Miksi jotkut hoitajat lässyttää potilaille tai puhuu niinkuin pikkulapselle?

Hoivavietti päällä.

jaha, taas piti päästä dissaamaan hoitsuja..

Etenkin muistisairaat vanhukset oikeasti ovat kuin lapsia, ja viesti menee paremmin perille kun puhuu tietynlaisella äänellä.

Kätilöiden lässytys on varmaan pahinta! Siksi kirjasin synnytystoivelomakkeeseen vain sen, ettei minulle saa lässyttää.

Yliempaattisuus korostuu joskus.

Hyvähän se on että hoitajat on positiivisia ja yrittävät saada aikaan turvallisuuden tunnetta, mutta ymmärrän pointin. Aikuisille lässyttäminen on ärsyttävää.

On tuokin taito. Mä en ole koskaan osannut. Mies monesti huomautti, kun lapset olivat pieniä. Puhut, kuin aikuisille. No molemmat oppivat puhumaan tosi aikaisin ja sanavarasto oli laaja.

Kaikilla sairailla ja vanhuksilla ei pää pelaa, kuten nuorella ja terveellä. Siksi myös äänensävyllä osoitetaan sitä hoivaa.

Kyllä mullekin on terveysasemalla huudettu kuin huonokuuloiselle vanhukselle. Tajusi se sitten yhdestä katseesta, että volaa voi hiljentää. Mutta ymmärrän, jos päivässä 9/10 kävijöistä on niitä, jotka ei kunnolla kuule, niin jäähän se huutaminen päälle.

Pitävät lapsena. Se on myös alistamista. Ei pidetä aikuisena niin ei tarvitse kunnioittaa mitään oikeuksia.

Itseäni on huvittanut vanhempainilloissa se miten jotkut opettajat puhuu vanhemmille kuin pienille lapsille. Ihmettelen myös sitä että miksi lapsille pitäisi edes puhua eri tavalla kuin aikuislle, miksi sitä äänenpainoa pitää muuttaa jos puhuu lapsille?

Ammattitaidon puutteesta johtuu ja laiskuudesta. Ei viitsitä muuttaa omaa tapaa toimia tilanteen mukaan vaan kohdellaan niin kuin siltå sattuu tuntumaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla sairailla ja vanhuksilla ei pää pelaa, kuten nuorella ja terveellä. Siksi myös äänensävyllä osoitetaan sitä hoivaa.

Kyllä mullekin on terveysasemalla huudettu kuin huonokuuloiselle vanhukselle. Tajusi se sitten yhdestä katseesta, että volaa voi hiljentää. Mutta ymmärrän, jos päivässä 9/10 kävijöistä on niitä, jotka ei kunnolla kuule, niin jäähän se huutaminen päälle.

Sairaalassa huomasin saman että osa hoitajista ja lääkäreistä puhuu todella kovalla äänellä ja kun kyse on itselle vähän arkaluontoisia asioita, niin se tuntui aika epämielyttävältä. Aika äkkiä siellä tosin hävitti intimiteettisuojansa, eikä se enää tuntun miltään puhua kakan tai siemennesteen koostumuksesta.

Mä olin joskus kuntouttavassa työtoiminnassa, jonne tuli harjoittelemaan joku vanhustenhoitaja. Se lässytti meille tyyliin "mität titten tettäisiin?". En pitänyt siitä henkilöstä ollenkaan.

Kun minä työskentelin muutaman kuukauden hoitajana sairaalassa sisätautiosastolla, oli siellä käytäntönä, että hoitajat mittasivat verensokerit kaikilta diabetespotilailta ja pistivät insuliinin, vaikka potilas olisi ollut ihan skarppi ja voinut tehdä sen itsekin. Kysyin tähän syytä eräältä Konkari hoitajalta, ja hänen vastaus oli, että "ne halutaan antaa näille potilaille lomaa sairaudesta, jotta heidän ei tarvitsisi itse miettiä näitä asioita". Minä olin ihan, että "Aijaa". Että jos on vaikka 30 vuotta itseään piikitellyt diabeetikko, niin eiköhän he voisi ihan itse hoitaa ne jutut sairaalassakin ollessaan. Ja varsinkin kun hoitajia on niin vähän, että voisi sen työajan patemminkin käyttää kuin palvella omatoimisia potilaita.

Vielä ärsyttävämpää on, jos hoitaja puhuu me-muodossa tyyliin: "Onko meillä tänään jo vatsa toiminut?" Tietämäni mukaan muuan mies olisi ärähtänyt vastaan: "En tiedä, oletko sinä jo käynyt paskalla, mutta minä olen."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla sairailla ja vanhuksilla ei pää pelaa, kuten nuorella ja terveellä. Siksi myös äänensävyllä osoitetaan sitä hoivaa.

Kyllä mullekin on terveysasemalla huudettu kuin huonokuuloiselle vanhukselle. Tajusi se sitten yhdestä katseesta, että volaa voi hiljentää. Mutta ymmärrän, jos päivässä 9/10 kävijöistä on niitä, jotka ei kunnolla kuule, niin jäähän se huutaminen päälle.

Sairaalassa huomasin saman että osa hoitajista ja lääkäreistä puhuu todella kovalla äänellä ja kun kyse on itselle vähän arkaluontoisia asioita, niin se tuntui aika epämielyttävältä. Aika äkkiä siellä tosin hävitti intimiteettisuojansa, eikä se enää tuntun miltään puhua kakan tai siemennesteen koostumuksesta.

Minä en ehtinyt ottaa tarpeeksi nopeasti yöpöydältä silmälaseja päähäni. Haluan nähdä kuka minulle puhuu. Lääkäri ja muu revohka huusi minulle kovaan ääneen kuin jollekin muistisairaalle.

Mikä siinä on lääkärille vaikea ymmärtää, että voimakkaasti likinäköinen tarvii silmälaseja nähdäkseen omia varpaitaan kauemmaksi kun makaa petipotilaana? Ei huonon näön ja silmälasien vuoksi tarvi huutaa kuin kuurolle vähä-älyiselle.

Minä pyysin lääkäriä vähentämään volyymia ja sanoin, että minulla on normaali kuulo kuten myös käsittääkseni myös äly ja realiteettientaju on vielä tallella. Huomasin, kun lääkäri imaisi huuliaan sisäänpäin ja kulmakarvojen väli meni kurttuun kun veti henkeä seuraavaa huutolausuntaa varten.