Mieheni ei pysty näyttämään tunteita

Oletko kysynyt hänen tunteistaan, miten hän itse asian kokee? Voihan olla ettei mikään liikuta, niin ei ole mitään näytettäviä tunteita.

Oliko mies alusta asti samanlainen? Ketään ei joka tapauksessa pysty muuttamaan. Joten sinulla ei liene paljon vaihtoehtoja: hyväksyt miehen sellaisenaan tai eroat.

Joko ei pysty näyttämään tunteita, tai on tunnekylmä.

Koska olen itse avoin ja mieheni on myötäilevä, en ole tajunnut että jos minä en puhu asioita, ei hänkään puhu. Olen luullut että ymmärrämme asiat samalla tavalla. Nyt kuitenkin näen ettei mikään keskustelu ole johtanut mihinkään ja koen itseni todella yksinäiseksi. Mieheni ammattikin antaa ymmärtää että häntä kiinnostaa ihmiset, tunteet, elämä. Mutta nyt uskon että kyse on ns ulkoisista syista. Ja juurikin siitä että kun asiat näyttää hyvältä niin se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt hänen tunteistaan, miten hän itse asian kokee? Voihan olla ettei mikään liikuta, niin ei ole mitään näytettäviä tunteita.

Oliko mies alusta asti samanlainen? Ketään ei joka tapauksessa pysty muuttamaan. Joten sinulla ei liene paljon vaihtoehtoja: hyväksyt miehen sellaisenaan tai eroat.

Tai asperger tai jotain. Alan kallistua tunneköyhä sanan puolelle ainakin nyt..

Vierailija kirjoitti:

Joko ei pysty näyttämään tunteita, tai on tunnekylmä.

Kirurgi? Lääkäri? Hoitaja? Opettaja? Lastenhoitaja? Sosionomi? Psykologi? Terapeutti? Joku muu?

Olin itse tällaisen ihmisen kanssa vuosia ja yksinäisyyden tunne kasvoi lopulta sietämättömäksi.

Se on toimimaton defenssi, joka auttaa kestämään elämää, tai siis on aiemmin auttanut. Siitä seuraa myös, ettei tunteita ole ehkä oppinut koskaan käsittelemään, tai edes tunnistamaan. Näin myös yhteys toiseen ja luottamus on mahdotonta, kun ei pysty olla ns haavoittuva (normaali aikuinen ihminen).

Kun otat asioita puheeksi, mies todennäköisesti kokee ne uhkaavaksi tilanteiksi (koska puuttuu kyky käsitellä tunteita aikuisen tavoin), ja vaikka ulkoisesti kuuntelee, niin asia menee defenssin takia ohi. Hän saattaa jopa kokea että häntä ei saa tällä tavalla kontrolloida ja kritisoida. Voi olla siis jopa covert narcissist -tyyppiä.

Kun toiseen ei oikein ollut mitään yhteyttä eikä mikään aiheuttanut reaktiota suuntaan tai toiseen, niin kaikki alkoi tuntua tyhjältä ja merkityksettömältä. Älä jää riutumaan

Jos sillä ei ole tunteita?

Kivikasvot niminen sketsishow kuvaa suomalaista miestä. Uskokaa jo hyvällä, että suomlainen mies on muokautunut tälläiseksi. Ajan varrella useampi tyttö tajusi missä mennään kun annoin runosuonen laulaa. Rakkaus ja välittämissanoista aina myrskyäviin aaltoihin. Et imeisesti ole pintaa syvemällä.

Mun mies oli täysin ap:n kuvailema. Ei edes lapsen syntymä herättänyt mitään tunnereaktioita. Eikä kihlaus, ei mikään. Mikään ei tuntunut missään, ei sairaudet yms. mitä vuosien saatossa tuli vastaan.

Yhdessä oltiin 20 vuotta ja naimisissa siitä 18 vuotta, parikymppisinä tavattiin siis.

Nelikymppisenä mies sitten yllättäen lähti, jättäen minut ja lapset, tämäkin tapahtui tunteettomasti ja ilmoituksella.

Kas nyt ylläpito runolinnun surmasi

Katosi sineen taivaan ikiajoiksi

sanoja jotka oli tarkoitettu helpotukseksi

KH

Kuinka kauan ap olet ollut miehen kanssa, minkä ikäisiä olette?

Ootko samanlainen kun mun eksä? Eli halailu, pussaillu ja viereen tunkeminen ei ole mitään tunteiden näyttämistä?

Vierailija kirjoitti:

Mun mies oli täysin ap:n kuvailema. Ei edes lapsen syntymä herättänyt mitään tunnereaktioita. Eikä kihlaus, ei mikään. Mikään ei tuntunut missään, ei sairaudet yms. mitä vuosien saatossa tuli vastaan.

Yhdessä oltiin 20 vuotta ja naimisissa siitä 18 vuotta, parikymppisinä tavattiin siis.

Nelikymppisenä mies sitten yllättäen lähti, jättäen minut ja lapset, tämäkin tapahtui tunteettomasti ja ilmoituksella.

Hei kulta - miksi se viha niin makealta maistuu

jäikö jään pinta rikkomatta - mitä sieltä olisikaan löytynyt

mutta miksi tyytyä sokeriseen niin makeaan vihaan

mitä se ratkaisi ja mitä kåteen jäi

KH

Meillä mieheni alkaa vitsailemaan, jos kerron hänelle jotakin vakavaa asiaa. Toivon, että voisimme joskus puhua ihan vakavasti.

Oliko tunteita suhteen alussa, vai onko aina ollut tuollainen?

Vierailija kirjoitti:

Ootko samanlainen kun mun eksä? Eli halailu, pussaillu ja viereen tunkeminen ei ole mitään tunteiden näyttämistä?

Miksi pikku tuli ison kiven rikkoisi

on vuodet ne kerrokset kaasvattaneet

ja kultuuri kiven pinnan kovaksi takonut

se mikä ajassa on kasvanut ei hetkessä katoa

se aikaa ja tunnetta vaatii

KH

Vierailija kirjoitti:

Oliko tunteita suhteen alussa, vai onko aina ollut tuollainen?

Liitto on kuin myrskyävälle merelle lähtisi

kaikilla täysi työ pitää laiva poissa karikolta

ja luonto soi heikoimmat tunteen taidot miehelle

katkaisetko heikolta tukisauvat

kuka siis laivaa luotsaa

villisti ruori se pyörii

KH

Googlaa traumaperäinen dissosioiva persoonal li suus häiriö. Tämä oli mun exällä, joka vaikutti näyttelevän jatkuvasti roolia, mutta oli jotenkin sieluton ja creepy.

Huippu ukko jos ei tarkemmin tuntenut, parisuhteessa aivan kammottava!

Noin 17%:lla miehistä on aleksitymia, eli ovat kyvyttömiä tunnistamaan ( kokemaan)  tunteitaan ja ilmaisemaan niitä. Ja sille ei oikein voi tehdä yhtään mitään muuta kuin hyväksyä se, että toinen ei tunne mitään koska ei aivot rekisteröi tunteita eikä välitä niistä informaatiota aivojen niihin osiin joissa ne jalostuvat toiminnaksi.

Trauman ja dissosiatiivisten oireiden luonteeseen kuuluvat katkonaisuus ja kokemusten yhdistymättömyys omaan elämäntarinaan. Oireet ovat voimakkaita ja erillisiä, ja koettu yhteys alkuperäiseen traumaan puuttuu. Tämän vuoksi niiden tunnistaminen on haasteellista sekä perusterveydenhuollossa että psykiatrisessa hoitojärjestelmässä. Potilaan kyvyttömyys antaa kokonaiskuvaa tilanteestaan tai edes raportoida vakavaa traumataustaansa voi vaikuttaa niin, että akuutteja erillisiä oireita hoidetaan mutta ongelmien kokonaisuus voi jäädä hahmottumatta.

Realisaation puuttuminen

Traumatisoitumisessa on pohjimmiltaan kyse realisaation puuttumisesta. Jotta tapahtuma tulisi osaksi elämäntarinaa, tuntuisi omalta kokemukselta ja todelliselta, tarvitaan kokemuksen sisäisten ja ulkoisten havaintojen yhdistymistä, synteesiä koetusta tapahtumasta. Integraatioon tarvitaan synteesin lisäksi tapahtuman merkityksen ymmärtämistä oman elämän jatkumossa ja sen ymmärtämistä, miten kokemus sijoittuu aikaan ja todellisuuteen. Tämä kaikki vaatii hyvin paljon psyykkistä energiaa (Van der Hart ym. 1993).

Realisoitumiseen kuuluu asian havaitseminen todeksi ja ymmärtäminen itselle tapahtuneeksi: Elämäni oli vakavasti uhattuna, ja tämä vaikutti minuun ja läheisiini syvästi. Traumatisoituneen kokemus taas jää ilman omakohtaisuutta: Tiedän, että elämäni oli uhattuna, mutta tuntuu kuin se olisi tapahtunut jollekin toiselle tai tapahtuma ei tunnu todelliselta, vaikka tiedänkin sen tapahtuneen. Tämä liittyy osittain autonomisen hermoston toimintaan uhkatilanteessa (Porges 2003). Tällaiset henkilökohtaistumattomat kokemukset ovat tyypillisiä dissosiaatiohäiriöiselle. Vakavasti traumatisoitunut ja dissosioiva potilas saattaa kertoa oman elämänsä järkyttävistä tapahtumista kuin mistä hyvänsä asiasta ilman tunteita ja omakohtaisuutta.