Lapset menevät mummolaan viikonlopuksi, ja ollaan miehen kanssa kahdestaan - ahdistaa...

että olisi todella kannattanut vähän aikaisemminkin jo ottaa tuollainen yhteinen vapaa viikonloppu...

Toi olis just mun pahin pelko parisuhteessa... Yhdistää pelkät lapset. Aika varmaan monen av-mamman kohtalo.

hyviä kirjoja, lue ja rentoudu. Puhetta miehen kanssa syntyy jos on syntytäkseen. Tuntuu oudolta tuo että "pitää keskustella", ikäänkuin kotona olisi joku A-Talk-ohjelma. Jos teillä ei ole toisillenne juuri nyt mitään sanottavaa, niin sitten ei ole.

Meillä on parisuhdeaikaa ehkä pari kertaa vuodessa ja silloin on ihan ihmeellisen mukavaa jutella rauhassa, tehdä kaikkea kaksin, kuljeskella käsi kädessä ja pussailla ja tietty nauttia kaikin tavoin.

Harmillisen harvoin, mutta tuntuu mahtavalta, että vaikka teini-ikäisistä, lähes 20 vuotta, on oltu yhdessä niin kipinä ja ilo yhteisistä hetkistä ei ole kadonnut mihinkään.

Toi olis just mun pahin pelko parisuhteessa... Yhdistää pelkät lapset. Aika varmaan monen av-mamman kohtalo.

Ei tarte väkisin tehdä yhtään mitään. Me tehdään omia juttuja vastaavassa tilanteessa. Yleensä mä käyn jumpissa ja mies käy casinolla ystäviensä kaa illalla. Yöllä toki nukutaan samassa sängyssä, saatetaan rakastella tai höpötellä yömyöhään tai vaan nukkua hyvin ilman lasten häirintää. Me ei juoda viinaa joten koko ajan ollaan kuitenkin "läsnä".

Päivisin me yleensä kierellään kaupoissa (mahdotonta lastemme kanssa) ja mennään syömään ravintolaan.

Joskus mä siivoan ja pistän miehen kans siivoamaan esim vaatekaappeja tai varastoja. Usein käymme saunassa, mä saatan katsoa jotain nyyhkyleffaa tai lukea kirjaa, mies yleensä pelaa tietsikkapelejä tai katsoo urheilua.

Hyvää viikonloppua teille!

Miehesikin varmaan haluaa tehdä. Eihän sitä väkisin tarvitse koko aika yhdessä olla, sen verran kun tuntuu luontevalta. Niin saat itsekin rentoutua.

noin niinkuin yötkin mukaan lukien. tuolloin vaikeavammainen lapsi menee sijaishoitoon viikonlopuksi.



ei meillä puhuta silloin sen kummemmasta kuin normaalisti. katsellaan leffoja, luetaan kirjoja, käväistään yhdessä lenkillä ja ehkä baarissa tai jonkun ystävän luona saunomassa. nukutaan yhdessä ja rakastellaan juuri silloin kuin huvittaa, ei siis tarvitse odottaa iltaa, jos ei halua, mutta ihan hyvin voi odottaakin.



meillä puhutaan ja parannetaan maailmaa kaksistaan aina saunan yhteydessä, joten tuo viikonloppuvapaa ei ole parisuhteen parannusaikaa, vaan ihan silkkaa lepoa.



nauti vain viikonlopusta.

Tai vuokratkaa sellainen kotiin.



Rentoa yhdessä tekemistä, mutta ei tarvitse jutella, jos ei halua.

mutta jotain muutakin pitäisi kai keksiä, kun aikaa on koko viikonloppu. Varmaan tehdään sitten omia juttujamme. Tulee varmaan vain ahdistavia tilanteita, kun kumpikin varmaan tietää, että asiat eivät ole ihan reilassa, jos ei ole mitään sanottavaa...en vain tiedä, onko kummastakaan meistä nostamaan kissaa pöydälle. Haluaisin tosiaan vain olla, enkä vatvoa.



-ap

tee jotain että lähennytte taas ;)

ja jutelkaa, kysy mieheltä mitä tahtois tehdä kanssasi. Viettäkää rauhallinen viikonloppu ja tutustukaa toisiinne uudelleen. Ei tartte mitään erikoista, vaan läheisyyttä ja vaikkapa just leffojen katsomista, hyvää syömistä, ulkoilua.

vaikka tunnistan vähän ap:n ajatuksen. Meillä ei ole ollut tuollaista viikonloppua nyt 20 vuoteen, eikä vielä ole tulossakaan sellaista lähiaikoina, joten oudolta se varmaan sitten tuntuu.

Meillä päinvastoin, oikein odotetaan että lapset olisivat hetken poissa. Tai lähdetään pari kertaa vuodessa kaksin reissuun että voidaan olla ihan rauhassa yhdessä. Toisaalta en tiedä kuinka kauan olette olleet yhdessä, me vasta 14v.



Parisuhteeseen kannattaa panostaa alusta saakka ettei katoa sinne äiti/isä mössöön eikä löydä toisiaan enää kumppaneina.

olenko oikeassa, kun oletan, että teillä lapset ovat mummolassa näiden reissujen ja "parisuhteen panostusten" ajan? Tuskin teillä maksetaan lapsenvahdille kokonaisesta viikonlopusta tai viikostakin? Kaikilla kun ei ole kyse siitä, ettei vain nyt huvita panostaa parisuhteeseen, ja siksi ei käydä missään. 13

No kylläpä minuakin ahdistaisi, jos meidän lapset olisivat anopin ja apen hoidossa viikonlopun :( En saisi öitäni nukutuksi. Yäk ja hyi olkoon!!!

Otat puheeksi vain sen mitä tulee mieleen. Voithan ohimennen sanoa ihan tämänkin tuntemuksesi, että ei huvita nyt keskustella, vaikka on tunne, että jokin mättää, kun ei ole puhuttavaa ja kysyä samassa, että onko silti ok, että ei yritetäkään mitään puhua, jos ei tule mieleen ja ollaan vaan. Menkää vaikka ulos leffaan ja syömään, jos paikkakunnalla on sellaisia paikkoja. Ei sielläkään ole pakko puhua mitään. Nautitte vaan ruuasta ja leppoisasta olosta. Tai voitte vaikka istua sohvalla ja pyydät hieromaan hartioita tai itse teet niin.



Kyllä se siitä.

nauttikaa rauhasta ja yhdessäolosta! Ei teidän tarvitse jutella elämän syntyjä syviä, vaan siitä yhdessäolosta ja rauhasta katsoa leffa, ettei kukaan keskeytä. Älä stressaa turhia. Itsellä samanlaista, emmekä todella ole eroamassa tai kyllästyneitä toisiimme. Riittää, kun toinen on siinä vierellä :)

Muksut menossa mummolaan viikonlopuksi! Seksiä luvassa ja paljon! JES!

Mä joskus koen samoin, aina jälkeenpäin huomaan kuinka turhaa se oli :)

Yksi asia mikä mua innostaa tosin aina, on se että tiedän miten ihanaa on kun saa harrastaa seksiä täysin estottomasti.

Mä ei enää mitenkään suunnitella iltaa, vaan tehdään just sitä miltä tuntuu silloin. Sellanen ennalta suunniltu ilta on just jotenkin kauhean ahdista, tuntuu että sen on pakko onnistua ja kivaa olla. Toki jos johonkin pidemmälle haluaa niin on pakko vähän suunnitella mutta yleensä me pysytään "lähikulmilla".

Ei ymmärrä.