Lue keskustelun säännöt.
Kummiksi vain toinen avioparista
20.05.2022 |
Olemme olleet vuosia naimisissa. Muutamia vuosia sitten kävi niin, että ystäväpariskuntamme sai lapsen ja mies sai puhelun heiltä. Pyysivät kummiksi vain miestäni ja mieheni meni jo puhelimessa lupaamaan, että suostuu. Sitten mies kertoi minulle, että hän ei ole varma pyytävätkö minua, mutta uskoi siihen, että kun seuraavalla kerralla näemme, he pyytävät kasvotusten molempia. Näin ei käynyt. En asiasta kummemmin välittänyt sitten, tai en näyttänyt, että asia hieman harmitti. En saanut kutsua edes ristiäisiin.
En kokenut kuuluvani enään samaan porukkaan joten en osallistunut muihinkaan juhliin, mutta yleensä autoin miestä hankkimaan lahjat. Nyt lopetin lahjojen hankkimisen ja mies ei ole tavannut kummilastaan yli kahteen vuoteen osittain tästä epämukavasta tilanteesta johtuen. Kävipä niin, että enään ei tullut edes syntymäpäiväkutsua kummisedälle... Pariskunta sai lisää lapsia vielä tämän jälkeen, heille on otettu kummiksi pariskuntia.
Luulen, että tämä tilanne hiertää vähän kaikkia. Olisikohan miehellä hieman läheisempi suhde kummilapseensa, jos meitä olisi pyydetty yhdessä?
En voi tehdä kummin tehtävää miehen puolesta, muttei häntä näytä kiinnostavan.
Kommentit (137)
Sama vanha virsi koko aloitus, mutta veisataan sitä silti.
Olen seitsemän lapsen kummitäti ja jos saisin valita nyt, niin kieltäytyisin ainakin viidestä kummiudesta. Osa kummilapsista on mieheni kanssa yhteisiä, vaikka minun mielestäni olisi ollut ihan ok, että minut olisi jätetty siitä sivuun esimerkiksi miehen veljen lapsen kummitehtävästä. En tarvitse yhtään mitään lisätitteleitä elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli melko vastaava tilanne, mutta mies päätti kieltäytyä kummiudesta, koska molempia ei pyydetty. Kyse ei ollut siitä, että kummeja olisi ollut liikaa. Me olimme pyytäneet oman lapsen kummeiksi jo aikaisemmin ko. pariskunnan. Luulin, että olimme aikaisemmin hyvissä väleissä, mutta tuon jälkeen välit ovat olleet kylmät. Koin, että kyseessä oli selkeä osoitus siitä, ettei minusta pidetä.
Täällä AP. Ymmärrän tuon. Olisipa minunkin mies kieltäytynyt, koska selvästi katuu ja vaikuttanut myös tähän pariskunnan suuntaan väleihin. Selvä merkki mielestäni, koska eivät enään kutsu miestäni edes syntymäpäiville...
Koin myös itse näin, että minusta ei pidetä/meihin ei luoteta avioparina. Meillä oli jo monta vuotta yhdessä ja yhteisiä lapsia 2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulutko ap kirkkoon?
Kyllä, kuulun.
Uskovana ihmisenä olet kyllä aika katkera muiden valinnoista. Anna miehesi hoitaa asia ja yritä olla ilmaisematta katkeruuttasi. Ja tue miestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole ikinä ymmärtänyt että miksi muka pitäisi pyytää pariskunta kummiksi. Jos mun miestä pyydettäisiin, niin en todellakaan odottaisi että minuakin pyydettäisiin.
Niin, se toinen pariskunnasta on sen lapsen sukulainen, toinen ei. Olisipa outoa, jos oma kummi olisi joku tädin tai sedän lukuisista entisistä, jota ei ole koskaan nähnytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulutko ap kirkkoon?
Kyllä, kuulun.
Uskovana ihmisenä olet kyllä aika katkera muiden valinnoista. Anna miehesi hoitaa asia ja yritä olla ilmaisematta katkeruuttasi. Ja tue miestäsi.
No kun hän ei hoida. On sanonut, että tarvitsee apunani asiassa :D ei kukaan mun töitä tee... Joten en puutu kummiuteen. Omille kummilapsilleni olen oikein läheinen, järjestän mukavaa tekemistä ym :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun avopuolisoa ei pyydetty, "koska jos te kuitenkin eroatte kun ette ole naimisissa". Nyt ko. äiti on itse eronnut avioliitoistaan jo kaksi kertaa.
Entä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli melko vastaava tilanne, mutta mies päätti kieltäytyä kummiudesta, koska molempia ei pyydetty. Kyse ei ollut siitä, että kummeja olisi ollut liikaa. Me olimme pyytäneet oman lapsen kummeiksi jo aikaisemmin ko. pariskunnan. Luulin, että olimme aikaisemmin hyvissä väleissä, mutta tuon jälkeen välit ovat olleet kylmät. Koin, että kyseessä oli selkeä osoitus siitä, ettei minusta pidetä.
Täällä AP. Ymmärrän tuon. Olisipa minunkin mies kieltäytynyt, koska selvästi katuu ja vaikuttanut myös tähän pariskunnan suuntaan väleihin. Selvä merkki mielestäni, koska eivät enään kutsu miestäni edes syntymäpäiville...
Koin myös itse näin, että minusta ei pidetä/meihin ei luoteta avioparina. Meillä oli jo monta vuotta yhdessä ja yhteisiä lapsia 2
Okei, no selkeästi sinä et ole heille kovin merkittävä ja tärkeä ihminen.
Pyysimme nuorimmaisen lapsemme kummeiksi ystävääni ja hänen miestään. He olivat olleet yhdessä siihen mennessä noin 20 vuotta ja lapsia heillä oli myös kaksi. Heille tuli ero, aika likainen sellainen, ja sen koommin miehestä ei ole kuulunut sanaakaan. Lapseni ei tasan varmasti edes tunnistaisi kummisetäänsä, jos tämä tulisi vastaan ja sama toisin päin. Ystäväni on elämässämme vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulutko ap kirkkoon?
Kyllä, kuulun.
Uskovana ihmisenä olet kyllä aika katkera muiden valinnoista. Anna miehesi hoitaa asia ja yritä olla ilmaisematta katkeruuttasi. Ja tue miestäsi.
No kun hän ei hoida. On sanonut, että tarvitsee apunani asiassa :D ei kukaan mun töitä tee... Joten en puutu kummiuteen. Omille kummilapsilleni olen oikein läheinen, järjestän mukavaa tekemistä ym :)
Niin ja muuten. Loput kummilapset yhteisiä. Ollaan läheisiä heidän kanssaan. Aina pyydetty yhdessä muulloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulutko ap kirkkoon?
Kyllä, kuulun.
Uskovana ihmisenä olet kyllä aika katkera muiden valinnoista. Anna miehesi hoitaa asia ja yritä olla ilmaisematta katkeruuttasi. Ja tue miestäsi.
No kun hän ei hoida. On sanonut, että tarvitsee apunani asiassa :D ei kukaan mun töitä tee... Joten en puutu kummiuteen. Omille kummilapsilleni olen oikein läheinen, järjestän mukavaa tekemistä ym :)
No voi vinetto. Hengaa omien kummilastesi kanssa sitten. Ja jos he eivät ole kerran miehesi kummilapsia, niin mikä kaihertaa?
Mies hoitakoon työmaansa ihan itse, onhan hän aikuinen ihminen. Jos ei hoida, niin olkoon hoitamatta. Sinä et ole vastuussa miehesi asioista yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulutko ap kirkkoon?
Kyllä, kuulun.
Uskovana ihmisenä olet kyllä aika katkera muiden valinnoista. Anna miehesi hoitaa asia ja yritä olla ilmaisematta katkeruuttasi. Ja tue miestäsi.
No kun hän ei hoida. On sanonut, että tarvitsee apunani asiassa :D ei kukaan mun töitä tee... Joten en puutu kummiuteen. Omille kummilapsilleni olen oikein läheinen, järjestän mukavaa tekemistä ym :)
Uh, miehesi on kuuma, kun on noin avuton! Vai että hän tarvitsee apuasi kummiuteen ja teillä on omia lapsiakin.. siistiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulutko ap kirkkoon?
Kyllä, kuulun.
Uskovana ihmisenä olet kyllä aika katkera muiden valinnoista. Anna miehesi hoitaa asia ja yritä olla ilmaisematta katkeruuttasi. Ja tue miestäsi.
No kun hän ei hoida. On sanonut, että tarvitsee apunani asiassa :D ei kukaan mun töitä tee... Joten en puutu kummiuteen. Omille kummilapsilleni olen oikein läheinen, järjestän mukavaa tekemistä ym :)
No voi vinetto. Hengaa omien kummilastesi kanssa sitten. Ja jos he eivät ole kerran miehesi kummilapsia, niin mikä kaihertaa?
Mies hoitakoon työmaansa ihan itse, onhan hän aikuinen ihminen. Jos ei hoida, niin olkoon hoitamatta. Sinä et ole vastuussa miehesi asioista yhtään.
Kaikki loput kummilapset ovat yhteisiä. Tässä aloituksessa oli ihan vain pohdintaa tästä asiasta. Ainoa kummilapsi jonka kanssa mies ei vietä aikaa on tuo jolle hän on yksin kummi. On sanonut, että hän tarvitsee apunani asiassa, eikä itse edes ehdota lapselle mitään tapaamisia. Minä en puutu asiaan, mutta pohdin, että suhde varmasti olisi erilainen jos olisimme kummeja yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulutko ap kirkkoon?
Kyllä, kuulun.
Uskovana ihmisenä olet kyllä aika katkera muiden valinnoista. Anna miehesi hoitaa asia ja yritä olla ilmaisematta katkeruuttasi. Ja tue miestäsi.
No kun hän ei hoida. On sanonut, että tarvitsee apunani asiassa :D ei kukaan mun töitä tee... Joten en puutu kummiuteen. Omille kummilapsilleni olen oikein läheinen, järjestän mukavaa tekemistä ym :)
Uh, miehesi on kuuma, kun on noin avuton! Vai että hän tarvitsee apuasi kummiuteen ja teillä on omia lapsiakin.. siistiä.
:D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli melko vastaava tilanne, mutta mies päätti kieltäytyä kummiudesta, koska molempia ei pyydetty. Kyse ei ollut siitä, että kummeja olisi ollut liikaa. Me olimme pyytäneet oman lapsen kummeiksi jo aikaisemmin ko. pariskunnan. Luulin, että olimme aikaisemmin hyvissä väleissä, mutta tuon jälkeen välit ovat olleet kylmät. Koin, että kyseessä oli selkeä osoitus siitä, ettei minusta pidetä.
Täällä AP. Ymmärrän tuon. Olisipa minunkin mies kieltäytynyt, koska selvästi katuu ja vaikuttanut myös tähän pariskunnan suuntaan väleihin. Selvä merkki mielestäni, koska eivät enään kutsu miestäni edes syntymäpäiville...
Koin myös itse näin, että minusta ei pidetä/meihin ei luoteta avioparina. Meillä oli jo monta vuotta yhdessä ja yhteisiä lapsia 2
Mun on kyllä helppo ymmärtää sua ja ihmettele näitä ilkeitä kommentteja, joita olet saanut. Meillä olisi käynyt ihan samoin, jos mies olisi alkanut kummiksi eli kaikki lahjojen hankinnat yms. olisi jäänyt minun vastuulle. Olin kyllä aikoinaan tästä tosi harmissani, mutta nyt jo päässyt vähän yli, mutta kyllä mä silti aina näitä ihmisiä nähdessäni mietin, mikä mussa on vikana.
Olen tosi tavallinen ja elän terveellisesti eli niistäkään ei löydy selittävää tekijää. Parisuhdetta sekä avioliittoakin oli jo tuossa kohdin noin 20 vuotta takana. Ehkä olen vain ärsyttävä, mutta oman mielenterveyden säilyttämiseksi olen joskus miettinyt, voisiko kyse olla esim. kateudesta.
Itse yritän aina toimia siten, etten loukkaa muita, joten vaikea on tällaista ymmärtää. Täytyy vielä lisätä, että ymmärrän kyllä tilanteet, jossa pyydetään vain ystävä kummiksi eikä hänen puolisoa, jota ei niin tunneta tai pelkästään omat sisarukset. Meidän tapauksessa mieheni lisäksi oli kutsuttu kummeiksi kaveripariskunta, josta selkeästi toinen oli äidin ystävä, mikä teki tästä omasta tilanteesta sellaisen, ettei löytynyt muuta selittävää tekijää, kun se, että haluttiin loukata. Toivottavasti tuli hyvä mieli heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli melko vastaava tilanne, mutta mies päätti kieltäytyä kummiudesta, koska molempia ei pyydetty. Kyse ei ollut siitä, että kummeja olisi ollut liikaa. Me olimme pyytäneet oman lapsen kummeiksi jo aikaisemmin ko. pariskunnan. Luulin, että olimme aikaisemmin hyvissä väleissä, mutta tuon jälkeen välit ovat olleet kylmät. Koin, että kyseessä oli selkeä osoitus siitä, ettei minusta pidetä.
Täällä AP. Ymmärrän tuon. Olisipa minunkin mies kieltäytynyt, koska selvästi katuu ja vaikuttanut myös tähän pariskunnan suuntaan väleihin. Selvä merkki mielestäni, koska eivät enään kutsu miestäni edes syntymäpäiville...
Koin myös itse näin, että minusta ei pidetä/meihin ei luoteta avioparina. Meillä oli jo monta vuotta yhdessä ja yhteisiä lapsia 2
Mun on kyllä helppo ymmärtää sua ja ihmettele näitä ilkeitä kommentteja, joita olet saanut. Meillä olisi käynyt ihan samoin, jos mies olisi alkanut kummiksi eli kaikki lahjojen hankinnat yms. olisi jäänyt minun vastuulle. Olin kyllä aikoinaan tästä tosi harmissani, mutta nyt jo päässyt vähän yli, mutta kyllä mä silti aina näitä ihmisiä nähdessäni mietin, mikä mussa on vikana.
Olen tosi tavallinen ja elän terveellisesti eli niistäkään ei löydy selittävää tekijää. Parisuhdetta sekä avioliittoakin oli jo tuossa kohdin noin 20 vuotta takana. Ehkä olen vain ärsyttävä, mutta oman mielenterveyden säilyttämiseksi olen joskus miettinyt, voisiko kyse olla esim. kateudesta.
Itse yritän aina toimia siten, etten loukkaa muita, joten vaikea on tällaista ymmärtää. Täytyy vielä lisätä, että ymmärrän kyllä tilanteet, jossa pyydetään vain ystävä kummiksi eikä hänen puolisoa, jota ei niin tunneta tai pelkästään omat sisarukset. Meidän tapauksessa mieheni lisäksi oli kutsuttu kummeiksi kaveripariskunta, josta selkeästi toinen oli äidin ystävä, mikä teki tästä omasta tilanteesta sellaisen, ettei löytynyt muuta selittävää tekijää, kun se, että haluttiin loukata. Toivottavasti tuli hyvä mieli heille.
Kiitos mukavasta viestistäsi. Tuo teidän tilanne kuulostaa myös harmilliselta. Juurikin, kun muitakin pariskuntia pyydetty. Täytyy myöntää, että itsekin hieman ihmettelin tätä vastausten laatua. Tässä on jätetty minut ulkopuolelle muutenkin, esim ristiäisiin en ollut edes tervetullut!
Minä myös olen ihan tavallinen ja todella lapsirakas ja sen huomaa ja tietää moni... Juuri siksi, että olen lapsirakas ja otan lapset aina huomioon minua on pyydetty monelle kummiksi.
Uskon, että miestäni tämä harmittaa myös aika lailla. Välillä tuntuu, että minä olen syypää hänen ja tämän pariskunnan välien viilenemiseen, mutta ei . Ei ole niin
mua jäi tässä eniten ihmetyttää miksi ap.n mies on edes suostunut kummiksi jos vaimonsa ei ole tervetullut ristiäisiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli melko vastaava tilanne, mutta mies päätti kieltäytyä kummiudesta, koska molempia ei pyydetty. Kyse ei ollut siitä, että kummeja olisi ollut liikaa. Me olimme pyytäneet oman lapsen kummeiksi jo aikaisemmin ko. pariskunnan. Luulin, että olimme aikaisemmin hyvissä väleissä, mutta tuon jälkeen välit ovat olleet kylmät. Koin, että kyseessä oli selkeä osoitus siitä, ettei minusta pidetä.
Täällä AP. Ymmärrän tuon. Olisipa minunkin mies kieltäytynyt, koska selvästi katuu ja vaikuttanut myös tähän pariskunnan suuntaan väleihin. Selvä merkki mielestäni, koska eivät enään kutsu miestäni edes syntymäpäiville...
Koin myös itse näin, että minusta ei pidetä/meihin ei luoteta avioparina. Meillä oli jo monta vuotta yhdessä ja yhteisiä lapsia 2
Mun on kyllä helppo ymmärtää sua ja ihmettele näitä ilkeitä kommentteja, joita olet saanut. Meillä olisi käynyt ihan samoin, jos mies olisi alkanut kummiksi eli kaikki lahjojen hankinnat yms. olisi jäänyt minun vastuulle. Olin kyllä aikoinaan tästä tosi harmissani, mutta nyt jo päässyt vähän yli, mutta kyllä mä silti aina näitä ihmisiä nähdessäni mietin, mikä mussa on vikana.
Olen tosi tavallinen ja elän terveellisesti eli niistäkään ei löydy selittävää tekijää. Parisuhdetta sekä avioliittoakin oli jo tuossa kohdin noin 20 vuotta takana. Ehkä olen vain ärsyttävä, mutta oman mielenterveyden säilyttämiseksi olen joskus miettinyt, voisiko kyse olla esim. kateudesta.
Itse yritän aina toimia siten, etten loukkaa muita, joten vaikea on tällaista ymmärtää. Täytyy vielä lisätä, että ymmärrän kyllä tilanteet, jossa pyydetään vain ystävä kummiksi eikä hänen puolisoa, jota ei niin tunneta tai pelkästään omat sisarukset. Meidän tapauksessa mieheni lisäksi oli kutsuttu kummeiksi kaveripariskunta, josta selkeästi toinen oli äidin ystävä, mikä teki tästä omasta tilanteesta sellaisen, ettei löytynyt muuta selittävää tekijää, kun se, että haluttiin loukata. Toivottavasti tuli hyvä mieli heille.
Kiitos mukavasta viestistäsi. Tuo teidän tilanne kuulostaa myös harmilliselta. Juurikin, kun muitakin pariskuntia pyydetty. Täytyy myöntää, että itsekin hieman ihmettelin tätä vastausten laatua. Tässä on jätetty minut ulkopuolelle muutenkin, esim ristiäisiin en ollut edes tervetullut!
Minä myös olen ihan tavallinen ja todella lapsirakas ja sen huomaa ja tietää moni... Juuri siksi, että olen lapsirakas ja otan lapset aina huomioon minua on pyydetty monelle kummiksi.
Uskon, että miestäni tämä harmittaa myös aika lailla. Välillä tuntuu, että minä olen syypää hänen ja tämän pariskunnan välien viilenemiseen, mutta ei . Ei ole niin
Koitetaan olla syyllistämättä itseämme
Mun mies oli tässä meidän tilanteessa enempi ja pidempään pahana sille vastapuolelle kuin minä. Olen yrittänyt itselleni puhella, että pitää päästä asian yli, mutta kyllä aina tulee paha mieli, kun asiaa muistelee tai näitä ihmisiä näkee. Tsemppiä!
Täytyy sanoa, että tähän ikään mennessä en ole koskaan kuullut tapauksesta, missä olisi pyydetty aviopari yhdessä kummeiksi. Kuitenkin koko suku on kristittyjä ja suurin osa tuttavapiiristä. Ei se kovin tavallista ole ainakaan.
Miksi edes aloitit ostamaan tuolle lapselle lahjoja? Itselleni olisi ollut itsestäänselvää että mies hoitaa kummiutensa itse. ITse en ainakaan muille kuin omille lapsille ja omille kummilapsille hanki lahjoja tms.
Kyllä minullekin kävi niin että miestäni pyydettiin kummiksi ja minua ei. Olin paljon kyseisten ihmisten elämässä ja koska itse en ollut yrityksistä huolimatta saanut lasta kyseinen perhepiirin vauva oli minulle todella tärkeä kun oli ensimmäinen vauva lähipiiriin.
Muistan aina miten se tunne oli kuin lekalla päähän kun mies pyydettiin ja minua ei. Olimme olleet jo 10 vuotta naimisissakin.
Ristiäisissä sukulaiset katsoivat ihmeissään kun pappi pyysi kummit eteen ja kun mies käveli sinne ja minä jäin seinustalle seisomaan, jotenkin kaikki olettivat että meidät pyydetään pariskuntana kummeiksi.
Tajusin silloin että oikeasti minusta ei pidetty ja se viilensi lopulta välejä koska en osannut enää suhtautua rennosti kyseisiin ihmisiin. Kaiken kukkuraksi seuraavien lasten kohdalla kummeiksi pyydettiin pariskuntia joista toista osapuolta ei edes tunnettu kunnolla (vasta hetken seurustelleet) ja itsekkin kuulin miten pariskunnan toista osapuolta lasten äiti monesti haukkui. Kummiksi kelpasi silti, minä en.
Kaiken kaikkiaan outo tapahtumasarja joka johti välien viilentyniseen ja mies sitten kävi yksinään kummilastaan katsomassa kun en kokenut oloani tervetulleeksi.
En ymmärrä miksi koska olen kiltti ja ystävällinen ja ihan normaali ihminen ja kun kaikilla oli tiedossa kipeä lapsettomuus niin kummina olo olisi merkinnyt minulle paljon ja tämä oli kyllä tiedossa kyseisillä ihmisillä. Olla jotenkin "virallisesti" edes yhden lapsen elämässä mukana kun omia en saanut.
Mies siis on kummi, minä en.