksi koulukaveriani kuolivat kolareissa. Toinen kansakoulussa, toinen oppikoulussa. Tyttöjä molemmat ja siis 14- ja 15-vuotiaina. Molempien kotona olin kyläillyt.
Leikkitoverini naapurista kuoli muutamia päiviä ennen kun oltiin menossa ekalle luokalle. Edellisenä iltana leikittiin ja pelattiin palloa heidän pihallaan ,seuraavana päivänä hän jäi siinä kotipihan vieressä auton alle. En oikein tajunnut koko asiaa ennenkuin vanhempana.
Shokeeraannu sitten, kun alat saamaan postia, joka on osoitettu perikunnallesi. Tai löydät hautausmaalta oman muistolaattasi.
Taisin olla jo 45v kun yhtenä iltana tajusin voivani kuolla milloin tahansa. Olihan se pieni järkytytys. Eno ei tajunnut sitä edes 84v sairaalassa aivohalvauksen saatuaan.
No eikö kuusikymppinen jo joudakin lähteä, elämä on eletty jo.