Äidin henkinen uhkailu huoltajuusasiassa

Kannattaa hoputtaa asiaa eteenpäin, niin mies voi sen jälkeen vaatia tapaamisten täytäntöönpanoa, kun paperit on kunnossa.

paperit ovat vasta tekeillä, mutta tapaaminen oli juuri ja allekirjoitukset puuttuvat...sitähän hän yrittää tietenkin pitkittää...

Ei se erojärkytys ihan hetkessä ohi mene.

huolehtii lapsista ihan näin av:lla?



Elän onnelisessa ydinperheessä, mutta jos mieheni jättäisi mut toisen naisen takia, niin luultavasti tekisin kaikkeni, etteivät lapseni joutuisi uuden naisen hoidettaviksi.



Saa kivittää.

ja tietää tasan tarkkaan miten paljon isän hoiviin voi lastaan luottaa. Jos meille tulis ero, tekisín kaikkeni ettei isä saa kuin valvotut tapaamiset. On sen verran läheltä piti-tilanteita lapsen kanssa kotona aiheuttanut.

olen tullut kuvaan vasta vuosi sitten, heidän erostaan on kaksi vuotta ja tapaamiset ovat menneet koko ajan jotenkuten, nyt sitten ryöpsähtänyt jostain syystä. Minulla on omakin lapsi ja olen ihan normaali nainen. Ahdistunut olen miehen puolesta.

hoitaa omat asiansa, ja sitäpaitsi haluuko edes lapset tavata isäänsä, varsinkin kun sä olet kuvioissa?

Isän kannattaa rauhoittaa mielessään tilanne, nyt keskittyä niiden paperien ja tapaamisten lainvoimaisiksi saattamiseen. Ei kannata provosoitua, vaikka ikävä jne. sotkeekin mieltä. Eksän kanssa ei tarvitse enää riidellä ja elatus ja tapaamiset ovat asia jotka on laitettava kuntoon. 2 viikkoa on pitkä varsinkin os on odottanut ja tapaaminen peruuntuu, mutta nyt kun jaksaa niin tapaamiset toimivat paremmin tulevaisuudessa. Kannattaa keskittyä tulevaan ja lapseen, lapsi on isän kanssa vielä 5 tai 10 vuodenkin päästä kun säilyttää yhteyden, eksistä ei tarvitse silloin enää välittää. Ja lapset tajuavat aika pian kuka tekee kiusaa kellekin tai mikä oikea tilanne on. Nuo ongelmat saattavat tulla yllättäen, kun tuntuu juuri kaikki rauhoittuneen ja eksän elämä hiukankin muuttuu. 2 vuotta erosta on lyhyt aika, itse erosta 4 v ja eksä yhä kiukkuilee, miehelläni omasta erostaan 6 v ja ei eksä ole puheväleissä. Heillä tapaamiset sujuvat nyt vasta sujuvasti.

Luepas tämä ketju, niin näet, mitä kaikkea ns fiksu nainen voi saada aikaiseksi erotilanteessa ja valtataistelussa, jossa lapi pelinappulana.



http://www.perhe.fi/keskustelut/alue/62/viestiketju/78168/kun_lapsen_is…

aikaa tän äitipuolen kanssa?

lähi ja etävanhemmista, kuin isistä tai äideistä, apn kaltaisessa tilanteessa se lasta pelinappulana käyttävä kun voi olla mies tai nainen. Vai onko helpompaa kivittää, jos voi puhua äitipuolesta jne.?

ja se, kuinka paljon ollaan tämän vaimon kanssa riippuu ihan perheestä...

luuletko että lapset ei halua oikeesti viettää aikaa isän kanssa?

Niin. Täällä kirjottelee äidit, jotka elävät ydinperheessä eivätkä tiedä mitään uusperheellisyydestä, mutta myöntävät, että eron tullessa eivät anna lasten isän tavata lapsiaan - jos isä jatkaa elämää ja löytää uuden kumppanin!



Silti heidän on vaikea uskoa, että heidänkaltaisia äitejä oikeasti on; ilkeitä, lapsillaan kiristäviä, katkeroituneita.



Minulla on vähän samanlainen kokemus.

Mies oli muuttanut pois, tapasi lapsia kerran-kahdesti viikossa. Joka kesskiviikko alkoi vääntö, hakeeko isä lapset lauantaina vai sunnuntaina, onko tapaaminen yön yli vai yksi pv jne..

Kun exä kuuli että miehellään on uusi naisystävä, hän hermostui täysin, huusi puhelimeen, ilmoitti lapsilleen etteivät he saa olla misään tekemisissä minun kanssani jne.



Kun yhteinen lapsemme syntyi, hän jälleen hermostui, haukkui vauvan omille lapsilleen jne. Lehti-ilmoituksen nähtyään silppusi lehden saksilla, huusi ja meuhasi lapsilleen..



Kun menimme naimisiin, siitä se vasta riemu syntyi, jälleen sanomalehti meni saksilla silpuksi jne.



Jälkeenpäin heidän yhteiset lapset kertoivat:

- äiti oli kertonut, että minä ja meidän yhteiset lapset olemme isälle vain korvikkeita, jonka tämä mies on ottanut siksi, koska menetti oikean perheensä, hän ja heidän yhteiset lapset ovat se oikea perhe.

- lasten tulee olla ilkeitä minulle ja kiusata meidän yhteistä vauvaa joka tapaamisella

- minä olen tehnyt tapaamissopimuksen (en ollut edes paikalla kun he yhdessä sen vahvistivat lastenvalvojalla)



Lapset kertoivat tapaamisille tullessaan, että

- äiti haastaa isin oikeuteen! isi tienaa enemmän kuin on väittänytkään, isi maksaa liian vähän elatusmaksuja,isi on valehdellut tulonsa, isillä on niin iso asunto ja hienoa auto

- isi ei maksa elatusmaksuja lainkaan (todellisuudessa maksoi joka kk kuten pitikin)

- meidän yhteinen lapsi ei ole mikään veli/sisko, vaan - PUOLI !

- kunhan täytätte 12 v, tiedän ei tarvitse mennä tapaamiselle

- voisit lopettaa tapaamiset isäsi luona, olet jo 11 v, miksi sinä siellä käy kun ei kaverinkaan lapsi käy isällään



ja tätä rataa, vuosikausia, alkaen siitä, kun lapset olivat alle kouluikäisiä,



eikä edes aika ole haalentunut katkeruutta. nainen itse halusi eron, joka tapahtui 8 vuotta sitten. Ja yhä hän jatkaa !!.

joka on katsellut kun miehen exä käy valtataistelua lapsi pelinappulana.



Lastenvalvojalla tehty sopimus ei muuten ole täytäntöönpanokelpoinen. Vain käräjäoikeudenpäätökselle voi hakea täytäntööpanoa.



Mieheni on todettu olosuhdekartoituksessa yhtä hyväksi huoltajaksi kuin äitikin. Minustakaan ei löytynyt vikaa ei edes lapsen sanomana.



Mutta eipä isä silti tapaa lastaan. Ja viranomaiset vain levittelevät käsiään.

missä isässä/äidissä on vikaa. Lähtökohtaisesti pitäisi aina ajatella lasten parasta ja mielestäni lapsilta ei pidä viedä pois äitä eikä isää - ei edes erotilanteessa. Mikäli toinen on todella vahingoksi lapsille, niin silloin on eri asia. Mutta valitettavasti kovin riitaisassa erossa tai toisen katkeroiduttua halutaan vain tehdä hallaa ex-puolisolle ja lapset ovat oiva keino siihen. Lapsille tällainen vain on todella rankkaa. Ja kyllä, olen sivusta seurannut, kun äiti haluaa (jatkuu siis yhä) erottaa lapset isästään, vaikka hän itse halusi eroa uuden miehen vuoksi. Eikä ole kauniit keinot. Ja sen tiedän, että tässä tapauksessa isä ei todellakaan ole vahingoksi lapsilleen, päinvastoin he kaipaavat isäänsä.



Jos meille tulisi mieheni kanssa joskus ero (toivottavasti ei), niin toivottavasti osaamme molemmat ajatella lasten etua, sillä he tarvitsevat meitä molempia eikä kumpikaan tosiaankaan vahingossa eikä tarkoituksella lapsia vahingoita tavalla eikä toisella.

sillä ei ole mitään merkitystä lasten tapaamisoikeuteen. Jos eksän mielestä miehessä on vikaa niin se ei ole välttämättä semmoinen asia mikä olisi edes oleellinen lasten tai lasten tapaamisten kannalta. Hyvin usein eksät käyttävät lapsia kostaaksen entisille puolisoille.

eron sattuessa olla uudessa tilanteessa, jossa mitatataan aikuisuutta aivan uudella tavalla.



Valitettavasti hyvin monen naisen aikuisuus osoittautuu heppoiseksi. En kiellä sitä, etteikö olisi myös isiä, joita lasten ei ehkä olisi hyvä tavata. Heidän osuutensa on kuitenkin häviävän pieni.



Eron hetkellä aikuinen ihminen pitää huolta siitä, että lapsen paras toteutuu. Lapsen paras toteutuu silloin, kun aikuiset sopivat tapaamisoikeudesta avoimesti ja johdonmukaisesti tavalla, joka takaa lapselle oikeuden molempiin vanhempiinsa.



Minä olen ollut onnekas. Hoidan lapsiani ex-vaimoni kanssa viikko-viikko -periaatteella. Olen johdonmukaisesti kieltäytynyt lähtemästä kiistatilanteissa riitelemään; olen todennut, että otin eron sinusta, ettei kanssasi tarvitsisi enää riidellä.



Onneksi ex-vaimoni on niin fiksu, että on ymmärtänyt pointtini. Valitettavasti suurimmassa osassa erotilanteista tilanne ei ole näin, vaan niissä paljastuu kypsymättömyys, ja sosiaalijärjestelmä valitettavasti tarjoaa aivan liikaa aseita naisen väärinkäytettäväksi.



Ja naiset todellakin väärinkäyttävät sitä asemaa, jonka he saavat itkiessään sossun tädeille ja muille sidosryhmille. Olen seurannut useaa riitaisaa eroa, ja kaikissa nuotti on sama: äiti kostaa miehelle vaikeuttamalla tapaamisia.



Se jos mikä on surullinen kuva suomalaisista naisista.