Miespuolinen ystävä jätti kaverisuhteet viestillä
Olin nähnyt miespuolista ystävääni pari kertaa viime kuussa ja puhuneet elämässäni olevasta vaikeasta asiasta, lapseni sairaudesta joka keväällä tuli ilmi.
Aiemmin minun ja tämän miehen välillä on ollut kiinnostusta, mutta emme koskaan tehneet mitään ja hän alkoi seurustella. Tästä on jo monta vuotta., olemme sittemmin normaalisti nähneet, soitelleet ja laittaneet viestiä.
Lapsella on ensi viikolla lääkäri ja asia jännittää kovasti. Yritin soittaa kaverimiehelle (oli sanonut että voin soittaa vaikka 24/7, en ole soittanut), ei vastannut. Eikä palannut millään muotoa asiaan.
Nyt yhtäkkiä mies laittoi tekstarin, että hän on mies, ei terapeutti ja että tarvitsen terapiaa. Että emme koskaan ole olleet ystäviä emmekä ole missään väleissä.
Vastasin olevani hämmentynyt. Mies soitti ja sanoi että ei halua minua elämäänsä, ei valitse minua, ei ole elämässäni.
Minä puolestaan sanoin että onpa ajoitus, mieti hieman mitä tässä on meneillään - välit poikki kesken hirveän elämäntilanteen!
Johon hän tuumasi että ei se haittaa, ei hän tässä ole mitään tehnyt kun ei ole mitään mitä panna poikki.
Olen puulla päähän lyöty! Mikä saa ihmisen toimimaan noin?
Kaksi kertaa keskustelimme asian tiimoilta ja hän oli empaattinen. Nyt meillä ei kuulema ole välejä emmekä ole ystäviä, emme kuulema koskaan ole mitään olleet.
Oloni on surullinen ja hämmentynyt. Mitä tähän voi enää sanoa?
Kommentit (119)
Luultavasti teeskennellyt kaveria ja halunnut salaa housuihin, ja nyt kun tajuaa että elämäntilanteesi on liian hankala sekaannuttavaksi ei jaksa enää esittää ystävää.
Anna olla ja keskity muihin ystäviisi
No onpa outo juttu jos noin on.
Arvelisin, että on tullut kotona sanomista/epäilyä/riitaa puheluusi liittyen. Et ilmeisesti tunne kumppaniaan?
Mulle on käynyt vähän noin lievemmällä versiolla, jolloin mies oli musta kiinnostunut. Koki ilmeisesti syyllisyyttä asiasta.
Turha tuota on sen enempää miettiä.
Miehellä on omat ongelmansa.
Hän ei halua olla kanssasi tekemisissä. Kunnioita sitä.
Voi olla että on oikeasti joku tunnevammainen mulkku, joten jos syö tavalla toisella sanansa ja koittaa lähestyä niin kunnioita edelleen ja älä päästä häntä enää elämääsi millään tavalla.
Monet syöpäpotilaat tulevat ystäviensä hylkäämiksi, mitä pidän surullisena.
Häntä ei kiinnostanut lapsesi tilanne, mitä pidän ikävänä.
Hyvä, että pääsit eroon ihmisestä, joka ei välitä muista.
Selkeä tapaus, ei ole koskaan ollut vilpittömästi ystäväsi, vaan on ollut taka-ajatuksilla liikenteessä. On nyt "loukkaantunut", koska kokee sinun "käyttäneen häntä hyväksi palveluksissa", vaikka sinä olet kuullut vain puhuvasi ystävälle. Perus. Anna olla.
Jos hän olisi oikea huolestunut ystävä, hän olisi tukenut sinua hankkimaan ammattiapua (jos oikeasti tarpeen). Ystävä saa asettaa rajat, mutta tuo ei ollut sitä.
Hänellä on varmaan voimavarat vähissä
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on varmaan voimavarat vähissä
Ei toki ole, sen voi sanoa suoraan. Tuollainen törkeä ja sadistinen suolto terapeuttina olosta ja muusta kertoo vain epäihmisyydestä ja personallisuushäiriöstä. Valitettavasti tuollainen käytös ei ole harvinaista. Ihmisyys on ajoittain tosi varjoisaa.
Ei miehet ole naisten kanssa ystäviä. Valitettavasti te ette ole oikeastaan millään henkisellä tasolla mielenkiintoisia. Muutamia poikkeuksia toki on, mutta ihan tiedoksi niin tunteenne ovat triviaaleja.
Vierailija kirjoitti:
Vaasasta?
Pårgå?
Intissä kysyttiin aika loppuvaiheessa, et mitäs lehtiä te jätkät nyt haluaisitte et tänne tilataan? ... blaablaablaa... Mitä Pårgåbladet???? .... Nytkö vasta sitä pokee tarjotaan, kun ollaan kotiin lähdössä? :)))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on varmaan voimavarat vähissä
Ei toki ole, sen voi sanoa suoraan. Tuollainen törkeä ja sadistinen suolto terapeuttina olosta ja muusta kertoo vain epäihmisyydestä ja personallisuushäiriöstä. Valitettavasti tuollainen käytös ei ole harvinaista. Ihmisyys on ajoittain tosi varjoisaa.
Kertoo ennemmin väsyneen ihmisen purkauksesta. Jos jokaisen pikkulapsiarkea elävän purkauksia tuolla tavalla arvioitaisiin, olisi meillä iso osa vanhemmista persoonallisuushäiriöisiä.
Tuollaiset ihmiset eivät ansaitse elää. Hylkääminen elämän pahimmissa kipukohdissa on törkeintä mahdollista epäihmisyyttä ja henkistä väkivaltaa.
Tämä naisten ongelmista eläminen on saanut jo niin laajan mittakaavan ettei kukaan enää jaksa. Joka ikisessä paikassa, mediassa, netissä vain jatkuvaa loputonta ulinaa ja vinkumista milloin mistäkin turhasta asiasta. En minäkään jaksa enää kuunnella kenenkään ongelmista yhtään mitään. Näitä energian ja elinvoiman verenimijöitä joka paikka täynnä
Olet pitänyt häntä ystävänäsi, koska hän on kuunnellut sinua.
Se on kaiketi ollut yksipuolista.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset ihmiset eivät ansaitse elää. Hylkääminen elämän pahimmissa kipukohdissa on törkeintä mahdollista epäihmisyyttä ja henkistä väkivaltaa.
Onpa rajusti sanottu.
Me emme tiedä hänen puoltaan.
Jospa kaikki yhteydenpito on ollut vain ap.n puhetta asioistaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei miehet ole naisten kanssa ystäviä. Valitettavasti te ette ole oikeastaan millään henkisellä tasolla mielenkiintoisia. Muutamia poikkeuksia toki on, mutta ihan tiedoksi niin tunteenne ovat triviaaleja.
Ihan vaan puhu omasta epäihmisyydestäsi yleistämättä; minulla on ollut elämässäni luotettavia ja tukevia miespuolisia ystäviä. Ja on todellakin ollut vaikeaa, silti ei ole ollut tarvis hylätä.
Aha