Voiko uudessa parisuhteessa puhua entisestä huonosta suhteesta, vaikka existä ei puhuta!

Elin viisi vuotta parisuhteessa, jossa en voinut hyvin. Mies mitötöi, uhkaili ja viimeiset vuodet kiristi minua niin, että pelkäsin lähteä. Pelkäsin kuollakseni. Olen kirjoittanut aiheesta tänne palstallekin, ja keskustelin, ja luin kirjoja, ja lopulta lähdin.

Se ei käynyt helposti, mutta kävi kuitenkin. Uusi kaupunki, uusi elämä.

Olen kai toipunut yllättävän nopeasti, koska olen jo muutaman vuoden kuluttua löytänyt miehen, jonka luona minulla on turvallinen olla. Aistin kuitenkin, että jotkut oikkuni ovat hänelle erikoisia, ja koen, että haluaisin voida selittää.

Nämä oikut voivat liittyä seksiin, ravintolassa tilaamiseen (mies päättää mitä syön), elokuvan valitsemiseen, puheenvuoron ottamiseen ja siitä ennenaikaiseen luopumiseen keskustelun keskellä, yms.

Riittääkö halu selittää siihen, että avautuisin menneestä, sairaasta parisuhteestani? Entinen miesystäväni sanoi aina hyvin tiukasti, että existä ei puhuta! (vaikka toki itse haukkui omiaan, mutta se siitä), ja sama ajatus on tullut vastaan oikeastaan ihan kaikkialla - netissä ja elokuvissa.

Ovatko tällaiset traumat jotain, jotka yliajavat tämän säännön? Vai sopeudunko vain uuteen, terveeseen parisuhteeseen, ja ikään kuin liuun siihen sisälle niin, että uudet tavat voittavat vanhat?

Kiitos kokeneemmille mielipiteistä!