Kun on elänyt koko elämänsä "selkä seinää vasten" en osaa ryhtyä parisuhteeseen
Yksi mies olisi mielessä, kiva, kiltti ja kohtelias, mutten vaan osaa olla luontevasti.
Äitini ravisteli minua vauvana välillä aika rajustikin, kun olin ehkä 3-4v alkoi isäpuolen mielivaltainen käytös. Lyömistä, hiuksista repimistä, huutamista, pimeään vessaan sulkeminen yms. (syynä jokin niin vakava kun esim. maitomukin kaatuminen) jatkui aina teini-ikään, jolloin alkoi henkinen väkivalta ja myös rintojen ja alapään koskettelu. Nimiteltiin, en saanut kuukautissiteitä tai muita tarvittavia hygieniatarvikkeita. Koulussa haukuttiin kun haisin ja kuljin tukka rasvaisena. Jouduin pesemään pääni jollain kaupan halvimmalla koirashampoolla. Kun vihdoin muutin opiskelemaan asuntolaan, sain ensimmäisen poikaystävän. Hänellä oli tapana esim. lyödä ovi kiinni kun sormeni olivat välissä ja talloa turvakengällä paljaille varpailleni. Erosin kun olin valmistunut ja muutin omaan asuntoon. Nyt olen jatkuvassa pelkotilassa. Ahdistaa ja näen hirveitä painajaisia. Lääkäristä tyrkytettiin vaan ketipinoria, mutta se teki olon vielä kamalammaksi. En tuntenut mitään, olin aivan zombi. Miten voisin alkaa luottaa ihmisiin? Jos liikunkin jossain, vilkuilen taakseni ja epäilen suunnilleen jokaista ihmistä.
Kommentit (13)
Jos sinulla on mielessäsi mies, voit ilmaista kiinnostuksesi häneen. Ei se haittaa, vaikka se ei tule ns. luonnollisesti. Pääasia että yrität. Yrittäminen palkitsee, ilman yrittämistä ei ole onnistumista.
Ammattiapu. Etsi niin kauan kunnes löydät hyvän. Miehet eivät ole sinun avustajia ja heille ei kuulu sinun kaikki ongelmasi ja niiden parantaminen.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä äitisi ei puolustanut sinua??
Hän oli pitkiä aikoja sairaalassa huumeongelman vuoksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ammattiapu. Etsi niin kauan kunnes löydät hyvän. Miehet eivät ole sinun avustajia ja heille ei kuulu sinun kaikki ongelmasi ja niiden parantaminen.
Tämä. Älä vaivaa yhtään miestä tuollaisen ongelmapesän takia.
Hirveitä vastauksia. Oletteko sekopäitä kaikki.
Ap, olet arvokas ja tärkeä ihminen. Minulla on samanlainen lapsuus joten tiedän mitä käyt läpi. Ammattiapua ei noin vain saa, minäkään en ole saanut koska olen liian reipas ja työkykyinen.
Ala arvostaa itseäsi ja älä anna kenenkään kohdella sinua kaltoin. Ensin on tärkeää rakastaa ITSEÄÄN. Vasta sen jälkeen parisuhdetta voi harkita.
Tuosta voi ajan kanssa hyvinkin parantua. Suosittelen että et ole tekemisissä vanhempien kanssa sillä yhteydenpito toistaa sitä traumaa. Vasta kun sain välit poikki (aivan liian myöhään, vasta nelikymppisenä) alkoi toipuminen.
Kaikkea hyvää sinulle!
Ammattiapu tarkoittaa psykoterapiaa. Ihan oman turvallisuutesi vuoksi kannattaa deittailla suht varovasti ennen pitkää psykoterapiaa. Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan tuollaista.
Jatkuva pelkotila on merkki, että tarvitset apua. Sano suoraan, että haluat keskusteluapua ja että lääkkeet eivät sovi sinulle. Tarvittaessa kelan B-lausunto vaikka yksityiseltä psykiatrilta.
Voimaa!
Teillä on aika naiivi luulo että noin vaan saa terapiaa. Jos olet työssä, et saa, ellei ole joku mt diagnoosi. Mulla hirveä väkivaltalapsuus, en saa terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Hirveitä vastauksia. Oletteko sekopäitä kaikki.
Ap, olet arvokas ja tärkeä ihminen. Minulla on samanlainen lapsuus joten tiedän mitä käyt läpi. Ammattiapua ei noin vain saa, minäkään en ole saanut koska olen liian reipas ja työkykyinen.Ala arvostaa itseäsi ja älä anna kenenkään kohdella sinua kaltoin. Ensin on tärkeää rakastaa ITSEÄÄN. Vasta sen jälkeen parisuhdetta voi harkita.
Tuosta voi ajan kanssa hyvinkin parantua. Suosittelen että et ole tekemisissä vanhempien kanssa sillä yhteydenpito toistaa sitä traumaa. Vasta kun sain välit poikki (aivan liian myöhään, vasta nelikymppisenä) alkoi toipuminen.
Kaikkea hyvää sinulle!
Hirveitä vastauksia? Miten niin? Jos täällä kehitetaan etsimään ammattiapua ongelmiin, niin onko se väärä vastaus? Jos toinen vaihtoehto on nykyinen, eli ap luimistelee ja odottaa, että joku mies tulisi parantaisi hänet?
Ammattiapua löytyy, mutta sen eteen pitää tietenkin vaivautua. Siinä se ongelma varmaan onkin, eli vaivautuminen on liikaa vaadittu olevinaan. Syyllisyys kaikesta kaadetaan automaattisesti muiden niskaan ja ap rypee ahdingossaan vuosikausia odottaen ihmettä. Tarttis tehrä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Teillä on aika naiivi luulo että noin vaan saa terapiaa. Jos olet työssä, et saa, ellei ole joku mt diagnoosi. Mulla hirveä väkivaltalapsuus, en saa terapiaa.
Rahalla saa ja hevosella pääsee. Jos haluaa.
Tää on surkeaa, koska en tiedä miten laadukasta ilmaisterapiaa on tarjolla, mutta hakeudu nyt joka tapauksessa sen pariin. Ja kahlaa youtubesta terapeuttien videoita.
Keskity itseesi. Itseesi. Vain itseesi. Riittävän pitkä aika. Sinä et tarvitse nyt yhtään hajottavaa kokemusta lisää vaan rakentumista. Korjaava kokemus miesystävän kautta on toki mahdollinen, mutta todennäköisyydet tuossa tilassa todella pienet.
Miten ihmeessä äitisi ei puolustanut sinua??