Lue keskustelun säännöt.
Voi että mä nautin!
05.03.2010 |
Olin marketissa tekemässä ostoksia, mulla oli kuuma ja kassajonot pitkät. Joku ipana sai aivan hirveet kilarit ja vanhemmat yrittivät hyssyttää, turhaan. Voi että mä nautin! En siksi, että olisiinut lapsen vanhempien tuskastumisesta vaan siksi, että mä saatoin kerrankin vai antaa asian olla hiki niskassa siinä loputtssa kassajonossa ja selailla lehteä, jonka olin valinnut ostoksiini.
Kotona odotti taas vanha tuttu kaaos, uhmaikäisen ja koliikkivauvan korvia viiltävä melu.
Kommentit (13)
Meillä kolme lasta eikä kenelläkään ees uhmaa, puhumattakaan että kaupassa nostettaisi meteliä. Ei todellakaan!
vaan kasvatuksesta kiinni, eikä esim. psykologinen kehitysvaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan kasvatuksesta kiinni, eikä esim. psykologinen kehitysvaihe.
lapsillaan ole kaupassa todellakaan uhmaa.. säälittävää oikeasti. eikö lapset edes uskalla uhmata vanhempia -kasvatuksessa jotain pielessä??
ymmärrän että normi kiukuttelua ei sallita esim. 5v, mutta uhma eri juttu jollain 2v:llä..
ja muutama ulkomaalainen täti alkoi heitä sitten siinä hauskuuttaa, siihen loppui se itku :) kiitos heille! tuli kaikille mukavampi matka!
Ei haittaa, ylpeä olen jälkikasvustanne.
Itseäni itkettää taas teikäläisten lapset, mutta eivät onneksi ole vastuullani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan kasvatuksesta kiinni, eikä esim. psykologinen kehitysvaihe.
Niin, kasvattaa voi silti eikä anna psykologisten kehitysvaiheiden olla tekosyy.
Totta kai pitää kasvaattaa, mutta käsittääkseni sä väitit, ettei sun lapsilla ole ollut uhmaa ollenkaan. Jos sun lapset ei ole sillä tavalla temperamenttisiä, niin se ei tarkoita, etteikö muiden lapset olis.
Hienoa, tapu tapu, jos ei ole ollut sun lapsilla uhmaa. Ihmiset nyt - onneksi - on erilaisia ihan vauvasta asti, ja on todella ärsyttävää tulla väittämään, että kaikki on kasvatuksesta kiinni.
Käsittääkseni samat vanhemmat on kasvattaneet mut ja veljeni, mutta silti mulla oli aivan hirveä uhmaikä, ja vielä kauheampi murrosikä, mutta veljeni oli taas todellinen herran enkeli. Miten sä selität tämän?
Käsittääkseni samat vanhemmat on kasvattaneet mut ja veljeni, mutta silti mulla oli aivan hirveä uhmaikä, ja vielä kauheampi murrosikä, mutta veljeni oli taas todellinen herran enkeli. Miten sä selität tämän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääkseni samat vanhemmat on kasvattaneet mut ja veljeni, mutta silti mulla oli aivan hirveä uhmaikä, ja vielä kauheampi murrosikä, mutta veljeni oli taas todellinen herran enkeli. Miten sä selität tämän?
Vika olikin samassa kasvatuksessa.
Oletko se sinä kun antaa merkkiä itsestään? Jotenkin tuo kaikkivaltiuden tunne henkii näistä sanoista...
eikä ne ole koskaan saaneet kaupassa tms paikassa mitään kohtauksia mutta enpä ole koskaan kuvitellut että se olisi meidän kasvatuksesta kiinni. Puhtaasti temperamenttijuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
normaali kehitysvaihe. Temperamentista riippuu miten voimakkaana tulee esille. Huolestuttavaa on, jos ei ole ollenkaan uhmaa. Silloin vuorovaikutussuhde ei anna lapselle varaa oman tahdon osoittamiseen ja jokin on pielessä. Ongelmat tulevat sitten myöhemmin vastaan.
eikä ne ole koskaan saaneet kaupassa tms paikassa mitään kohtauksia mutta enpä ole koskaan kuvitellut että se olisi meidän kasvatuksesta kiinni. Puhtaasti temperamenttijuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen lapsi käyttäytyy joskus hankalasti: hermostuu, kiukuttelee ja turhautuu. Se on hyvä. Sopiva määrä turhautumista saa ponnistelemaan ja kasvua ja kehitystä liikkeelle, kunhan onnistumisen kokemuksiakin on riittävästi.
On hyvä, että kotona on ilmapiiri, jossa kaikenlaisten tunteiden näyttäminen on turvallista ja luvallista – vaikka joskus suutunkin, minua rakastetaan eikä hylätä. Lapsen on tärkeää oppia esittämään omia mielipiteitä ja saada kehitystasonsa mukaisia mahdollisuuksia tehdä itseään koskevia päätöksiä ja valintoja. Tunteet ovat sallittuja, mutta niiden sopivaa ilmaisua on opeteltava, esim. toisia ihmisiä tai esineitä ei saa vahingoittaa.
Lapsen kehityksessä on vaiheita, jolloin uhmaaminen ja rajojen testaaminen on normaalia ja tarpeellista itsenäisyyteen kasvua. Näitä vaiheita on tyypillisesti n. 2–3 vuoden ja 6 vuoden iässä sekä esimurros- ja murrosiässä. Lapsen kehityksessä vaihtelevat myrskyisämmät ja seesteisemmät vaiheet.
Erilaiset elämän muutostilanteet tai kriisit voivat saada lapsen käyttäytymään tavallista haastavammin. Tällaisia tilanteita ovat esim.:
* pikkusisaren syntymä
* vanhempien eroaminen
* jonkun läheisen menettäminen
* koulun tai päivähoidon aloittaminen
* perheen muuttaminen.
Joskus myös alkava sairaus, väsymys tai nälkä käynnistävät kiukun. Usein kiukku kumpuaa turhautumisesta omien rajallisten kykyjen äärellä. Myös lapsen synnynnäinen temperamentti ja persoonallisuus vaikuttavat: toiset lapset ovat kiihkeämpiä ja vilkkaampia, hermostuvat herkemmin ja osoittavat tunteitaan voimakkaasti. Tätä käytöstä ympäristö voi vahvistaa tai vaimentaa.
Joskus raivokohtaus tai huono käytös aiheutuu vanhemman vääränlaisesta tilannearviosta: lapselta on vaadittu enemmän kuin hän kestää. Esim. jos 3-vuotias otetaan hoitopäivän jälkeen mukaan ostosreissulle, jossa hänen pitäisi rauhassa odotella, kun vanhemmat puntaroivat ostosvaihtoehtoja, tai jos 2-vuotiasta vaaditaan istumaan ravintolassa paikoillaan aikuisten pitkän aterian ajan, on pienen kärsivällisyys liiallisella koetuksella.
Lapsi voi kiukuta kotona, jos koulussa tai päiväkodissa on sattunut jotain ikävää: joku on kiusannut, kaverin kanssa on tullut riita, on epäonnistunut jossakin tai toiminut itse väärin. Kiukulla lapsi voi myös hakea käyttäytymiselleen rajoja ja selvyyttä siihen, mikä on sallittua ja mikä ei. Tiedostamattaan lapsi kokeilee sitä, kuinka hyvin häntä hoitavat ihmiset pystyvät hallitsemaan tilanteita ja huolehtimaan hänestä.
Kaikenikäisillä lapsilla yksi tavallisin kiukun aihe on rajat, joita vanhemmat joutuvat asettamaan. Joskus kiukulla ja uhmalla haetaan vanhemman huomiota. Lapsesta on tärkeämpää saada jopa vanhemman kielteistä huomiota kuin olla täysin ilman huomiota. Tällöin kiireetön yhdessä oleminen ja myönteisen huomion antaminen ovat oivia lääkkeitä kiukkuun.
Samana toistuvat arjen rutiinit tuovat turvaa ja vähentävät tarvetta kiukutella, kun lapsi saa sopivasti lepoa, ruokaa, ulkoilua ja mahdollisuuksia purkaa energiaa liikkumalla. Se, että lapsi pystyy ennakoimaan päivän tapahtumia, rauhoittaa myös.
Omatunto ja itsekuri kehittyvät lapsen kasvaessa ja aikuisen kärsivällisesti ohjatessa – sääntöjä on kerrattava. Moni pieni lapsi rikkoo sääntöjä, jotka hänen ”pitäisi jo tietää”. N. 6–7 vuoden iässä aikuisen valvonta ja ohjeet alkavat elää lapsen omana sisäisenä oppaana, omatuntona. Silti aikuisetkaan eivät aina toimi omatuntonsa mukaisesti, vapaa tahto ja kapinahenki vaikuttavat toimiin: ”Tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta en tee.” Sama pätee lapsiin.
Kaiken ikäiset lapset haluaisivat toimia mieliksi vanhemmilleen. Kuitenkin me kaikki, niin lapset kuin aikuiset, olemme pohjimmiltamme mielihyvää tavoittelevia olentoja. Tämä saa joskus kokeilemaan, jos kiukkuamisella saisi jotain halumaansa tai välttäisi jotain epämieluisaa.
Meillä kolme lasta eikä kenelläkään ees uhmaa, puhumattakaan että kaupassa nostettaisi meteliä. Ei todellakaan!