Lue keskustelun säännöt.
kamala olo...olen raskaana enkä haluaisi enää olla mieheni kanssa
24.07.2008 |
Meillä on aina ollut vaikea suhde. Tulin vahingossa nyt raskaaksi (meillä on toinenkin lapsi), jota ennen olin ehtinyt päättää, etten jatka mieheni kanssa. Mitään toista miestä minulla ei ole, mutta olen todella onneton mieheni kanssa.
Nyt olen sitten yrittänyt jatkaa, uuden lapsen takia, mieheni kanssa. Voin todella huonosti tässä raskaudessa, voin pahoin aamusta iltaan ja joskus yöt läpeensä, huimaa ja väsyttää niin että tuntuu että tulen hulluksi.
Mies soittelee töistä ja kertoo minulle kotitöitä, mitä pitää tehdä. Itse yritän vain jaksaa hetkestä toiseen. Mies moittii minua siitä, etten pidä hänestä huolta: en kuulemma halaile ja pussaa riittävästi. Ymmärrän toki, että tämä pitää paikkansa, mutta voin oikeasti todella pahoin koko ajan enkä aina jaksa halailla ja pussailla. Mies itse ei usein edes koske minua kokonaiseen päivään.
Yritin sitten järjestää romanttista tässä yksi päivä: laitoin rakkauslauluja soimaan ja hain miehen tanssimaan kanssani hitaita, ja suukottelin miestä. Mies vain haukkui valitsemani biisit "ja voi kun nää on niin lällyjä..." Työnsi minut sitten pois ja meni takaisin tietokoneelle. Minun tuli todella paha mieli.
Vauvalle mies ei suostu ostamaan mitään, koska "pitää säästää" (olisin halunnut sen kotidopplerin), mutta itse haluaa nyt uuden radio-ohjattavan auton (1200 euroa) ja uuden iphonen.
Vali vali...olen pahoillani, mutta oli pakko purkaa johonkin. En uskalla kenellekään tutuista sanoa mitään, koska pitäisivät minua varmaankin ihan hulluna, kun raskaana ollessani mietin avioeroa.
Kommentit (5)
sinulla onkin jo kaksi lasta... Eikä miehestäsi varmaan aikuista tulekkaan.
Ei ole lainkaan hullua miettiä avioeroa raskausaikana! Hullumpaa olisi jatkaa liitossa lasten vuoksi, koska se ei todellakaan onnistu! Lapset siitä kärsivät eniten, eikä heille ole iloa onnettomasta äidistä.
Mutta voisittehan kokeilla terapiaa... Ehkä miehesi näkisi muutakin kuin oman napansa. Jos hän ei siihen suostu, ei sinunkaan tarvitse suostua jatkamaan suhteessa, joka kaikesta päätellen pitäsi sujua vain miehesi toiveiden mukaisena.
Lasten kanssa varmasti pärjäät paremmin ilman miestäsi. Ystäväni aikoinaan kesti henkistäväkivaltaa kahden pienen kanssa liiankin kauan, mutta selvisi kaikesta lopulta hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni ei suostunut tulemaan. Jossain vaiheessa terapeutti vain totesi, ettei tätä hommaa ole järkevää jatkaa ilman miestäsi. Eikä ollutkaan.
Tiedän, että pärjään lasten kanssa yksin. Rakastan esikoistani syvästi ja olen varma, että kakkonen tulee olemaan yhtä syvästi rakastettu. Minusta elämässä ihaninta on olla lapseni kanssa, puuhastella kaikenlaista. Rakastan miestänikin, mutta hän kohtelee minua kovin huonosti: moittii ulkonäköäni (mm. "sun pylly on ihan liian suuri noihin alushousuihin", "kyllä sun hiukset on nyt hassusti"...kyllähän sitä saa mainita asioita, mutta kun hän ei juuri koskaan sano mitään positiivista. Ja olen 168cm ja 61kg, joten en liene kovin lihava - en mielestäni ansaitse läski-kommentteja.)
Olen vain niin surullinen lasteni puolesta. olen aina ollut avioeroa vastaan, mutta en enää kestä tätä yksinäisyyttä, surullisuutta ja sydänsärkyä, mitä mieheni minulle aiheuttaa.
Tänä kesänä hän oli työmatkalla vain päivän ja se oli ihanin päivä, mitä minulla on ollut aikoihin. Tuntui kuin iso paino olisi pudonnut harteilta. Oli syyllinen olo, että tunsin niin.
Älä kiusaa enää itseäsi, olethan jo siis yrittänyt saada asiaan muutosta ja hakenut ulkopuolista apuakin! Ilmeisesti miehesi on narsistinen persoon, joka ei osaa mieltää sitä, miltä hän saa sinun olosi tuntemaan... Voithan tietysti vielä yrittää saada hänet ymmärtämään, mutta jos hän ei ymmärrä, niin ei ymmärrä.
Sano hänelle suoraan, kerro tunteesi, sano että haluat pois lasten kanssa tilanteesta, jossa et saa toisen aikuisen tukea ja ymmärrystä. Jos ero on ainoa keino saada itsellesi hyvä elämä, sitten eroa.
Anteeksi vaan, tekstistäsi tulee kovasti mieleen joku teini-isä radio-ohjattavineen ja iphoneineen. Ilmeisesti teillä on jo pitkään mennyt huonosti, koska olit jo päättänyt erota. Minusta lapset eivät ole syy jäädä todella huonoon suhteeseen. Ainakin minusta kuullostaa, että miehesi alistaa sinua henkisesti. Mieti millaisen mallin lapsetkin saavat.
Minä kannustan puhumaan asioista miehen kanssa. Jos miehesi on valmis tekemään töitä suhteen eteen niin sitten voitte yhdessä yrittää kaikkenne saadaksenne suhteenne toimimaan. Mutta sitten kun kaikki kortit on katsottu ja homma ei edelleenkään pelitä niin et todellakaan ole ainut pienten lasten eroa miettivä äiti tässä maassa. Erotessa sinulla on kuitenkin vain kaksi lasta huollettavana eikä vielä yhtä aikuista lasta.
Voi voi... Oletpa aika liemeen itsesi saattanut. Jos olet onneton ja uskot ettei toi tosta parane, niin ei se asian pitkittäminenkään auta.