Lue keskustelun säännöt.
Elämäni on naurettavan surkeaa. Olen pilannut kaiken enkä edes jaksa välittää enää. Listaan.
15.05.2022 |
Kolmen vuoden sisällä:
- olen menettänyt työt loistokkaassa yrityksessä.
- tavannut miehen joka osoittautui mielenvikaiseksi, väkivaltaiseksi. Se tuhosi minut.
- vakava masennus.
- lihonut 30 kg (vuoden aikana).
- muuttunut neljä kertaa, kolme kaupunkia.
- käyttänyt huumeita useasti (ennen koko alamäkeäni en edes tiennyt mitä tarkoittaa vauhti, en tiennyt huumeista mitään.)
- alkoholisoitunut.
- olen persaukinen.
- menettänyt kaikki ystävät/kaverit.
- yritin itm muutama pv sitten mutta siinäkin epäonnistuin.
Ainoa mitä on, on työ ja ammatti johon olen lukenut. Se ei ole kuitenkaan aidosta halusta tehtyä työtä mutta siinä on ainoa oljenkorsi enää eteenpäin.
Tässä just mietin elämääni etten ole enää yhtään sama viaton nuori nainen, jolla oli kunnianhimoa ja tomeraa tahtoa. Tein mitä piti.
Nykyään vain olen kuin henkisesti kuollut. Juuri minua parikymmentä vuotta vanhempi alkoholisti p*ni ja mietin, että voi helvetti tätä mun elämää nykyään. Täydellinen helvetti versus entiseen.
Vau..
Ikää on 27-vuotta. Olisinpa osannut valita toisin ennen kuin tähän koko liejuun sain itseni hiljalleen sotkettua.
Kommentit (55)
On sulla ainakin massia jos 30 kg pystyit lihomaan vuodessa?
Monella ei ole sitäkään.
Plus 27-vuotiaana laihtuu helposti ja työpaikan löytämisestäkin on vielä aikamoisesti toivoa.
Tilanne vaikuttaa synkältä, muttei tuo ulkopuolisen silmiin toivottomalta näytä likikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pääset eroon alkoholista, voit korjata elämäsi. AA-kerho?
Olet vielä nuori. Väkivalta on saanut mielesi järkkymään ja sammutat pahaa oloa päihteillä. Nyt pitäisi alkaa kuntoutua. Pidä työstä kiinni kun selvität elämääsi. Vaatii päättäväisyyttä muuttaa asiat. Pystyt siihen kyllä. Sitten kun olosi on parempi niin ehdit keksiä vielä sinulöe sopivammankin työn. Jätä heti päihteille altistava seura ja sitä myöten päihteet. Muuta vaikka jos tarvis. Unirytmi ja ravinto kuntoon. Et ole pilannut mitään lopullisesti ja ehdit vielä elää hyvän elämän.
Olet tosi nuori eikä mitään ole pilalla. Tuskin olet ehtinyt edes aloitella elämää. Nyt terapiaan jos tarve ja töissä käyminen tavoitteeksi.
Minä sain juuri syöpädiagnoosin. Nauti elämästäsi kun voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulle on kerennyt tapahtua paljon pahaa lyhyessä ajassa, mutta siinä on yksi hyvä puoli, nimittäin se että olet oikeasti vielä nuori. Mitään lopullista tuhoa ei ole vielä tapahtunut, mutta sinun pitää päästä puhumaan jonnekin ongelmistasi ja lopeta päihteiden käyttö välittömästi! Niin pahaa ongelmaa ei ole olemassakaan, etteikö niitä saisi vieläkin pahemmaksi alkoholilla (kovemmista aineista puhumattakaan). Soita avustavaan puhelimeen mielellään vaikka heti ja kerro mitä sinulle on tapahtunut. Sitä kautta voit saada myös neuvoja miten voisit päästä alkuun kokoamaan elämäsi uudestaan. Usko pois, pystyt kyllä siihen!
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä nuori. Väkivalta on saanut mielesi järkkymään ja sammutat pahaa oloa päihteillä. Nyt pitäisi alkaa kuntoutua. Pidä työstä kiinni kun selvität elämääsi. Vaatii päättäväisyyttä muuttaa asiat. Pystyt siihen kyllä. Sitten kun olosi on parempi niin ehdit keksiä vielä sinulöe sopivammankin työn. Jätä heti päihteille altistava seura ja sitä myöten päihteet. Muuta vaikka jos tarvis. Unirytmi ja ravinto kuntoon. Et ole pilannut mitään lopullisesti ja ehdit vielä elää hyvän elämän.
Siitä kai kaikki lähti. Riittämättömyyden, syyllisyyden ja häpeän tunteesta. Suhde sai minut sekaisin, huipulta mätkähtämään jonnekin raunioille.
Oikeastaan en edes tiedä oliko se tuo suhde vaan vielä aikaisemmat asiat. Päihdeperheessä kasvaminen ja väkivaltaa lapsena kokenut joten toistin traumani ja nyt sattuu niin helvetin paljon..
Ei se suhde vaan se että minä itse pilasin kaiken. Itse olen valintani tehnyt. En vain kestä tätä sisäistä olotilaa. Se vain pahenee eikä mielialalääkitys ole auttanut lopulta paljoakaan..
Jonossa terapiaan. Tosin en tiedä miten jaksan. Ainoa mitä tiedän on se, että töitä on tehtävä. On vain oltava rohkea ja tehtävä töitä, unohtaa kaikki muu ja keskittyä vain työntekoon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sain juuri syöpädiagnoosin. Nauti elämästäsi kun voit.
Olen pahoillani. Toivottavasti saat elää kivuttomasti.
Ap
Ap mikä koulutus sinulla on? Siitä huolimatta vaikutat edelleen arvostan työtä ja uraa. Pidä siitä nyt kiinni, se oikeesti riittää nyt sinulle. Se että yksi huippufirma on sulkenut ovensa (?) sinulle, ei tarkoita että ne kaikki sadat muut firmat on. Jätä taakse kaikki ällöttävät tapahtumat, kaikilla on luurankoja kaapissa ja asioita takana, jotka olisi voinut jättää tekemättä. Olet todella nuori ja pystyt elämään vielä aivan toisenlaista elämää vaikka kuinka pitkään. Auttaisiko muutto jonnekin? Maisemanvaihdoksella saattaa olla muutoksessa ihan kaikki merkitys. Se jos mikä kehittää ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet listannut useamman muuton epäonnistumiseksi? Olet liian ankara itsellesi. Muuttaminen ei ole epäonnistumista.
Vierailija kirjoitti:
Jos pääset eroon alkoholista, voit korjata elämäsi. AA-kerho?
Kannustan tuohon myös. Jo pelkästään koukuttumalla siihen saa elämänsä nopeasti toivottomaksi, ei tarvitse olla ulkoisesti rappiolla. Sisäisesti murentaa minäpystyvyyttä ja halua etsiä ratkaisuja.
Kurjiin suhteisiin ajautuu moni, nuorena jopa todennäköisesti. Pidä nyt taukoa suhteista ja hoida itseäsi. Koeta löytää fiksua seuraa, joka ei houkuta sinua viihteelle painostamalla. Jos et löydä, keksi jotain yksintekemistä, mikä kehittää sinua. Kuuntele kuulokkeilla jotain, kävele tms. Pääset tuosta vielä hyvin ylös kun harjoitat itsearvostusta ja hyväksyt että kaikki tekevät tyhmiä valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen menettänyt työt loistokkaassa yrityksessä.
-> Loistokkaita yrityksiä on maailma pullollaan. Jos et ole samalla paikkakunnalla/maassa, kuin muut loistokkaat yritykset, muuta niiden luokse.
- tavannut miehen joka osoittautui mielenvikaiseksi, väkivaltaiseksi. Se tuhosi minut.
-> Otan osaa. Tällaiset tapaukset pitää käsitellä ammattilaisen kanssa. Onneksi pääsit miehestä eroon ja hän on nyt menneisyyttäsi.
- vakava masennus. -> alkoholin käyttö ja liikkumattomuus pahentaa tätä.
- lihonut 30 kg (vuoden aikana). -> varmaan olet täynnä nestettä, jätä alkoholi pois ja kahden viikon kuluttua hämmästyt kuinka paljon kevyempi olet. Testaa edes.
- muuttunut neljä kertaa, kolme kaupunkia.
-> ei laskettavissa epäonnistumiseksi?
- käyttänyt huumeita useasti (ennen koko alamäkeäni en edes tiennyt mitä tarkoittaa vauhti, en tiennyt huumeista mitään.)
-> Aika moni on käyttänyt huumeita tai ainakin vähintään kokeillut.
- alkoholisoitunut.
-> moni muukin on vaikka ei näy päälle päin. Pidä tipatonta.
- olen persaukinen.
-> työnteko auttaa tähän, tai velkaneuvonta jos olet veloissa. Olet niin nuori että kannattaa tehdä suunnitelma velkojen pois hoitamiseksi ammattilaisen kanssa.
- menettänyt kaikki ystävät/kaverit.
-> saat uusia
- yritin itm muutama pv sitten mutta siinäkin epäonnistuin.
-> hyvä niin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä nuori. Väkivalta on saanut mielesi järkkymään ja sammutat pahaa oloa päihteillä. Nyt pitäisi alkaa kuntoutua. Pidä työstä kiinni kun selvität elämääsi. Vaatii päättäväisyyttä muuttaa asiat. Pystyt siihen kyllä. Sitten kun olosi on parempi niin ehdit keksiä vielä sinulöe sopivammankin työn. Jätä heti päihteille altistava seura ja sitä myöten päihteet. Muuta vaikka jos tarvis. Unirytmi ja ravinto kuntoon. Et ole pilannut mitään lopullisesti ja ehdit vielä elää hyvän elämän.
Siitä kai kaikki lähti. Riittämättömyyden, syyllisyyden ja häpeän tunteesta. Suhde sai minut sekaisin, huipulta mätkähtämään jonnekin raunioille.
Oikeastaan en edes tiedä oliko se tuo suhde vaan vielä aikaisemmat asiat. Päihdeperheessä kasvaminen ja väkivaltaa lapsena kokenut joten toistin traumani ja nyt sattuu niin helvetin paljon..Ei se suhde vaan se että minä itse pilasin kaiken. Itse olen valintani tehnyt. En vain kestä tätä sisäistä olotilaa. Se vain pahenee eikä mielialalääkitys ole auttanut lopulta paljoakaan..
Jonossa terapiaan. Tosin en tiedä miten jaksan. Ainoa mitä tiedän on se, että töitä on tehtävä. On vain oltava rohkea ja tehtävä töitä, unohtaa kaikki muu ja keskittyä vain työntekoon.
Ap
Päivä kerrallaan, jopa hetki kerrallaan, kun kauheat olot iskevät. Aina voit lähteä liikkeelle hetkeksi. Jos on akuutti PTSD voi elämä olla hyvin kapeaa ja ahdistus päätähajottavaa. Mutta usko, kun sanon että jopa vuosien painajaismaisistä ahdistuksista voi lopulta vapautua. Suosittelen yhdeksi itseavuksi kirjoittelua. Vaikka a4:lle kirjoitat elämäsi keskeiset käänteet, jos sinun voi vaikea ymmärtää, mihin olet päätynyt tai ylipäänsä jos kaikki tuntuu käsittämättömältä. Voit huutaa paperille tunteita, listata asioita, muistella hyviä/huonoja juttuja. Tuo kaikki edistää selviytymistä ja antaa muotoa kaaokselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä nuori. Väkivalta on saanut mielesi järkkymään ja sammutat pahaa oloa päihteillä. Nyt pitäisi alkaa kuntoutua. Pidä työstä kiinni kun selvität elämääsi. Vaatii päättäväisyyttä muuttaa asiat. Pystyt siihen kyllä. Sitten kun olosi on parempi niin ehdit keksiä vielä sinulöe sopivammankin työn. Jätä heti päihteille altistava seura ja sitä myöten päihteet. Muuta vaikka jos tarvis. Unirytmi ja ravinto kuntoon. Et ole pilannut mitään lopullisesti ja ehdit vielä elää hyvän elämän.
Siitä kai kaikki lähti. Riittämättömyyden, syyllisyyden ja häpeän tunteesta. Suhde sai minut sekaisin, huipulta mätkähtämään jonnekin raunioille.
Oikeastaan en edes tiedä oliko se tuo suhde vaan vielä aikaisemmat asiat. Päihdeperheessä kasvaminen ja väkivaltaa lapsena kokenut joten toistin traumani ja nyt sattuu niin helvetin paljon..Ei se suhde vaan se että minä itse pilasin kaiken. Itse olen valintani tehnyt. En vain kestä tätä sisäistä olotilaa. Se vain pahenee eikä mielialalääkitys ole auttanut lopulta paljoakaan..
Jonossa terapiaan. Tosin en tiedä miten jaksan. Ainoa mitä tiedän on se, että töitä on tehtävä. On vain oltava rohkea ja tehtävä töitä, unohtaa kaikki muu ja keskittyä vain työntekoon.
Ap
Tilanteesi ei ole sikäli poikkeuksellinen että useimmiten lapsuuden käsittelemätön trauma aktivoituu uudelleen juuri haitallisessa ihmissuhteessa. Suhteeseen lähtee koska se on muistuttanut jotakin tuttua. Ja sitten siihen jää kiinni. Ilmiön nimi on traumaside, trauma bonding. Et tavallaan rakastu ihmiseen vaan koet olosi tutuimmaksi vahingollisessa ympäristössä. Se ei siis tavallaan edes ole omaa syytäsi. Nyt olisi kuitenkin tärkeä katkaista kierre eli lakata hakeutumsta ympäristöön ja suhteisiin jotka sinua satuttavat. Löytää joku tasapaino kehossa niin voit löytää sellaista ennen pitkää myös mielessä. Alkuun pitää saada olosuhteet kuntoon ja opetella jotakin ahdistuksen hallintakeinoa, mikä se kenellekin on. Esim vagushermoa aktivoiva hengitys on helppo oppia, Youtubessa on videoita.
Joku suositteli terapiaa. Ei kannata mennä sellaiseen heti kun olet vielä vereslihalla. Ensin tasapaino elämään. Kun puitteet ovat kunnossa ja elämä tasaista, päihdekäyttö ei ole ongelmallista ja arkesi on vakaata, pystyt hyötymään terapiasta. Silloin sitä kannattaisi hakea traumataustan selvittämiseksi ja oireilun lakkaamiseksi.
Hakiessasi terapiaa sinulle tullaan tarjoamaan psyykelääkitystä. Siinä tilanteessa kannattaa käyttää kunnon harkintaa. Ne voivat viedä myös poispäin tunteista. Ja tunteet ovat arvokas kompassi.
Minulla on itselläni vaikea tausta ja sinun ikäisenäsi tilanteeni oli myös huono. Nyt alkaa olla paljon selkeämpää. Olen opiskellut myös auttamiseen tähtäävään ammattiin joten neuvon sinua ammattilaisena ja traumoja ja vahingollisia ihmissuhteita ja päihdekäyttöä kokeneena. Tie on ylöspäin, ja se kantaa, kun valitset sen aina uudelleen.
Onpa lohduttavaa lukea teidän kommentteja. Kiitos tosi paljon kaikille.
Kai sit muutkin mokailee ja otan kaiken niin vakavasti, etenkin jos itse töppäilen. En tiedä, olen niin ristiriitainen ja häpeään sidottu tyyppi että tuntuu kuin olisi yksin jossain saatanan ahtaassa ja tunkkasessa komerossa.
Täällä on vain niin hirveää etten tiedä pääsiskö tästä huutamalla vai millä pois..
No onneksi olen harjoitellut sitä että lakkaan ajattelemasta tyystin. En samaistu ajatuksiini vaan yritän terapioida itseni nykyhetkeen. Tietoiseen olemiseen. Se on tavallaan auttanut mutta myös tehnyt elämästä turhan oloista. Onko tämä kaikki kärsimys aivan turhaa ja itseaiheutettua, sellaista draamailua. Miksi en voisi olla vain zen ja kuvitella olevani vain tässä tietoisena kappaleena isossa universumissa.
Siihen nähden murheita minulla ei edes ole. On vain eletty elämä.
Meni varmaan aika absurdiksi vastaukseni. Lähinnä piti vain kiittää.
Ap
Tietoisuus ja meditointi auttavat osansa kyllä. Tuo häpeäkin liittyy traumaan ja masennukseen, koeta ajatella sitä sinusta ulkoisena juttuna joka tulee välillä kiusaamaan. Hetki ja päivä kerrallaan. Keskity kaikkeen sellaiseen mikä antaa sinulle voimaa ja nimenomaan nykyhetkeen ja tulevaan. Ei kannata junnata siinä että on tehnyt yksi tai kymmenen virhettä.
Aika paljon oot saanu aikaan noinkin nuoreksi. Siitäkin voi olla jollain tapaa ylpeä. Voi se mennä toiseenkin suuntaannyhtä nopsasti, paitsi että tuskin pystyy laihtumaan 30kg vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä nuori. Väkivalta on saanut mielesi järkkymään ja sammutat pahaa oloa päihteillä. Nyt pitäisi alkaa kuntoutua. Pidä työstä kiinni kun selvität elämääsi. Vaatii päättäväisyyttä muuttaa asiat. Pystyt siihen kyllä. Sitten kun olosi on parempi niin ehdit keksiä vielä sinulöe sopivammankin työn. Jätä heti päihteille altistava seura ja sitä myöten päihteet. Muuta vaikka jos tarvis. Unirytmi ja ravinto kuntoon. Et ole pilannut mitään lopullisesti ja ehdit vielä elää hyvän elämän.
Siitä kai kaikki lähti. Riittämättömyyden, syyllisyyden ja häpeän tunteesta. Suhde sai minut sekaisin, huipulta mätkähtämään jonnekin raunioille.
Oikeastaan en edes tiedä oliko se tuo suhde vaan vielä aikaisemmat asiat. Päihdeperheessä kasvaminen ja väkivaltaa lapsena kokenut joten toistin traumani ja nyt sattuu niin helvetin paljon..Ei se suhde vaan se että minä itse pilasin kaiken. Itse olen valintani tehnyt. En vain kestä tätä sisäistä olotilaa. Se vain pahenee eikä mielialalääkitys ole auttanut lopulta paljoakaan..
Jonossa terapiaan. Tosin en tiedä miten jaksan. Ainoa mitä tiedän on se, että töitä on tehtävä. On vain oltava rohkea ja tehtävä töitä, unohtaa kaikki muu ja keskittyä vain työntekoon.
ApTilanteesi ei ole sikäli poikkeuksellinen että useimmiten lapsuuden käsittelemätön trauma aktivoituu uudelleen juuri haitallisessa ihmissuhteessa. Suhteeseen lähtee koska se on muistuttanut jotakin tuttua. Ja sitten siihen jää kiinni. Ilmiön nimi on traumaside, trauma bonding. Et tavallaan rakastu ihmiseen vaan koet olosi tutuimmaksi vahingollisessa ympäristössä. Se ei siis tavallaan edes ole omaa syytäsi. Nyt olisi kuitenkin tärkeä katkaista kierre eli lakata hakeutumsta ympäristöön ja suhteisiin jotka sinua satuttavat. Löytää joku tasapaino kehossa niin voit löytää sellaista ennen pitkää myös mielessä. Alkuun pitää saada olosuhteet kuntoon ja opetella jotakin ahdistuksen hallintakeinoa, mikä se kenellekin on. Esim vagushermoa aktivoiva hengitys on helppo oppia, Youtubessa on videoita.
Joku suositteli terapiaa. Ei kannata mennä sellaiseen heti kun olet vielä vereslihalla. Ensin tasapaino elämään. Kun puitteet ovat kunnossa ja elämä tasaista, päihdekäyttö ei ole ongelmallista ja arkesi on vakaata, pystyt hyötymään terapiasta. Silloin sitä kannattaisi hakea traumataustan selvittämiseksi ja oireilun lakkaamiseksi.
Hakiessasi terapiaa sinulle tullaan tarjoamaan psyykelääkitystä. Siinä tilanteessa kannattaa käyttää kunnon harkintaa. Ne voivat viedä myös poispäin tunteista. Ja tunteet ovat arvokas kompassi.
Minulla on itselläni vaikea tausta ja sinun ikäisenäsi tilanteeni oli myös huono. Nyt alkaa olla paljon selkeämpää. Olen opiskellut myös auttamiseen tähtäävään ammattiin joten neuvon sinua ammattilaisena ja traumoja ja vahingollisia ihmissuhteita ja päihdekäyttöä kokeneena. Tie on ylöspäin, ja se kantaa, kun valitset sen aina uudelleen.
Tämä oli kommentti joka sai minut tuntemaan hetkellistä huojentumista. Joku todella ymmärtää ja tietää mitä kaikkea vaikeat asiat pitävät sisällään. Tuo traumasidos on totta, olen tiennyt sen itsekin mutta siitä huolimatta en ole oikein itsekseni osannut työstää asiaa.
Tämä taitaa vaatia aikaa ja etenkin päihteistä irtautumisen.
Olen nyt siinä kohdassa elämää, että asioiden tulee muuttua ja ne muuttuvatkin. Minulla on aika lääkäriin tuosta itm yrityksestä. Toivottavasti on neutraali käynti ja voin vain unohtaa tuon taakseni. Mennä töihin ja aloittaa pitkästä aikaa elämäni ihan kunnolla.
Pahinta ovat olleet nämä ihmiset ympärilläni, olen ollut niin johdateltavissa..
Nyt saa riittää ne ihmiset ja päihteet. Ihan surkea kierre. Ei yhtä ilman toista tässä kuviossa vaan nyt on vain eheydyttävä itekseni vaikka tiedän kuinka paljon se vaatii kipua mutta yritän nyt vain keskittyä niihin töihin. Tiedän kuitenkin, että terapia on tulossa, kaikki on vielä edessä.
Kiitos sulle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä nuori. Väkivalta on saanut mielesi järkkymään ja sammutat pahaa oloa päihteillä. Nyt pitäisi alkaa kuntoutua. Pidä työstä kiinni kun selvität elämääsi. Vaatii päättäväisyyttä muuttaa asiat. Pystyt siihen kyllä. Sitten kun olosi on parempi niin ehdit keksiä vielä sinulöe sopivammankin työn. Jätä heti päihteille altistava seura ja sitä myöten päihteet. Muuta vaikka jos tarvis. Unirytmi ja ravinto kuntoon. Et ole pilannut mitään lopullisesti ja ehdit vielä elää hyvän elämän.
Siitä kai kaikki lähti. Riittämättömyyden, syyllisyyden ja häpeän tunteesta. Suhde sai minut sekaisin, huipulta mätkähtämään jonnekin raunioille.
Oikeastaan en edes tiedä oliko se tuo suhde vaan vielä aikaisemmat asiat. Päihdeperheessä kasvaminen ja väkivaltaa lapsena kokenut joten toistin traumani ja nyt sattuu niin helvetin paljon..Ei se suhde vaan se että minä itse pilasin kaiken. Itse olen valintani tehnyt. En vain kestä tätä sisäistä olotilaa. Se vain pahenee eikä mielialalääkitys ole auttanut lopulta paljoakaan..
Jonossa terapiaan. Tosin en tiedä miten jaksan. Ainoa mitä tiedän on se, että töitä on tehtävä. On vain oltava rohkea ja tehtävä töitä, unohtaa kaikki muu ja keskittyä vain työntekoon.
ApPäivä kerrallaan, jopa hetki kerrallaan, kun kauheat olot iskevät. Aina voit lähteä liikkeelle hetkeksi. Jos on akuutti PTSD voi elämä olla hyvin kapeaa ja ahdistus päätähajottavaa. Mutta usko, kun sanon että jopa vuosien painajaismaisistä ahdistuksista voi lopulta vapautua. Suosittelen yhdeksi itseavuksi kirjoittelua. Vaikka a4:lle kirjoitat elämäsi keskeiset käänteet, jos sinun voi vaikea ymmärtää, mihin olet päätynyt tai ylipäänsä jos kaikki tuntuu käsittämättömältä. Voit huutaa paperille tunteita, listata asioita, muistella hyviä/huonoja juttuja. Tuo kaikki edistää selviytymistä ja antaa muotoa kaaokselle.
Näistä sinunkin neuvoista voisi olla apua.
Mietin vain, että jos kirjoitan. Voisin kirjoittaa vaikka tietokoneellakin päiväkirjaa tai aloittaa itselleni kirjan omasta elämästäni omanlaisensa terapiatyönä. Vai olisiko se jo liikaa omiin asioihin katsomista...
Minulla on kun on tässä nyt sellainen ristiriita, että en nyt ihan oikeasti tiedä kuinka paljon asioitaan kannattaisi käsitellä? Kuinka paljon minun kannattaa itselleni esimerkiksi kirjoittaa ja itkeä tarinaa, sitä kaikkea joka on johtanut näihin asioihin. Minua pelottaa oikeastaan tutkia sitä sisältöä ja jos edes pelkästään yritän miettiä yksityiskohtaisemmin eri tilanteiden kulkua niin nousee aivan järkyttävä häpeä. Jo pelkästään se omassa mielessäni, että edes ajattelen erinäisiä asioita joita on tapahtunut ja mitä itse olen siinä ollut tai suhtautunut niin saa oloni niin vaikeaksi, etten ehkä pysty kirjoittamaan.
En siis ehkä yksinkertaisesti pysty tai muuten sieltä tulee niin repivää a. vihaa b. häpeää tai c. surua, että tuntuu kuin voisin mennä palasiksi siihen hetkeen. Ymmärrän, että tuska kasvattaa mutta en tiedä missä kulkee se raja, kuinka paljon asioita kannattaa penkoa?
Kuinka syvälle pitäisi mennä?
Toisaalta takaraivossa ne tietyt asiat kiusaavat alituiseen mutta siitä huolimatta en oikein tiedä yhtään miten asioita tulisi käsitellä ja miten se olisi turvallista?
Sen sijaan olen ihan tällain suomalaisittain oppinut juomaan sujuvasti vuosien varrella, ihan viikottain. Myöskin toistanut ikäviä tilanteita, tai ajautunut niihin.
En ole draamanhaluinen ja vietän aikani mieluiten yksin tai pienessä porukassa mutta se vaan, että kyllä sitä draamaa elämässäni on paljonkin ollut. Siitä yrittänyt pois kylläkin...
Monenlaista ajatusta tulee nyt mieleen.
Ap
Ok