Vaiko masennuskyselyn pisteiden mukaan vaikeasti masentunut

Kyselyn pisteet ovat vain suuntaa antavia - todellinen diagnoosi tehdään aina kokonaisarvion perusteella. Ihmiset täyttävät kyselyä hyvin yksilöllisesti eli jotkut vähättelevät, jotkut suurentelevat oireitaan.



Mutta jos on masennusta, kannattaa hakeutua hoidon piiriin ettei tilanne vaikeutuisi ja myöhempi hoito pitkittyisi.



(toinen asia on siten se, että joskus varsinkin äideillä on paineita tsempata toisten läsnäollessa eli esittää pärjäävämpää kuin onkaan)

Itse olen vaikeasti masentunut, ja käyn töissä, työt pystyn hoitamaan ja vaikutan aivan normaalilta. Kotioloissa olen sitten se apaattinen, sohvalla makoileva itkuhirviö. Olen aina ollut suorittaja ja nyt suoritan tätä elämää, sitä en tiedä kuinka kauan tällaista kaksoiselämää sitten jaksaa? Vai tuleeko sit totaalinen romahdus jossain vaiheessa?

se masennus sitten näkyy, jos pystyy hoitamaan kaikki työt aivan normaalisti, tapaa ystäviä ja hoitaa lapset?

että kun tulin töistä kotiin itkin loppuillan. En pystynyt syömään enkä juuri nukkumaankaan. En tiedä kuinka kauan olisin jaksanut ilman hoitoa

se masennus sitten näkyy, jos pystyy hoitamaan kaikki työt aivan normaalisti, tapaa ystäviä ja hoitaa lapset?

Kun tulen töistä, syön ja menen sohvalle makaamaan ja itkemään. En laita ruokaa, en siivoa, lasten kanssa puuhailen joskus, mies hoitaa pääasiassa kodin ja lapset. Ihana mies onkin. Ystäviä en kyllä jaksa tavata, eikä niitä juuri olekaan. En ole kertonut sairaudesta ystävilleni, mutta silti tai juuri sen vuoksi ystävät ovat kaikonneet. Joskus tietysti kaipaan vanhoja aikoja ja kavereita, mutta väsyneenä tuntuu vain helpotukselta, kun ei kukaan soittele tms. terv. kolmonen

diagnoosilla nyt niin väliä ole, mutta ei oikeasti vaikeasti masentunut kyllä pysty töihin. Mitä ne sellaiset masentuneet sitten ovat, jotka makaavat vain sängyssä ja tuijottavat kattoon (eivätkä itke, koska jossain vaiheessa ei pysty enää edes itkemään)? Superextravaikeastimasentuneita? Itse olin tuollainen muutama vuosi sitten ja sairaalaankin jouduin.

kulissit kunnossa, mutta täysin iloton ja koko ajan itkuinen muulloin. Itkin jopa joskus leikkipuistossa lasten kanssa ulkoillessa, kun ei ollut ketään näkösällä. Muutenkin täys apatia päällä, en jaksa tehdä lastenkaan kanssa mitään eikä kotitöitä jne.

Voi olla, etten sitten ole riittävästi masentunut. Mutta lääkärini on kyllä ihan psykiatri, joka minulla on todennut tuon vaikean masennuksen. Ja silti käyn töissä. kolmonen

Voi olla, etten sitten ole riittävästi masentunut. Mutta lääkärini on kyllä ihan psykiatri, joka minulla on todennut tuon vaikean masennuksen. Ja silti käyn töissä. kolmonen

sitten täältä kysyt asiaa, jos tiedät jo vastauksen?

Vastasin vain ap:n esittämään kysymykseen omalta kohdaltani. kolmonen

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ama00…



Tuo on vain suuntaa-antava, eikä koskaan riitä itse diagnoosiin, mutta helpottaa arvion tekemistä ja hoidon seurantaa.



Ja kuten näistä kysymyksistäkin näkyy, niin masennusoireita on hyvin monenlaisia muitakin, kuin vain surullinen mieli

tippaakaan masentunut. Minulla on vain muutama asia joista en itsessäni pidä.