Veljeni lapsi näyttää ihan siskoltamme, mutta tätä ei siis saa sanoa - loukkaa lapsen äitiä?
Meidän kolmen sisaruksen sarjassa veljeni ja siskoni ovat aivan samasta puusta veistettyjä ja olivat eritoten pienenä. Nyt veljeni tytär on aivan kuin siskomme pienenä, eikä ihme kun samoja piirteitä kun veljellämme.
Luin täältä jonkun äidin juttuja että kokee tuollaisen äidin mitätöintinä, suvun sijaissynnytäjänä pitämisenä ja vaikka mitä.
Onko parempi siis pitää suu supussa??
Kommentit (66)
Hä? Miksei voisi sanoa? Ainahan tuota tehdään lasten kohdalla, ei kai sitä kukaan niin vakavasti ota.
Miksi pitää sanoa, että se on siskon näköinen kun selvästikin lapsi on siis veljeesi tullut?
No luultavasti lapsen äidin sukulaisten mielestä lapsi on aivan heidän sukuunsa tullut. Jos et osaa sanoa nätisti, parempi olla sanomatta. Tuskin kukaan loukkaantuu jos kerran niin toteat, mutta jankuttaminen on ärsyttävää ja huonoa käytöstä.
Lapsi on veljesi näköinen siis. Kauheita ongelmia taas.
Vierailija kirjoitti:
Siinä on taas kälyllä valikoiva lukutaito huipussaan.
En myöskään ymmärrä että miksi se pitäisi sanoa? Siis mitä lisäarvoa sillä on? Te jotka tunnette siskonne tajuatte sen mutta kenelle sillä on yhtikäs mitään merkitystä?
Niin miksei voisi sanoa? Ainahan lapsista etsitään sivun näköä. Jos lapsi olisi poika, olisiko silloin Ok sanoa että onpa isänsä näköinen? Tämäkö siis ei loukkaisi lapsen äitiä?
Siinä ketjussa anoppi mitätöi lapsen äitiä kaikin mahdollisin tavoin. Jotenkin tuntuu että sullakin on tarve mitätöidä? Miksi?
Eikö hän näytä aivan isältään eli veljeltäsi? Ja sisko näyttää veljeltä myös.
En käsitä miksi tuo loukkaisi äitiä. Tai jos loukkaa, on kyseisellä äidillä huono itsetunto. Kyllähän tuollaisessa tilanteessa on täysin ymmärrettävää, että tyttö näyttää tädiltää, jos siis kerran tytön isällä ja siskollaan on hyvin paljon samoja piirteitä.
Kyllä itsekin näen omassa tyttäressäni tätinsä piirteitä, siis isänsä siskon. Ja tytössä on samoja piirteitä kuin siskossani. Ja samoja piirteitä kuin minussa ja isässään.
No sen kyllä huomaa jos toinen yrittää tarkoituksella mitätöidä. Kun on muutenkin sellaista kireää ja vähättelevää koko ajan, se loukkaa jos tullaan sanomaan että lapsesi ei edes näytä sinulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on taas kälyllä valikoiva lukutaito huipussaan.
En myöskään ymmärrä että miksi se pitäisi sanoa? Siis mitä lisäarvoa sillä on? Te jotka tunnette siskonne tajuatte sen mutta kenelle sillä on yhtikäs mitään merkitystä?
Niin miksei voisi sanoa? Ainahan lapsista etsitään sivun näköä. Jos lapsi olisi poika, olisiko silloin Ok sanoa että onpa isänsä näköinen? Tämäkö siis ei loukkaisi lapsen äitiä?
Kenelle sillä on lisäarvoa että lapsesta löytyy isän siskon näköä?
äipälle voi sanoa ainakin lapsi kuuluu sukuun kun on niin tätinsä näköinen
Rasittavan outo äiti. Ja lapsen ulkonäkö ei miellytä jos on jonkun näköinen. Hyljeksijä
Luin sen ketjun, johon ap viittaa. Siinä anoppi kyykytti ja tylytti moninaisin tavoin sitä äitiä, kruununa tuo että kaikki älykkäät ja fiksut ominaisuudet oli anopilta ja lapsi ei edes näyttänyt äidiltään tai äitinsä suvulta.
Ihmettelen Ap:n tarvetta mitätöidä kaikki äidit... Kun siinä ketjussa kutienkin oli ihan selkeästi luettavissa, että kyse oli todella paskasta anopista.
No miksi sitä ei voisi sanoa. Minunkin poika näyttää veljeltäni. Ja minussa ja veljessä ei juuri samaa näköä ole. Mutta onhan meillä samat vanhemmat, joten ei kai se erikoista ole, että lapsi on enonsa näköinen. Toinen lapsi taas on minun näköinen. Sitä en tiedä harmittaako tämä lasten isää, ei olla enää yhdessä.
Ei nyt varsinaisesti liity mitenkään mutta kaveri sanoi kerran pariviikkoista vauvaansa erään paikkakunnalla tunnetun puliukon näköiseksi kun hän kurtisti naamaansa, nooh viikon se sitten asu minun sohvalla ennenkun uskalsi uudestaan kotiinsa mennä :D se osaa olla herkkä aihe tuo lapsen ulkonäkö.
Onpa taas lapsellisuus huipussaan jos tuollaisenkin sanomisesta suututaan. Tyttäreni on aivan samannäköinen kuin mieheni siskon tytär, heitä luultiin kaksosiksi lapsena kun on niin vähän ikäerokin ja pojatkin on ihan isänsä kopioita, enkä ole koskaan loukkaantunut kuin sanottu samannäköisyydestä. Tuntuu että taas vain hakemalla haetaan loukkaatumiseen syytä.
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas lapsellisuus huipussaan jos tuollaisenkin sanomisesta suututaan. Tyttäreni on aivan samannäköinen kuin mieheni siskon tytär, heitä luultiin kaksosiksi lapsena kun on niin vähän ikäerokin ja pojatkin on ihan isänsä kopioita, enkä ole koskaan loukkaantunut kuin sanottu samannäköisyydestä. Tuntuu että taas vain hakemalla haetaan loukkaatumiseen syytä.
Luin sen ketjun, johon ap viittaa. Siinä anoppi kyykytti ja tylytti moninaisin tavoin sitä äitiä, kruununa tuo että kaikki älykkäät ja fiksut ominaisuudet oli anopilta ja lapsi ei edes näyttänyt äidiltään tai äitinsä suvulta.
Ihmettelen Ap:n tarvetta mitätöidä kaikki äidit... Kun siinä ketjussa kutienkin oli ihan selkeästi luettavissa, että kyse oli todella paskasta anopista.
Ei kannata sanoa. Miniät/kälyt on loukkaantuvaista väkeä, joten heidän lapsistaan ollaan hiljaa eikä omistaankaan saa kuullessaan puhua. Oikeastaan parasta olisi olla hiljaa ihan kaikesta, jotenkin positiivisesti ynähdellä vähän, mutta ei sanoa mitään. Muuten kuulee aika pian olevansa ilkeä ihminen.
Siinä on taas kälyllä valikoiva lukutaito huipussaan.
En myöskään ymmärrä että miksi se pitäisi sanoa? Siis mitä lisäarvoa sillä on? Te jotka tunnette siskonne tajuatte sen mutta kenelle sillä on yhtikäs mitään merkitystä?