Parisuhdekokemattomuus aikuisena
Tunnetko esim yli 30v ihmisiä, joilla ei ole koskaan ollut kumppania? Mikä mielestäsi on syynä siihen, että he ovat jääneet yksin?
Jos itse olet ikisinkku, voit kertoa omista kokemuksista.
Itse olen "vanhapoika". Kiinnostaisi tietää, mitä muut ajattelevat ihmisistä, jotka elävät yksin vuodesta toiseen.
Minkä ikäisenä voi luopua toivosta löytää kumppani?
Kommentit (12)
En ole koskaan jatkanut seurustelua alkututustumista pidemmälle. On puuttunut henkinen yhteys ja fyysiseen ei minulla ole ollut tarvetta. Sehän riippuu ihan ihmisestä millaisen tulkinnan hänestä tekee. On poikamiehiä, jotka ovat tunneköyhiä ja töykeitä ja ovat siksi jääneet yksin. On myös ujoja jne. jotka ovat siksi jääneet yksin. Ei voi tietää jos ei tunne.
Tulee mieleen vain ettei henkilöä varmaan kiinnosta sukupuolielämä. Aseksuaali?
Olen itsekin ollut melkein koko aikuisiän sinkkuna. Mutta itse en vain ole löytänyt uutta kumppania, kun erosin 25-vuotiaana poikakaverista.
Jos ei koskaan ole ollut parisuhdetta niin oletan ettei henkilöä vain ole kiinnostanut sellainen. Mielestäni siinä ei ole mitään vikaa. Moni menee parisuhteeseen vain kun ei halua olla yksin tai ei halua erottua massasta.
Toinen vaihtoehto että on ujo tai erilainen. Silloin voi olla vaikeampaa löytää kumppani. Eikä siinäkään mitään pahaa.
En kai vaan ole jotenkin tajunnut asiaa, etten tosiaankaan ole parisuhdeihminen ollut koskaan ja ne ajoittaisetkin kaipuut on vaan jotain ympäristön asettamia odotuspaineita, eivätkä aitoja omia toiveitani.
Olin tänään sukulaisen yo-juhlassa. Sain taas vastailla sukulaisten kysymyksiin, olenko edelleen sinkku.
"Mikset tuonut tyttöystävääsi näytille?"
MITÄ H....TIN TYTTÖYSTÄVÄÄ???
ap
Omasta tahdosta. Ei kerro sinulle on helpompaa hakea seraa vain yhden illan juttu,kun katsoa jotain naama joka ilta sinä ja vanhetessa se naama alka tympiä,kuin ainainen nalkutaminen.Sampista syistä naiset on sinkkuja.Kyllä naisetkin voi käyttäytyä kuin miehet,Pitää hauskaa yhden illan jutun kanssa.Kuka koko lehmän haluaa? Kun litra maitoa rittää silloin tällöin!Minä en tohon joka päivä halua ukkoa .Oma elämä omat rahat ,on parempi vaikka en rikas,
Kaverini vastaa kuvausta. En ymmärrä missä on vika. Kyseessä kouluttautunut, laajasti sivistynyt, keskustelutaitoinen, savuton ja alkoholia maltillisesti käyttävä mies. Kolunnut kaikki nettideititkin läpi, mutta ei tartu ketään mukaan.
Kiusattiin koulussa ulkonäöstä. On iskostunut päähän etten kelpaa omana itsenäni. En kehtaa näyttäytyä kenellekään alasti, joten torppaan kaikki lähestymisyritykset olemalla vetäytyvä tai en ole huomaavinani. Lisäksi naama on resting bitch face ja senkin lisäksi olen ujo ja introvertti. Ei tule käytyäkään missään, viihdyn kotona. Ei siis ihme ettei mitään kokemusta ole tullut, en edes kädestä ole ketään miestä pitänyt.
Mutta oma vikani, sinkkuna ja koskemattomana hautaan asti 😊
Päällepäin Ei uskoisi. Työkaverit luulee että mulla ollut paljonkin vientiä ja miesystäväkin löytyisi. Heh. Enpä ole sanonut mitään, olettavat vain.
N33
Minulla ei koskaan ole ollut pari suhdetta missään muodossa
Minä. N36, vaikeat kasvuiän traumat taustalla, aika ja energia on mennyt niistä toipumiseen.
Toivostahan voi luopua ihan silloin kun haluaa. Itse uskon, että loppuelämä on aikaa löytää kumppani, ja jos ei löydy, itseksenikin mun on ollut hyvä olla. Mieluummin näin kuin huonossa suhteessa.
No me aloimme olla yhdessä kun mies 43 mä 46
Vierailija kirjoitti:
Olin tänään sukulaisen yo-juhlassa. Sain taas vastailla sukulaisten kysymyksiin, olenko edelleen sinkku.
"Mikset tuonut tyttöystävääsi näytille?"MITÄ H....TIN TYTTÖYSTÄVÄÄ???
ap
Taisi olla piruilua sukulaiselta.
Itse menin vakavaan suhteeseen vasta nelikymppisenä. Nuorempana oli jotain tapailua, mutta ei koskaan mitään vakavaa. En siis esim. nelikymppiseksi mennessä ollut ikinä asunut kenenkään kanssa.
Mulle asiat vain menivät näin. Halusin keskittyä itseeni, opiskella ja luoda uraa. Tein pitkään kahta työtä. Kaiken sen vastapainoksi kaipasin sitten omaa rauhaa. En olisi jaksanut viettää vähäistä vapaa-aikaani kenenkään kanssa, olisi ollut liian kuormittavaa.
Nykyään teen vähemmän töitä.