Voi miten suru iskee puukon lailla kun näkee kuvia poisnukkuneesta läheisestä.

Eräs puolisonsa menettänyt sanoi, että viiden vuodennpäästä helpottaa.

Lienee yksilöllistä.

Huh, pitkä on aika..

Get over it.

Kymmenen vuotta tuli tänä keväänä. En edelleenkään pysty katsomaan valokuvia.

Ymmärrän sinua. Voimia surun keskelle!

Kohta 6 vuotta. Ei tämä ikävä ja suru mene koskaan ohi, oppii vaan jotenkin elämään näinkin, hyväksymään, että sattuu sieluun.

Itse menin ensimmäisen vaimon hautajaisten jatkoilta baariin ja löysin sieltä toisen vaimoni.

Vierailija kirjoitti:

Itse menin ensimmäisen vaimon hautajaisten jatkoilta baariin ja löysin sieltä toisen vaimoni.

Puoliso todennäköisesti helpompi "korvata" kuin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Kymmenen vuotta tuli tänä keväänä. En edelleenkään pysty katsomaan valokuvia.

Sama täällä. Vähän reilu kymmenen vuotta. En ole pystynyt katsomaan kuvia, enkä videoita. Hänen kuvansa on kirjahyllyssä, mutta katson sitä harvoin. Ikävä on silti kova.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kymmenen vuotta tuli tänä keväänä. En edelleenkään pysty katsomaan valokuvia.

Sama täällä. Vähän reilu kymmenen vuotta. En ole pystynyt katsomaan kuvia, enkä videoita. Hänen kuvansa on kirjahyllyssä, mutta katson sitä harvoin. Ikävä on silti kova.

Samoin, ikävä on kova.

Löysin hänen tavaroitaan setviessäni cdn, johon oli laulanut erään kappaleen. Tuskaisen järisyttävää oli kuulla hänen äänensä vielä. En ole pystynyt kuuntelemaan toista kertaa.