G: Oletko kokenut väkivallan uhkaa työssäsi? Jos olet, miten käsittelet asian?

mutta minun työssäni väkivallan uhka on läsnä joka päivä. Täytyy vaan itse yrittää ymmärtää, että nämä asiakkaat eivät ymmärrä mitä tekevät, eivät tahdo juuri minulle pahaa, purkavat omaa ahdistustaan sillä ainoalla keinolla jonka tällä hetkellä osaavat.

Kuten sanoit, ammatinvalinta kysymys.

ja sen takia en enää apteekkiin töihin mene. Aina nostetaan esille sairaaloiden ja terveyskeskusten uhkatilanteet, mutta herranen aika, siellähän on vartijat! Turha kuvitellakaan, että kitsas apteekkari sellaisen omalla kustannuksellaan hommaisi apteekkiin, minne ne sairaaloiden ja terveyskeskusten uhkatilanteiden aiheuttajat seuraavaksi marssivat...

Oletko sossussa töissä?

Ihan esimerkkejä mainitakseni: poliisit, sairaanhoitajat, rajavartijat, vanginvartijat, erinäiset tarkastajat, haastemiehet, juristit, virkamiehet ja päätöksentekijät, jopa kaupan kassat ja muut virkailijat..



ap

pubissa töissä ja olihan mielenkiintoista... Jos paikalle soitti poliisit, siis hälytyskeskuksen kautta, kysyivät aina että onkohan nyt oikeesti tarvetta? Kyseisellä paikkakunnalla ei siis omaa poliisia vaan oli usein jossain muualla. Viimeisen kerran sain sitten joltain huumehörhöltä nyrkkiä ja lopetin hommat siihan. Muutin kaupunkiin ja töihin paikkaan jossa oli portsarit.

syrjintätapauksia selvittelevät saavat uhkauksia, myös tappouhkauksia

10 v aikana ollut pari uhkaavaa tilannetta ts sellaista tilannetta, jossa on oikeasti uhattu henkeä tai terveyttä. Lisäksi silloin tällöin tilanteita, joissa ei suoranaisesti uhata, mutta jotka kokee uhkaavina. Ei siis mitenkään järin usein, mutta silti välillä ahdistaa.



Olen koittanut ratkaista asian olemalla ajattelematta koko juttua. Varsinkin pahimman tilanteen jälkeen teki tiukkaa saada itsensä taas rentoutumaan töissä. Keskustelin kyllä asiasta talomme psykiatrisen sh:n kanssa, ja siitä oli apua, vaikka kyseessä olikin "vain" työtoveri. Nyt en tosiaan ajattele asiaa elli väkivallan uhkaa. Työympäristö on järjestetty mahdollisimman turvalliseksi ja suunnitelmat uhka- ja vaaratilanteiden varalta on tehty. Enempää en nyt voi, joten turha sitä on murehtia.

Itsekseen ei kannata jäädäkkään miettimään. Työkavereiden kanssa meillä on purettu asioita ja tietenkin esimiehen. Työterveyshuollon kauttaa pääsee juttelemaan myös ammattiauttajien kanssa jos on tarvis. Työnohjaus pitäisi olla säännöllisesti sellaisessa työpaikassa, jossa on väkivallan vaara.

Minulla oli töissä tilanne, jossa todellakin oli väkivallan uhka. Menin täysin paniikkiin ja lähes toimintakyvyttömäksi (järkyttävä tunne, lamautti täysin) ja oli lähellä että pääsinkö poistumaan tilanteesta tämän vuoksi. Pyörrytti, tärisin ja silmissä sumeni.



Suorastaan pelottaa kertoa asiasta esimiehelle, koska menettelyni tilanteessa oli niin hätiköivää (pelotti) ja toimin tilanteessa kaikkea muuta kuin oikein. Ehkä ainoa oikea teko oli poistua paikalta, mutta syytän nyt itseäni aika rankasti siitä, että menettelin tilanteessa virheellisesti. Eivät vain aivot tahtoneet toimia, kun olin niin järkyttynyt tilanteesta... Nyt sen lisäksi että pelkään mahdollista tulevaa tilannetta tämän uhkaajan kanssa, pelkään myös seurauksia työpaikalla.



Vaihtaisin alaa, mutta ei ole varaa heittäytyä opiskelijaksi enää.



ap

olen puolen vuoden sisällä saanut parisenkymmentä nyrkin iskua. johtunee kai siitä, että olen uusi, mutta ei asia ole mua mitenkään vaivannut. eniten harmittaa se jatkuva lappusten täyttö niiden tilanteiden jälkeen. osastonhoitaja olisi jo siirtänyt toiselle osastolle, mutta en halunnut,

Itse olen ison kaupungin keskustassa ollut kassana ja siellä on useasti uhkailtu ja kerran käyty käsiksi.

Mutta en ole tuntenut mitään väkivallan uhkaa. Olen kai tyhmä kun en osaa pelätä. Mielenkiintoista on että kukaan mies jonka otin kiinni myymälävarkaudesta ei koskaan käyttäytynyt väkivaltaisesti tai edes kovin uhkaavasti. Pahimmat olivat nuoria naisia. Kuin myös se joka kävi käsiksi.



Myös hoitotyössä minua on kerran löyty.