Pelkään menettäväni mieheni

mm. seurakunnan järjestämää. Eikä siellä puhuta uskonnollisista asioista. Jonot tosin ovat melkoisen pitkät.

tai sitten vain arki ketuttaa - tyyliin "tässäkö tämä elämä sitten on".



Jos mies myöntää ongelman, mitä sanoo syyksi?

Minusta saa huomauttaa jos unohtaa tehdä jotain. Toinen on tapa jolla sen tekee.

Toista ei luonnollisesti haukuta.



Paha taas sanoa onko teillä molemmilla jotain joka yllyttää paskaan suhteeseen.

Miksi jäädä jos suoraan sanoo että olet vaan äiti lapsilleni? Olethan sinä nainen hänelle. Sitä pitää nyt vaan hoitaa, suhdetta.



Pitää puhua. Selvästi et tiedä mitä mies ajattelee tai haluaa.



Onko sanonut että olet paska -koska käännyt väärään suuntaan?

Toi kertoo kyllä jotain muuta kuin taidoistasi liikkua. Kommunikointia teillä ei vaan ole.

Hän ei vain kuulema näe minua naisena ja hänen työnsä vie liikaa aikaa. Ja vituttaa olla kotona. Olen nyt itsekin tosi tiukoilla, kun hoidan lapset ja kodin yksin ja saan vain haukkuja päälle :( Tarvitsisin edes yhden ei-uhmiksen lähelleni.

kun ei tiedä teidän suhteesta oikeen mitään mutta ethän ole itsestään selvyys miehellesi? Jos miehesi on tuollainen mulkku niin tästä hetkestä lähtien teet niinkuin itse haluat tehdä ja et anna hänen vaikuttaa sanoillansa sinuun.



Meillä oli tuollainen samankaltainen kausi jossain vaiheessa ja meidän kohdalla tuo auttoi. Ja sama on toiminut toisinpäin. Kaikille tulee kyllästymisiä jossain vaiheessa, niistä on vaan päästävä tyylikkäästi yli.

Mulla on hyvä miespuolinen kaveri, jolla ei mene parisuhteessa hyvin. Seksi on työntakana saada, jo vuosikausia, vaikka mies osaa olla todella huomaavainen, kohtelias, erittäin kiinnostunut naisensa nautinnosta ym. Hän myös tekee paljon kotitöitä ja osallistuu kaikinpuolin perhe-elämään, hoitaa mm. kaikki lasten harrastuksiin viennit ym. Vaimonsa ei koskaan ole ollut kovin kiinnostunut seksistä ja mies on joutunut huomaamaan, että ajan ja pitkän avioliiton myötä naisesta ei kuoriutunutkaan seksipeto vaan kaikkea muuta. Nainen myös nalkuttaa joka ikinen kerta kun mies, joka on aina ollut sosiaalinen, haluaa käydä kavereiden kanssa ulkona. Tämä satuttaa miestä paljon, koska mies on kännissäkin uskollinen, toisin kuin tämä vaimo (ilmeisesti).



Mies on siis mulle purkanut näitä tuntojaan, että miksi hänen, aikuisen ihmisen, pitää suurinpiirtein kirjallisesti pyytää lupaa vaimoltaan etukäteen ja sitten kuulla vittuilua ulkonakäynnistä, joka vaimoa ei ole itseään koskaan kiinnostanut.



Mies onkin noin vuosi sitten päättänyt vielä pysytä sitoutuneena vaimoonsa, muttei enää vaivaudu yrittämään ajattelemaan häntä naisena, vaan nimenomaan lastensa äitinä. Olen kaverina (joka en muuten tätä miestä ole itselleni ottamassa jos joku nyt luulee, ollaan vaan tunnettu tosi kauan ja ollaan hyviä ystäviä) sanonut, että must hän tekee väärin, jos on vain lasten takia enää liitossa. Mun mielestä lapset varmasti aistii jos äiti ja isä eivät ole onnellisia ja mun mielestä pelkkänä äitinä ja isänä olo ei ole ihmiselämän pointti jos puoliso kuvioissa on. Naisensa ei häntä naisena kiinnosta enää yhtään, pikemminkin kokee olevansa vankilassa. Mutta ei luovuta, lasten takia.



En usko, ap, että kaverini on sun mies, vaikea kuvitella häntä kiroilemassa lasten kuullen. Tarkoitan vaan sanoa, että joku syy sunkin miehen käytökseen on. Enkä sano, että se syy olisit välttämättä sinä, mutta ehdottomasti tekin tarvitsette parisuhdeterapiaa, että tuosta suosta pääsette ylös. Toivon, että pääsette!

"Tollasen kusipään kanssa joutuu lapset elämään"

Tämä siitä, kun unohdin antaa lapselle vitamiinin.



"Mene nyt vittuun siitä kiehnäämästä"

Yritin antaa suukon, kun lähti töihin.



"Sä olet kyllä yksi saatanan paska. Oletko sä noin tyhmä, ettet osaa tienviittoja lukea?"

Kun ajoin risteyksen ohi.



Tiedän, ettei mieheni ole tällainen. Siksi yritän parantaa tilannetta. Mutta tämä on minullekin raskasta.



ap

JSSAP, ihan oikeasti, vastaa sille miehellesi samalla tavalla, katsot, miten vuorovaikutus sitten edistyy. Pihalle vaan.

Pentuhan tuo on ainakin kielenkäytöltään.

Meillä molemmat rakastavat seksiä. En valita mieheni menoista ja pidän hänen kavereitaan huipputyyppeinä. Pidän itsestäni huolta ja olen mieheni mielestä hyvännäköinen. Järjestän kahdenkeskisiä menoja ja yllätyksiä miehelleni.



Meillä on reilu 10v. ikäero, mies on se vanhempi. Voisiko tällä olla vaikutusta? Suhdetta on takana nyt 5 vuotta ja tällaista ei ole ollut koskaan aiemmin. Siksi vielä olen tässä.



ap

vanhempi mies nyt sitten on? Idiootti se ainakin on, sehän meille jo selvisi.

vaarantaa heidän kehityksensä. Voit sanoa miehellesi lasten kuulematta, että onko se niin vitun itsekäs urpo narsisti kusipää, ettei tajua käytöksensä vaikutusta lapsiin ja SINUN jaksamiseesi.



Jos tuo on jatkunut kuukausia, eikä mies edes yritä hillitä itseään, pahalta näyttää. On sinullakin oikeus asettaa ehtoja perhe-elämään, vaikka oletkin "vain" kotiäiti nyt. Jos ukko ei sitä mitenkään sulata ja ala yrittää, ero lienee kaikille paras ratkaisu.



Kumpi teillä muuten enemmän halusi lapsia?

Miehesi on varmaan nyt vaan kyllästynyt elämäänsä. Annat hänen olla nyt omassa maailmassaan hetken, menet ja teet yksin. Käyttäydyt asiallisesti häntä kohtaan, etkä alennu samalle tasolle. Jossain vaiheessa teet selväksi, että sinua ei kohdella noin tai saa etsiä itselleen uuden sylkykupin.

Mitähän kaikkea keksisi lasten kanssa yhdessä ilman miestä? Vinkkejä otetaan vastaan! Lapset ovat 11 kk ja 2,5v.



Kuulostaa todella oudolta, mutta mies ei ole oma itsensä nyt. Yleensä on todella rakastava ja huomioonottava. Siksi en haluakaan näin helposti luovuttaa.



ap

tuskinpa tuo käytös johtuu ainakaan yksinomaan siitä mitä teillä kotona tapahtuu. Miehesi on ehkä tyytymätön elämäänsä yleisellä tasolla, ja purkaa pahaa oloaan sinuun ja samalla lapsiin - mikä on tietysti täysin väärin.



Minäkin suosittelen että et jää tuollaista katselemaan, vaan otat asian vakavasti puheeksi ja ehdotat pariterapiaa tms. Lapsille on todella haitallista nähdä isän halveksivan ja haukkuvan heidän äitiään :(