Lue keskustelun säännöt.
Kummiksi vain toinen avioparista
20.05.2022 |
Olemme olleet vuosia naimisissa. Muutamia vuosia sitten kävi niin, että ystäväpariskuntamme sai lapsen ja mies sai puhelun heiltä. Pyysivät kummiksi vain miestäni ja mieheni meni jo puhelimessa lupaamaan, että suostuu. Sitten mies kertoi minulle, että hän ei ole varma pyytävätkö minua, mutta uskoi siihen, että kun seuraavalla kerralla näemme, he pyytävät kasvotusten molempia. Näin ei käynyt. En asiasta kummemmin välittänyt sitten, tai en näyttänyt, että asia hieman harmitti. En saanut kutsua edes ristiäisiin.
En kokenut kuuluvani enään samaan porukkaan joten en osallistunut muihinkaan juhliin, mutta yleensä autoin miestä hankkimaan lahjat. Nyt lopetin lahjojen hankkimisen ja mies ei ole tavannut kummilastaan yli kahteen vuoteen osittain tästä epämukavasta tilanteesta johtuen. Kävipä niin, että enään ei tullut edes syntymäpäiväkutsua kummisedälle... Pariskunta sai lisää lapsia vielä tämän jälkeen, heille on otettu kummiksi pariskuntia.
Luulen, että tämä tilanne hiertää vähän kaikkia. Olisikohan miehellä hieman läheisempi suhde kummilapseensa, jos meitä olisi pyydetty yhdessä?
En voi tehdä kummin tehtävää miehen puolesta, muttei häntä näytä kiinnostavan.
Kommentit (137)
Tämä provo on ollut täällä ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallista nykyisin. Oma lapseni on kaverinsa lapsen kummi, koska he nimenomaan ovat olleet läheiset toisilleen (lapseni + kaverinsa). JOS itse olisin vielä siinä iässä, että tulisi lapsia ja JOS kuuluisimme puolisoni kanssa ylipäänsä kirkkoon, niin eiköhän meistä kumpikin pyytäisi kummiksi läheisintä ystäväänsä, ei heidän puolisojaan.
Mies on sanonut, että suostui, koska luuli, että molemmat pyydetään. Ei hänkään hyvällä katsonut , että minua ja meidän perhettä yhdessä ei kutsuttu edes ristiäisiin. Minut pudotettiin siis heti alussa pois tästä, vaikka ennen olimme viettäneet tiiviisti aikaa pariskuntina.
Vierailija kirjoitti:
Tämä provo on ollut täällä ennenkin.
Niin minäkin muistelen.
Ihan normaalia että pyydetään jotain kaveria ei kaverin puolisoa.
Tyttäreni kummiksi ei toinen puoliso kirkonmiehen mielestä kelvannut, ku hän oli ortodoksi. No "repästiin" tilalle joku muu, eikä se ole mitään koskaan haitannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On täysin normaalia, että pyydetään vain toinen kummiksi.
On tosi epänormaalia, että kummin puolisoa ei kutsuta ristiäisiin, kun kyseessä on tuttu ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia että pyydetään jotain kaveria ei kaverin puolisoa.
Jep. Kaverisuhteet usein kestää läpi elämän, samaa ei voi sanoa parisuhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia että pyydetään jotain kaveria ei kaverin puolisoa.
Tässä ovat pariskunnat yhdessä olleet läheisiä
Ihan fiksua, varsinkin kun ottaa huomioon kuinka yleisiä erot on. Kummin tehtävän voi toki sitten hoitaa monella tavalla ja aika yleistä lienee myös se että kummi ei kauheasti lapsen elämässä lopulta ole. Elämää sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapset ja kummilapset ovat yli parikymppisiä, osa jo kolmekymppisiä. Itse olen kahdelle kummi, mies ei, kahdelle ollaan molemmat kummeja. Minulla ei ole tullut mieleenkään, että tuosta joku voisi pahastua. Meidän kummallakin lapsella on vain kaksi kummia ja he ovat "yksittäisiä" ihmisiä eli me ei pyydetty pariskuntia. Harva enää ilahtuu kummin tehtävästä.
Miehen veli ja puoliso eivät ole minua kenenkään lapsiensa kummiksi huolinut. On loukkaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin oman tätini esikoislapseni kummiksi. En edes ajatellut olisiko hänen silloinen avopuolisonsa halunnut myös kummiksi, ei edes käynyt mielessä sellainen. Sitä nuorena ei ajatellut asioita niin "laajasti" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen veli ja puoliso eivät ole minua kenenkään lapsiensa kummiksi huolinut. On loukkaavaa.
Sinä olet täti ja sitä kautta mukana lasten elämässä toisin kuin ne kummeiksi valitut kaverit.
Ristiäisiin olisi voinut kyllä kutsua, eikä jättää ulkopuolelle. Siitä tuli paha mieli. Olimme tuttuja monen vuoden takaa. Sitä vain ihmettelen miksi nyt sitten otettu pariskuntia tämän jälkeen. Huomanneet, ettei paljon kummin kanssa tule oltua tekemisissä :)
Vierailija kirjoitti:
Kuulutko ap kirkkoon?
Kyllä, kuulun.
Mä en ole ikinä ymmärtänyt että miksi muka pitäisi pyytää pariskunta kummiksi. Jos mun miestä pyydettäisiin, niin en todellakaan odottaisi että minuakin pyydettäisiin.
Meillä oli melko vastaava tilanne, mutta mies päätti kieltäytyä kummiudesta, koska molempia ei pyydetty. Kyse ei ollut siitä, että kummeja olisi ollut liikaa. Me olimme pyytäneet oman lapsen kummeiksi jo aikaisemmin ko. pariskunnan. Luulin, että olimme aikaisemmin hyvissä väleissä, mutta tuon jälkeen välit ovat olleet kylmät. Koin, että kyseessä oli selkeä osoitus siitä, ettei minusta pidetä.
Minun avopuolisoa ei pyydetty, "koska jos te kuitenkin eroatte kun ette ole naimisissa". Nyt ko. äiti on itse eronnut avioliitoistaan jo kaksi kertaa.
Ihan tavallista nykyisin. Oma lapseni on kaverinsa lapsen kummi, koska he nimenomaan ovat olleet läheiset toisilleen (lapseni + kaverinsa). JOS itse olisin vielä siinä iässä, että tulisi lapsia ja JOS kuuluisimme puolisoni kanssa ylipäänsä kirkkoon, niin eiköhän meistä kumpikin pyytäisi kummiksi läheisintä ystäväänsä, ei heidän puolisojaan.