Kuinka usein on ok kysellä vauvaperheen kuulumisia?

Anna olla rauhassa.Ottavat viimeistän itse yhteyttä kun tarvitsevat ilmasta hoitajaa!

Riippuu varmaan siitä, kuinka läheisiä olitte ennen vauvan syntymää. Jos soittelit ennen kerran viikossa, niin varmaan pari kertaa viikossa on ok. Tai jos soittelit ennenkin päivittäin, niin varmaan nytkin se on ok.

Mua ei ainakaan vois vähempää kiinnostaa jonkun kitisevät kakarat.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei ainakaan vois vähempää kiinnostaa jonkun kitisevät kakarat.

Lapset eivät kitise yhtään enempää kuin aikuiset. Kuopukseni on hyvin tyytyväinen vauva. Enemmän kitiseviä aikuiset ovat.

Miksi pitäisi 'pysyä kärryillä' vauvaperheen elämästä?

Tiedotan sitten, jos ja kun tiedotettavaa on, paitsi niille häiritseville, uteleville sukulaisille.

Puhelut vievät aikaa, herättävät päikkäreiltä, kun nukun ne yhdessä vauvan kanssa tai kun olen juuri saanut eteeni päivän ainoan lämpimän ruuan, jonka voisin sillä hetkellä syödä rauhassa. Tekstarin, jolla osoitat välittämistä, voin jättää huomioimatta, vastaan sitten joskus kun jaksan.

Vieraitakin kutsun vasta kun olen valmis heitä vastaanottamaan, kutsumatta ei kannata tulla oven taakse kolkuttelemaan.

Minusta ainakin oli mukava kun ihmiset kyseli miten menee, eivätkä hylänneet tai unohtaneet uudessa elämäntilanteessa.

Tahti riippuu siitä minkä verran olette pitäneet aikaisemmin yhteyttä. Viikottain on ok, päivittäin tuskin on mitään uutta kerrottavaa, ja toisaalta sekin kuormittaa jos kaikki tutut pommittaa viesteillä ja puheluilla jatkuvasti.

Kuulostele vähän vastapuolen vastauksia ja vastausaikoja, niistä ehkä voi päätellä onko ilahtunut vai kyllästynyt kyselyihin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi 'pysyä kärryillä' vauvaperheen elämästä?

Tiedotan sitten, jos ja kun tiedotettavaa on, paitsi niille häiritseville, uteleville sukulaisille.

Puhelut vievät aikaa, herättävät päikkäreiltä, kun nukun ne yhdessä vauvan kanssa tai kun olen juuri saanut eteeni päivän ainoan lämpimän ruuan, jonka voisin sillä hetkellä syödä rauhassa. Tekstarin, jolla osoitat välittämistä, voin jättää huomioimatta, vastaan sitten joskus kun jaksan.

Vieraitakin kutsun vasta kun olen valmis heitä vastaanottamaan, kutsumatta ei kannata tulla oven taakse kolkuttelemaan.

Esikoisesta jaksetaan vielä kysellä. Meillä on kolme lasta, niin ei suku enää jaksa innostua. Sisaruksillakin on useampia lapsia. Toisaalta, eipä meidän elämää kolmas lapsi enää ole muuttanut. Eilen kuopus nukahti terassille parissa minuutissa, kun katseli isänsä nurmikon leikkuuta. On tottunut ÄÄNEEN. Että sopii soitella! Ei vauva siihen herää. Herää, kun on hiljaista.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan siitä, kuinka läheisiä olitte ennen vauvan syntymää. Jos soittelit ennen kerran viikossa, niin varmaan pari kertaa viikossa on ok. Tai jos soittelit ennenkin päivittäin, niin varmaan nytkin se on ok.

Kommentille sata alapeukkua.

Miksi ryhtyisit häiriköimään useimmin ihmistä, jonka elämässä on enemmän tekemistä, väsymystä ja toipumista?

Päinvastoin yhteydenottoja pitää harventaa, mutta pitää kuitenkin säännöllisesti yhteyttä.

Tekstareilla voi kysyä useamminkin kuin puheluilla. Pidin puhelinta koko ajan äänettömällä, jotta vauva ei heräisi puhelimen soimiseen. Viestiin voi vastata milloin ehtii ja jaksaa mutta puhelu on jotenkin vaativampi ja tuntuu ikävältä hylätä puhelu. Viestiin voi vastata vaikka keskellä yötä, silloin oli yleensä eniten sitä luppoaikaa ja pakko pitää itseään hereillä, jos imettää istualtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi 'pysyä kärryillä' vauvaperheen elämästä?

Tiedotan sitten, jos ja kun tiedotettavaa on, paitsi niille häiritseville, uteleville sukulaisille.

Puhelut vievät aikaa, herättävät päikkäreiltä, kun nukun ne yhdessä vauvan kanssa tai kun olen juuri saanut eteeni päivän ainoan lämpimän ruuan, jonka voisin sillä hetkellä syödä rauhassa. Tekstarin, jolla osoitat välittämistä, voin jättää huomioimatta, vastaan sitten joskus kun jaksan.

Vieraitakin kutsun vasta kun olen valmis heitä vastaanottamaan, kutsumatta ei kannata tulla oven taakse kolkuttelemaan.

Esikoisesta jaksetaan vielä kysellä. Meillä on kolme lasta, niin ei suku enää jaksa innostua. Sisaruksillakin on useampia lapsia. Toisaalta, eipä meidän elämää kolmas lapsi enää ole muuttanut. Eilen kuopus nukahti terassille parissa minuutissa, kun katseli isänsä nurmikon leikkuuta. On tottunut ÄÄNEEN. Että sopii soitella! Ei vauva siihen herää. Herää, kun on hiljaista.

Kirjoitinkin omasta heräämisestäni, kun puoliksi valvotun yön jälkeen saan simahtaa vauvan kanssa samaan aikaan.

Iskä tulee kohta kotiin, illat vietämme vauva-aikaa kolmistaan, en kaipaa iltaisinkaan uteluja.

moikka

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi 'pysyä kärryillä' vauvaperheen elämästä?

Tiedotan sitten, jos ja kun tiedotettavaa on, paitsi niille häiritseville, uteleville sukulaisille.

Puhelut vievät aikaa, herättävät päikkäreiltä, kun nukun ne yhdessä vauvan kanssa tai kun olen juuri saanut eteeni päivän ainoan lämpimän ruuan, jonka voisin sillä hetkellä syödä rauhassa. Tekstarin, jolla osoitat välittämistä, voin jättää huomioimatta, vastaan sitten joskus kun jaksan.

Vieraitakin kutsun vasta kun olen valmis heitä vastaanottamaan, kutsumatta ei kannata tulla oven taakse kolkuttelemaan.

Kyllä minua kiinnostaa, kuinka läheiseni voi uudessa elämäntilanteessa ja mitkä hänen fiiliksensä ovat. Haluan olla tukena tarvittaessa, mutta en häiriöksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan siitä, kuinka läheisiä olitte ennen vauvan syntymää. Jos soittelit ennen kerran viikossa, niin varmaan pari kertaa viikossa on ok. Tai jos soittelit ennenkin päivittäin, niin varmaan nytkin se on ok.

Kommentille sata alapeukkua.

Miksi ryhtyisit häiriköimään useimmin ihmistä, jonka elämässä on enemmän tekemistä, väsymystä ja toipumista?

Päinvastoin yhteydenottoja pitää harventaa, mutta pitää kuitenkin säännöllisesti yhteyttä.

Vähän yleistät nyt. Kannattaa kysyä, että onko väsymystä ja jaksaako jutella. Ensimmäinen lapseni oli koliikki, silloin olin väsynyt. Kaksi seuraavaa ovat nukkuneet yönsä hyvin. Että ihan hyvin ehdin juttelemaan.

Riippuu paljon myös siitä miten paljon olitte aiemmin tekemisissä. Ja kuinka sosiaalinen kyseinen vanhempi ylipäätään on.

Itseäni kuormitti kamalasti, kun yhtäkkiä vauvan synnyttyä kaikki halusivat soitella ja laittaa viestiä. Isovanhemmat kävivät kylässä kerran viikossa ja välipäivinä soittivat ja pyysivät kuvia. Muutos siihen aiempaan oli valtava. Ennen lasta nykyiset isovanhemmat kävivät kylässä ehkä kerran tai kaksi vuodessa ja soittivat ehkä kerran kuukaudessa lyhyesti. Ja siihen päälle kaikki muut ihmiset.

Olisin mielummin halunnut keskittyä siihen vauvaan ja levätä. Toki nyt, kun vauva lähenee vuotta, niin alkaa helpottaa, eikä kuulumisia enää kysellä samalla tavalla. Mikä on toisaalta hassua, kun nyt tapahtuu enemmän kuin silloin vauvan ollessa juuri syntynyt.

Kerran 2 valossa tekstari on ok.

Kyllähän kysellä saa, mutta vastauksen vaatiminen ei ole OK. Perhe päättää, mitä kertoo ja kenelle. Eli jos kyselyihisi vastataan jotain ympäripyöreää, silloin tiedät kyselleesi liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kerran 2 valossa tekstari on ok.

Viikossa.

Sisarus ei edes ilmoittanut minulle, että on raskaana. Ei ilmoittanut syntymästä, ei kutsunut ristiäisiin. En ole sitten kysellyt edes kuulumisia.

Sanottakoon vielä, että kuulin toiselta perheenjäseneltä raskaudesta. Ostin ristiäislahjan. Kutsua ei tullut. Lahja edelleen kahden vuoden jälkeen kaapissa.

Vauvaperheen pitää antaa olla rauhassa.

Älä soita. Monissa vauvaperheissä on vuorokausirytmi ihan sekaisin.

Tarviiko sitä kysellä? Voi puhua muista asioista.