Lue keskustelun säännöt.
Elämäni on naurettavan surkeaa. Olen pilannut kaiken enkä edes jaksa välittää enää. Listaan.
15.05.2022 |
Kolmen vuoden sisällä:
- olen menettänyt työt loistokkaassa yrityksessä.
- tavannut miehen joka osoittautui mielenvikaiseksi, väkivaltaiseksi. Se tuhosi minut.
- vakava masennus.
- lihonut 30 kg (vuoden aikana).
- muuttunut neljä kertaa, kolme kaupunkia.
- käyttänyt huumeita useasti (ennen koko alamäkeäni en edes tiennyt mitä tarkoittaa vauhti, en tiennyt huumeista mitään.)
- alkoholisoitunut.
- olen persaukinen.
- menettänyt kaikki ystävät/kaverit.
- yritin itm muutama pv sitten mutta siinäkin epäonnistuin.
Ainoa mitä on, on työ ja ammatti johon olen lukenut. Se ei ole kuitenkaan aidosta halusta tehtyä työtä mutta siinä on ainoa oljenkorsi enää eteenpäin.
Tässä just mietin elämääni etten ole enää yhtään sama viaton nuori nainen, jolla oli kunnianhimoa ja tomeraa tahtoa. Tein mitä piti.
Nykyään vain olen kuin henkisesti kuollut. Juuri minua parikymmentä vuotta vanhempi alkoholisti p*ni ja mietin, että voi helvetti tätä mun elämää nykyään. Täydellinen helvetti versus entiseen.
Vau..
Ikää on 27-vuotta. Olisinpa osannut valita toisin ennen kuin tähän koko liejuun sain itseni hiljalleen sotkettua.
Kommentit (55)
Kuulostaa rankalta, mutta hyvä puoli on se, että olet vielä tosi nuori ja ehdit korjata elämäsi suunnan ja tehdä vielä vaikka mitä.
Itse olen jo 46- vuotias rupsahtava akka, joka on jumissa huonossa avioliitossa ja paskassa työssä vailla muita tulevaisuuden näkymiä kuin vaihdevuodet. Tässä iässä ei kannata enää suunnitella edes uudelleen kouluttautumista, jollei hoitoala kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat vaan nyt itseäsi niskasta kiinni ja alat tekemään asioita toisella tavalla ei se surkuttelu mi8tään auta.
Tsemppiä.
Käyttäjä42237 kirjoitti:
Otat vaan nyt itseäsi niskasta kiinni ja alat tekemään asioita toisella tavalla ei se surkuttelu mi8tään auta.
Tsemppiä.
Tule 2000-luvulle jo sieltä.
Kerroit, että masennuslääkkeet eivät tunnu auttavan. Näin todnäk onkin, jos käytät alkoholia säännöllisesti. Alko ja psyykelääkkeet eivät vaan sovi yhteen mutta sitä ei moni halua myöntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
olen menettänyt työt loistokkaassa yrityksessä.
-> Loistokkaita yrityksiä on maailma pullollaan. Jos et ole samalla paikkakunnalla/maassa, kuin muut loistokkaat yritykset, muuta niiden luokse.- tavannut miehen joka osoittautui mielenvikaiseksi, väkivaltaiseksi. Se tuhosi minut.
-> Otan osaa. Tällaiset tapaukset pitää käsitellä ammattilaisen kanssa. Onneksi pääsit miehestä eroon ja hän on nyt menneisyyttäsi.- vakava masennus. -> alkoholin käyttö ja liikkumattomuus pahentaa tätä.
- lihonut 30 kg (vuoden aikana). -> varmaan olet täynnä nestettä, jätä alkoholi pois ja kahden viikon kuluttua hämmästyt kuinka paljon kevyempi olet. Testaa edes.- muuttunut neljä kertaa, kolme kaupunkia.
-> ei laskettavissa epäonnistumiseksi?- käyttänyt huumeita useasti (ennen koko alamäkeäni en edes tiennyt mitä tarkoittaa vauhti, en tiennyt huumeista mitään.)
-> Aika moni on käyttänyt huumeita tai ainakin vähintään kokeillut.- alkoholisoitunut.
-> moni muukin on vaikka ei näy päälle päin. Pidä tipatonta.
- olen persaukinen.
-> työnteko auttaa tähän, tai velkaneuvonta jos olet veloissa. Olet niin nuori että kannattaa tehdä suunnitelma velkojen pois hoitamiseksi ammattilaisen kanssa.- menettänyt kaikki ystävät/kaverit.
-> saat uusia- yritin itm muutama pv sitten mutta siinäkin epäonnistuin.
-> hyvä niin!
Alkoholista luopuminen ei oikeasti muuten laihduta, ihan bullshittii. Kokeilin, luovuin siitä ja sokerista ja ylläri; yhä paino 110.
Jos tuo kaikki muu on ollut mielenterveysongelmista seurannutta hallitsematonta luisua, niin eikö ainakin tuo puolta vanhemmalle alkkikselle haarojen aukaisu ainakin ole ollut ihan tietoinen, harkintaan perustuva päätös? Vai ihan vaan kiltteyttäsikö hänelle annoit, kun et kehdannut sanoa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ruikutat. Kaikki menettävät jotakin. Uutta tulee tilalle.
Miltä kuulostaa: Olen menettänyt lapsuuden kotini,molemmat vanhempani, kaksi veljeäni, kotiseutuni, ystäväni, kauneuteni, mieheni on sulkeutunut impotentti ym. Ym.
Odotan innolla alkavaa päivää. Ihminen kasvaa menettäessään ja luopuessaan.
Minä olin aikanani 27-vuotias vuokrakämpässä koiran kanssa asuva sinkku ja vielä neitsyt. Kaikki lapsuuden kaverit elivät omia polkujaan ja minulla oli vain koira ja työ.
Kaikki sosiaaliset suhteeni olivat työpaikalla, lomilla olin niin yksin että luulin pään hajoavan.
Muistan miten yhtenä kesälomana laskin päiviä että pääsisin takaisin töihin. Kuumassa pikku kämpässä katselin kaikki päivät tv:ta.
Sitten löysin miesystävän ja en ollut enää neitsyt mutta mies petti minut kaiki mahdollisin tavoin ja seuraavaksi olin aivan rikki, rahaton ja yksin.
Noh paljon on tapahtunut mutta pikakelauksella: nyt olen olen 39v, en asu enää Helsingissä, olen naimisissa mahtavan miehen kanssa ja meillä on yksi lapsi.
Olisinko IKINÄ niinä karmeimpina vuosinani uskonu päätyväni tähän? En. Se on elämässä pahinta ja parasta: ikinä et tiedä tulevasta.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa omalta tarinalta myös. Juurikin tuo häpeä ja se ettei pysty edes ajattelemaan niitä asoita jotka hävettää. Olen oppinut tässä, että sitä sanotaan omien ajatusten fobiaksi. Kun sitä alkaa katsoa tuosta vinkkelistä, että on fobia omia ajatuksia kohtaan, niin ainakin itse sain sopivaa etäisyyttä tähän häpeään omia ajatuksia kohtaan.
Toinen juttu joka auttoi, oli, kun mietin nuoruuden kaveriani, jota ihailin ja muistelin mitä kaikkea hölmöä hän oli vuosien varrella tehnyt, ja siitä huolimatta ihailin häntä. Eli nää teot ja tapahtumat on kuitenkin ns ihmisen ulkopuolella, ihminen itse on se joka voi olla kuitenkin hyvä tyyppi, ihailtava ihminen tms. Asioita tapahtuu ja kaikki sekoilee välillä, useinkin.
Samastuin myös tähän, traumat laukeaa, alkaa elää niitä uudelleen. Itselle kävi niin myös. Taitaa olla yleistä, että nää traumat syntyy ja laukeaa niissä minuuden rakentumisen vaiheissa, jotka jaksottuu varhaislapsuuteen, nuoruuteen ja varhaisaikuisuuteen. Siksi on aika tyypillistä juuri tuossa 20-28 ikävälillä joutua tuollaiseen tilanteeseen. Etenkin kun tuossa iässä tapahtuu muutenkin paljon ja kaikki muutkin hakevat itseään ja kaikilla muillakin ne traumat laukeaa, niin kaikenlaista sattuu.
Kun jotain vanhasta traumasta muistuttavaa tai muuta traumaattista tapahtuu, niin ne traumat purkautuu hallitsemattomasti. Silloin ihminen ajautuu niihin tunteisiin, joita traumaan liittyy, eikä osaa käsitellä niitä vaan alkaa juurikin tällaiset tuhoavat selviytymiskeinot ottaa valtaa helposti. Ahdistus ja epävarmuus on usein seuralaisina kun ihminen tuntee häpeää, pelkoa, syyllisyyttä, uhkaa, ja ne on aika rankkoja tunteita elää niiden kanssa koko ajan, alkaa vaikuttaa nopeasti omaan ajatteluun ja ohjata ajattelua ja sitä, mitä näkee itsensä, muut ja maailman.
Jatkuu..
Olen itse huomannut, että kun on huono olla, minulla on joku ajatus tai tunne, jota en ole tiedostanut. Se tunne tai ajatus sieltä kyllä kannattaa pyrkiä tunnistamaan, jos vain mahdollista, koska sen tunteen tai ajatuksen tunnistaminen poistaa sen, että se siirtyy siihen miten ihminen ajattelee, tuntee, näkee itsensä, muut, maailman, eli nää tunteet ja ajatukset ja tunnetilat toimii ikään kuin suodattimina kaikelle.
Senpä vuoskis sanon, että tottakai sä toimit just noin kuten toimit, koska tunnet häpeää. Kaikki on nyt värittynyt ja suodattunut häpeän tunteen läpi. Ajatukset jotka liittyy häpeään on just ajatuksettomuutta, koska ihminen hylkää itsensä, ei halua kohdata itseään, omaa käytöstään, menneisyyttään, ja siksi ei halua ajatella, muistaa, kohdata ja nähdä itseään. Tähän auttaa se, että toistat itsellesi olen sellainen kuin olen ja minulla on oikeus olla sellainen kuin olen, ja jos ei kelpaa, niin ei sitten. Siis vakuutat itsesi siitä, että sinä hyväksyt itsesi juuri sellaisena kuin olet, virheinesi kaikkinesi.
Ja sinähän olet ainoa joka tietää, miksi, olet jollain tavalla käyttäytynyt. Pidä tämä miksi mielessä, koska se on se, joka selittää itsellesi oman käyttäytymisesi, esim olin hukassa tai sekosin, on ihan käypä selitys, jos se on se syy. Ja kuulostaa, että ehkä se on se syy, koska jos alkaa elää traumaa uudelleen läpi, niin kyllä siinä aika hukassa on ja sekaisin sillä hetkellä, oli trauma mikä vaan.
Myötätunto itseä kohtaan on tärkeää. Se liittyy tavallaan noihin edellisiin. Ja juuri se ankaruus itseä kohtaan on myötätunnon vastakohta. Jotkut tekee mitä vaan, eikä välitä, mieti miten eri tavalla ihmiset voivat suhtautua itseensä ja omaan käytökseensä. Tavallaan kuitenkin sun trauma vaikuttaisi olevan se, että et ole enää se kuka olit ennen. Olet ikään kuin menettänyt itsesi, sellaisena kuin olit, ja nyt et hyväksy itseäsi enää tällaisena millaiseksi olet tullut. Tämä oli oma traumani. Olen tullut siihen tulokseen, että se on seurausta hyväksynnän menettämisestä muilta tärkeiltä ihmisiltä, ei niinkään hylkäämisestä, vaan nimenomaan hyväksynnän menettämisestä on tässä kyse. Ja kun olet menettänyt jonkun hyväksynnäån, toisen suhtautuminen on muuttunut radikaalisti itseäsi kohtaan, sekoat, etkä tiedä miksi, alat sekoilla ja käyttäytyä oudosti, ja häpeät ja kadut tätä muuttunutta käytöstäsi ja muuttunutta minää, ja koet menettäneesi itsesi ja hyväksynnän itseäsi kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuu vieläkin..
Itse aloitin tän parantumisen niin, että pyrin palautumaan siihen kuka olin aiemmin, jos niin voisi sanoa. Eli aloin vaan tehdä asioita kuten ennen. Se sisäisen samuuden tunteen palauttaminen on hankalaa, koska se mikä on oikeastaan muuttunut on sun kokemus itsestäsi, ja sen myötä maailmasta, sekä se tunne tai ne tunteet joita tunnet sisälläsi joita et ennen tuntenut. Nyt nää tunteet värittää sun kokemuksen itsestäsi ja maailmasta ja siksi tää kokemus on muuttunut. Myös muistot saattavat olla nyt erilaisia ja siksikin kaikki tuntuu erilaisesta.
Olen omalla kohdallani miettinyt, että mikä häiriö on kyseessä, ja olen tutkinut paljon asioita. Olen sitä mieltä, että kyse on traumaperäisestä häiriöstä, joita on useita erilaisia. Luulen että tää saattaa olla jonkinlainen dissosiaatiohäiriö, eli muisto, tunne ottaa vallan henkilön käyttäytymisestä ja maailmankuvasta, käsityksestä itsestä. Tää dissosioitu kokemus pitäisi integroida omaan persoonaan, muuten se elää ikään kuin omaa elämäänsä, häpeäpersoonana.
Tottakai kannattaa kysyä ammattilaiselta, mutta itse kävin kyllä terapiassa, eikä terapeuteilla kaikilla todellakaan ole sellaista käsitystä ihmismielestä ja kaikenlaisista erilaisista kokemuksista, että ei ne oikein osanneet sanoa mistä on kyse. Traumaterapeutti saattaa ymmärtää, mutta ei nekään kaikki. Laitoin tän siksi, että varsinkin tässä tapauksessa tän ymmärtäminen oli mulle itselle ainakin se alkupiste paranemiseen ja itseni ymmärtämiseen ja kykyyn kohdata itseni ja päästä yli häpeästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen menettänyt työt loistokkaassa yrityksessä.
-> Loistokkaita yrityksiä on maailma pullollaan. Jos et ole samalla paikkakunnalla/maassa, kuin muut loistokkaat yritykset, muuta niiden luokse.- tavannut miehen joka osoittautui mielenvikaiseksi, väkivaltaiseksi. Se tuhosi minut.
-> Otan osaa. Tällaiset tapaukset pitää käsitellä ammattilaisen kanssa. Onneksi pääsit miehestä eroon ja hän on nyt menneisyyttäsi.- vakava masennus. -> alkoholin käyttö ja liikkumattomuus pahentaa tätä.
- lihonut 30 kg (vuoden aikana). -> varmaan olet täynnä nestettä, jätä alkoholi pois ja kahden viikon kuluttua hämmästyt kuinka paljon kevyempi olet. Testaa edes.- muuttunut neljä kertaa, kolme kaupunkia.
-> ei laskettavissa epäonnistumiseksi?- käyttänyt huumeita useasti (ennen koko alamäkeäni en edes tiennyt mitä tarkoittaa vauhti, en tiennyt huumeista mitään.)
-> Aika moni on käyttänyt huumeita tai ainakin vähintään kokeillut.- alkoholisoitunut.
-> moni muukin on vaikka ei näy päälle päin. Pidä tipatonta.
- olen persaukinen.
-> työnteko auttaa tähän, tai velkaneuvonta jos olet veloissa. Olet niin nuori että kannattaa tehdä suunnitelma velkojen pois hoitamiseksi ammattilaisen kanssa.- menettänyt kaikki ystävät/kaverit.
-> saat uusia- yritin itm muutama pv sitten mutta siinäkin epäonnistuin.
-> hyvä niin!Alkoholista luopuminen ei oikeasti muuten laihduta, ihan bullshittii. Kokeilin, luovuin siitä ja sokerista ja ylläri; yhä paino 110.
Ohis: Itsellä sama kokemus alkoholista ja join sentään yli 70 annosta viikossa (sokerittomia juomia). Ei se viinasta luopuminen oikeasti laihduta ellei kyseessä ole sokerisiiderin lipsutus pitsan kera.
Kokeile luopua kaikista nopeista hiilareista (valkoinen jauho, sokeri jne) tai pidä hiilarit alle 20-30g/vrk. Omalla kohtaa se tiputti painon niin rysäyksellä ettei läheisetkään meinanneet tunnistaa muutamaa kk myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos elämänhalua on niin on aina toivoakin. Itsellä on elämänhalu loppunut lopullisesti parin viime vuoden aikana, enkä haluaisi ottaa osaa yhteiskunnan sekoiluun tai nähdä edes ihmisiä. Lähimmäisiä toki vielä, mutta siinäkin on oma surullinen vireensä. Sekoilu ja sössiminen on itsellekin tuttua, joskin sinä olet onnistunut jytkäyttämään kaiken vatuiksi aika nopeasti ja lahjakkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ruikutat. Kaikki menettävät jotakin. Uutta tulee tilalle.
Miltä kuulostaa: Olen menettänyt lapsuuden kotini,molemmat vanhempani, kaksi veljeäni, kotiseutuni, ystäväni, kauneuteni, mieheni on sulkeutunut impotentti ym. Ym.
Odotan innolla alkavaa päivää. Ihminen kasvaa menettäessään ja luopuessaan.
Vaihda miestä tai ala elää yksin.
Yksinkertaisistakin asioista voi olla apua:
-lemmikistä
-työpaikan vaihdosta (olet lahja työnantajalle, eikä toisinpäin)
-liikunnasta
-riittävästä levosta
-ulkoilusta
-jätä alkoholi ja huono ruoka, muuten saat vielä terveysongelmia lisää tuohon
-kodin siivoamisesta (kuin pään siivoamista)
-musiikin kuuntelusta
-huumorista.
Ja anna anteeksi itsellesi. Kaikki me tehdään virheitä elämässä.
Sanoisin vielä, että tää kyvyttömyys kohdata itsensä ja omat kokemuksensa aiheuttaa dissosiaation, eli sen että kokemuksia ei kohtaa, käsittele ja hyväksy.
Taustalla on yleensä se, ymmärtääkseni, että sinua tai käytöstäsi ei ole hyväksytty varhaislapsuudessa jossain tilanteessa tai jonkun asian tiimoilta, tai joku kokemus on niin vaikea kohdata, että sitä ei halua kohdata. Kun asioita ei kohtaa, ei niitä voi hyväksyä, siis asia herättää niin paljon pelkoa, häpeää tai jotain muuta vaikeaa tunnetta, ettei asiaa tai tapahtumaa tai kokemusta vaan pysty kohtaamaan, eli se suljetaan tietoisen mielen ulkopuolelle.
Lopulta ihminen tuntee että pää on tyhjä, tai ihminen on tyhjä tai tunteeton, tms, mutta sitten nää kuitenkin laukeaa joissain tilanteissa. Eli traumaoireilua. Erona on se, että jos trauma kokemuksena tulee päälle (ptsd) niin ihminen kadottaa ikään kuin ajan ja paikan, mutta kun kokemus tulee päälle tunteena, niin tunne alkaakin värittää ihmisen käsitystä itsestään, maailmasta ja vaikuttaa siihen miten ihminen näkee itsensä ja miten ihminen sitten käyttäytyy. Ja koska tää tunne ohjaa ihmistä, eikä normiajattelu, niin ihminen ikään kuin kadottaa hallinnan itsestään ja omasta käyttäytymisestään.
Toi kokemus, etä päädyit siihen seksitilanteeseen, on niin tyypillinen häpeätilassa toimimisen seuraus. Ja sitten se syventää sitä kokemusta, koska en tiedä viitataanko tällaiseen kun sanotaan, että ihminen joutuu shame spiral:iin, häpeäkierteeseen.
Itse koin joutuneeni häpeäkierteeseen ja siltä sunkin tarina kuulostaa. Eli se häpeäkierre pitäisi pystyä katkaisemaan ja lopettaa niiden asioiden tekeminen ja sellainen käytös, joka sekä kumpuaa häpeästä että johtaa lisääntyvään häpeään, tuottaa uutta häpeää ja alentaa itsekunnioitusta. Tällä hetkellä sun itsekunnioitus on varmaan aika alhaalla ja siksikin ajaudut noihin tilanteisiin.
Mua auttoi myös kokemusten auki kirjoittaminen. Siinä altistaa itseään kohtaamaan omia kokemuksiaan ja sitä häpeää, ja se myös jäsentää omaa elämää ja kokemuksia, alkaa ehkä paremmin hahmottua että mikä johti mihin ja pikku hiljaa myös huomaa, miten paljon se häpeä tulee muiden suhtautumisesta.
Ehkäpä kelpaat vaan tietynlaisena, toisen tärkeän ihmisen suhtautumisen muutos triggeröi, sinua ei ole hyväksytty sellaisena kuin olet tai hyväksynnän menetyksellä on rangaistu. Jokin näistä (tai joku muu) voi olla se asia, joka tän häiriön on voinut aiheuttaa. Tai sitten voi olla niin vaikeita kokemuksia, ettei niitä ole pystynyt kohtaamaan, niihin liittyvän häpeän tai pelon tms takia.
Kannattaa miettiä, että huonoistakin kokemuksista voi ainakin oppia. Olet nyt vain hankkinut sitä oppia oikein urakalla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet listannut useamman muuton epäonnistumiseksi? Olet liian ankara itsellesi. Muuttaminen ei ole epäonnistumista.
Kun sossun maksamasta asunnosta potkitaan pois ja joutuu muuttamaan uuteen sossunmaksamaan asuntoon. Niin on melkoinen epäonnistuja. 4 kertaa!
Sulle on tapahtunut paljon lyhyessä ajassa. Anna itsellesi aikaa toipua. Vaikka nyt tuntuu pahalta niin jossain vaiheessa, vaikka puolen vuoden tai vuoden päästä voi tuntua ihan erilaiselta. Tiedän, että on vaikea odottaa, mutta sä kestät kyllä. Pidä uudet tuttavuudet nyt kaukana, ne vain sekoittavat päätä ja sitä et nyt tarvitse. Keskity 100% itseesi. Tässä ketjussa on paljon hyviä neuvoja, ota sopivimmat vinkit vastaan ja noudata niitä itsellesi sopivalla tavalla. Yksi asia kerrallaan. Aika on sun ystävä. Jokaisena päivänä olet vähän kauempana vanhoista jutuista.