Vauvan vierastaminen alkanut

alkoi noin seitsenkuisena, nyt 9kk enkä ole enää huomannut mitään vierastamista, paitsi tietyissä paikoissa joissa ilmapiiri on muutenkin täysin erilainen kuin kotona. kun vierastaminen oli pahimmillaan ei poika suostunut kotonakaan olaa isän sylissä jos äiti lähti toiseen huoneeseen, minun olisi pitänyt koko ajan olla näkyvillä.



sanoisinko että meillä kesti noin kuukauden.

muksua on tuijottaneet vieraat ihmiset tainnoksiin :D



Esikoisen kohdalla mä jo luulin, että mukelossa on jotain vikaa kun se ei vierasta "ollenkaan" = ei alkanut huutamaan kurkku suorana vaikka kuka ois napannut syliin...



Mut eipä kai noissa isompaa vikaa ole, kun kumminkin erottavat vieraat tutuista ihmisistä. Esikoinen (7v) tosin on ikänsä ollut sitten ihan ylisosiaalinen, keskimmäinen (4v) ei vaan välitä tai sitten vaan hymyilee vieraille aurinkoisesti ja kuopus tuijottaa silmät suurina (10kk) ja nappaa ehkä nenästä, jos sen liian lähelle tunkee :p

Tuota en arvannutkaan et vauva voi vierastaa isäänsä! No, sille ei voi mitään jos niin käy. Ja hitsi kun alko naurattamaan tuo ilmaisu, et "muksut on tuijottaneet vieraat tainnoksiin" :-D

-ap-

poika ei siis oikeastaan kunnolla nimenomaan vierastanut isää, ei vain olisi halunnut jäädä tämänkään kanssa jos minä en ollut näkyvissä. jos itse olin lähellä niin toki oli isänsä kanssa ja sylissä, en vaan saanut lähteä minnekkään :D oli siis vierastamisen yhteydessä eroahdistusta äidistä...

en muista enää tarkkaan. On vierastanut aina voimakkaasti, ja on nykyään kolmevuotiaanakin aika ujo. Kuopuksella vähäistä vierastamista nyt puolivuotiaana, mutta pirteänä suostuu olemaan vieraidenkin sylissä vielä.

Meidän neiti ei huutanut lainkaan, mut "tuijotti vieraat tainnoksiin" ja suu oli ihan mutrussa :D Meni ohi n.2 kk..

ja myös isäänsä. Tosin isukki painaa duunia tauotta ja käy nukkumassa kotona. Lauantaina oli villi meno kun tytölle ei kelvannut kukaan muu kuin äiti ja huusholli täynnä vieraita. Tässä odotellaan koska loppuu...

muita paitsi isää ja äitiä. Nyt on 2v ja vieläkin vierastaa outoja ihmisiä, mummot onneksi kelpaa jo!

jo??? Esikoinen oli just jossain 6-10kk sellainen, että saattoi parkaista jäädessään isänkin kanssa kaksin, vaikka mies on illat ja viikonloput kotona + aina ollut paljon lapsen kanssa. Mutta nyt nuorempi alkoi saman pelin alle viikon iässä. Ei millään viihdy isän sylissä ja mun käydessä vaikka kaupassa kitisee koko ajan. Päästessään mun syliin hiljenee ja killittelee tyytyväisenä.

Meillä tytto alkoi vierastamaan reilun 3kk iästä alkaen, niin että aina kun vain näkikin vieraan naaman alkoi aivan lohduton parkuminen, mikä saattoi kestää tunninkin sylissä lohdutteluista huolimatta. Nyt tytto on kohta 2v ja vierastaa edelleen, mutta selvästi vierastus on sentään vähentynyt. Saattaa silti ruveta itkemään jos joku puolituttu tulee hänelle juttelemaan ja mieluiten viihtyy äidin sylissä jos on uudessa ympäristossä. On kuitenkin muutamia ihmisiä joiden syliin hän omaehtoisesti haluaa. Hän vain on luonteeltaan ujo ja temperamentiltaan hitaasti lämpiävä.