Mua ahdistaa aina kun mies on kotona
Olen rento tai onnellinen vain kun olen ilman miestä jossain tai kun mies ei ole kotona. Muutaman kuukauden ollut tällaista. Tai en tarkkaan tiedä onko se juuri ahdistusta vai muuta epämääräistä pahaa oloa. Onko kellään kokemusta vastaavasta? Mistä se johtui ja miten ratkaisit? En nimittäin tiedä mitä tehdä.
Kommentit (33)
Johtui toisen narsismista. Ero auttoi.
Mieti, mistä voisi omalla kohdallasi johtua.
Sama. Mies valehtelee, salailee ja manipuloi erittäin ovelasti. Tämä vie kaiken luottamuksen ja läheisyyden
Sitten vielä ihmetellään minkä takia miehet ei halua sitoutua
Av-mammoilla on av-mammojen ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Johtui toisen narsismista. Ero auttoi.
Mieti, mistä voisi omalla kohdallasi johtua.
Voi se ahdistus olla omaakin narsismia.
Minua ahdistaa vaimon läsnäolo. On rennompaa olla yksin. Hän on vain kämppis ja lasteni äiti.
Minuakin ahdisti. Aina kun mies oli työmatkoilla, toivoin hänen viipyvän pitempään. Oli sellainen arvaamaton napsahtelija, kodin mikrojohtaja ja tapavihainen, herkeämätön valittaja. Onneksi tuli ero ja erilleen muutto. Nykyisen miesystävän läsnäolo ei ahdista.
Sama. Johtuu minulla suhteen epätasapainosta. Mies vaatii huomiota silloin kun se hänelle sopii, mutta työntää minut pois kun ei sovi hänelle.
Mulle kävi suhteissa aina noin. Olin onnellisin yksin, miehissä ei sinänsä ollut vikaa. Niinpä sitten valitsin yksinolon.
Alkoiko tämä yhtäkkiä vai vähitellen? Jos yhtäkkiä, mitä silloin tai juuri ennen sitä tapahtui?
Pyrkiikö miehesi rajoittamaan tekemisiäsi tai muuttamaan suhtautumistasi johonkin?
Onko elämääsi tullut asioita, joista et ole vielä kertonut miehellesi? Esim. elämänarvoihin tullut muutoksia, joita hän ei tiedä?
Lähinnä sitä kartoitan, että onko vika miehessä, vai onko ongelma puhtaasti sinun pääsi sisällä.
Jos miehessä on selkeästi se syy/vika, pitää hänen muuttua tai teidän erota. (Esim. rajoittaa tai pyrkii manipuloimaan)
Jos vika/syy on sinussa, pitää sinun selvittää, mikä asia aiheuttaa tuota vaivaantuneisuutta/ahdistusta, ja hoitaa se kuntoon.
Yleensä on tapana poistaa elämästä ahdistusta aiheuttavat asiat, jos se on mahdollista. Parisuhteessa ei muistaakseni ole pakko olla.
Vierailija kirjoitti:
Alkoiko tämä yhtäkkiä vai vähitellen? Jos yhtäkkiä, mitä silloin tai juuri ennen sitä tapahtui?
Pyrkiikö miehesi rajoittamaan tekemisiäsi tai muuttamaan suhtautumistasi johonkin?
Onko elämääsi tullut asioita, joista et ole vielä kertonut miehellesi? Esim. elämänarvoihin tullut muutoksia, joita hän ei tiedä?
Lähinnä sitä kartoitan, että onko vika miehessä, vai onko ongelma puhtaasti sinun pääsi sisällä.
Jos miehessä on selkeästi se syy/vika, pitää hänen muuttua tai teidän erota. (Esim. rajoittaa tai pyrkii manipuloimaan)
Jos vika/syy on sinussa, pitää sinun selvittää, mikä asia aiheuttaa tuota vaivaantuneisuutta/ahdistusta, ja hoitaa se kuntoon.
Ei välttämättä ole kummassakaan mitään vikaa, vaan AP ja miehensä vain eivät ole sopivat toisilleen.
Minä tarvitsen paljon yksinäistä hiljaista aikaa. Kun alkuhuuman ajan jatkuva pussailu ja läheisyys alkaa väistyä, tulee mulle taas oman tilan tarve. Jos kumppani on kovinkin 'huomionkipeä' väsyn hänen seurassaan. Ihan normaalia minusta, otan sit sitä omaa aikaa ja koitan olla läsnä kun ollaan yhdessä. Mut tähän on päästy keskustelun kautta, ennen sitä koin itseni monesti ahdistuneeksi kun olimme kauan yhdessä.
Minua jotenkin ahdistaa tällaiset avaukset. - Haaveilen ja unelmoin parisuhteesta ja sitten kun luen täällä niistä niin saan lukea turhauttavan usein parisuhteistam joissa kirjoittaja elää loukkauksien keskellä ja riutuu kumppaninsa rinnalla.... Miksei sitten eroa? Mutta itse olen niin kamala ja hirveä ihminen, ettei kukaan ole koskaan ilmaissut haluaan, että haluaisi asua ja elää kanssani samassa taloudessa. Vai olenko sittenkin vain liian nössö. en ole osannut määrätä ja alsitaa tosita tahtoni alle.
Mua vaan vitututttaa se kun en saa sormettaa rauhassa yksin kotona. Poika ja mies jatkuvasti kotona.
Mua ei ahdista mutta tuntuu etten saa mitään aikaiseksi.Toinen vain istuu sohvalla ja saa aina ehdottaa että tehtäisikö se josta puhuttiin edes joskus.
Törkeä. Olet itse hänet valinnut.