Haluaisin vaan olla rakastettu ja hyväksytty

Vierailija kirjoitti:

Parin kommentin jälkeen jo huomaa, että miksi ap on yksin. Eikö ole kumma juttu ap, että muut huomaavat asian jo näin pian. Näkemättä ja tuntematta sinua.

Mitkähän nämä pari kommenttia ovat, minunko joka en pidä itsestäni? En ole ap, en ole edes väittänyt niin. Mutta tee vaan diagnooseja toisen ihmisen teksteistä. Olen edelleen sitä mieltä että minä ja muut emme ole identtisiä joten se että en pidä itsestäni ei sulje pois sitä etteikö muut voisi olla mukavia ja hyviä tyyppejä.

Hyi mikä tyyppi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parin kommentin jälkeen jo huomaa, että miksi ap on yksin. Eikö ole kumma juttu ap, että muut huomaavat asian jo näin pian. Näkemättä ja tuntematta sinua.

Mitkähän nämä pari kommenttia ovat, minunko joka en pidä itsestäni? En ole ap, en ole edes väittänyt niin. Mutta tee vaan diagnooseja toisen ihmisen teksteistä. Olen edelleen sitä mieltä että minä ja muut emme ole identtisiä joten se että en pidä itsestäni ei sulje pois sitä etteikö muut voisi olla mukavia ja hyviä tyyppejä.

Olet ap tai et. Joka tapauksessa sinun teksteistäsi saa niin ikävän kuvan, että ei kyllä sinuun kukaan halua tutustua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tule saamaan sitä toisilta ja miksi edes pitäisi. Ei toiset ole luotuja sinua tsempaamaan. Rakasta ja hyväksy itse itsesi, niin me muutkin tehdään. Sen jälkeen vasta aletaan tykkäämään toisista.

Mistä fraasikirjasta tämän löysit? 😆 Ei minun tarvitse pitää itsestäni, pitääkseni muista. En minä pidä lakritsistakaan pitääkseni suklaasta. Nyt järki käteen noiden latteuksien kanssa.

No niinhän se menee; kun itse ei osaa olla itsensä kanssa, heijastaa oloansa muihin. Kun hakemalla hakee hyväksyntää, tulee perseennuolijaksi. Jos ei pidä itsestään, hakee ylemmyyden tunnetta toisia vähättelemällä heitä ja jne.

Päinvastoin, kun en pidä itsestäni, keskityn itseni ihailun sijaan muihin ja muiden kanssa olemiseen. Näinollen keskitän sen mielenkiintoni muihin ihmisiin ja kuka tässä häviää?

Toisin kuin väitit, en ole ylemmyydentuntoinen muita kohtaan - enintään sitä kohtaan, että toistellaan jotain ulkoaopeteltuja fraaseja vain siksi että olisi jotain mitä sanoa asenteella "ettei kenellekään tule paha mieli". Toisinsanoen, ajatelkaa joskus omilla aivoilla sieltä boksin ulkopuolelta, niin ymmärrätte ettei noissa hokemissa ole mitään järkeä. Ihmisinä voitte silti olla mahtavia vaikka torppasinkin nykyisen ajatusmallin.

Tuo sun systeemi ei vaan toimi. Maailman hirvein stalkkeri kiinnittää kaiken huomionsa toiseen ihmiseen ja lopputulos on täysi katastrofi.

No se ei tee minusta hirveää stalkkeria, jos en pidä itsestäni vaan muista. Muuten ihan kiva logiikka.

No sun logiikalla tarvitset rinnallesi toisen rikkinäisen ihmisen, joka sitten vuorostaan ihailee sinua ja seuraamme tällaista mm. Heard/Depp -oikeudenkäynnissä.

Jotta ihminen voi rakastaa ja kiintyä terveesti ja tasapainoisesti, olla toiselle hyvä ja samalla pitää kiinni omista rajoistaan ja arvoistaan, pitää rakastaa itseään ja hyväksyä itsensä. Se ei ole mikään helppo rasti, mutta mahdollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tule saamaan sitä toisilta ja miksi edes pitäisi. Ei toiset ole luotuja sinua tsempaamaan. Rakasta ja hyväksy itse itsesi, niin me muutkin tehdään. Sen jälkeen vasta aletaan tykkäämään toisista.

Mistä fraasikirjasta tämän löysit? 😆 Ei minun tarvitse pitää itsestäni, pitääkseni muista. En minä pidä lakritsistakaan pitääkseni suklaasta. Nyt järki käteen noiden latteuksien kanssa.

No niinhän se menee; kun itse ei osaa olla itsensä kanssa, heijastaa oloansa muihin. Kun hakemalla hakee hyväksyntää, tulee perseennuolijaksi. Jos ei pidä itsestään, hakee ylemmyyden tunnetta toisia vähättelemällä heitä ja jne.

Päinvastoin, kun en pidä itsestäni, keskityn itseni ihailun sijaan muihin ja muiden kanssa olemiseen. Näinollen keskitän sen mielenkiintoni muihin ihmisiin ja kuka tässä häviää?

Toisin kuin väitit, en ole ylemmyydentuntoinen muita kohtaan - enintään sitä kohtaan, että toistellaan jotain ulkoaopeteltuja fraaseja vain siksi että olisi jotain mitä sanoa asenteella "ettei kenellekään tule paha mieli". Toisinsanoen, ajatelkaa joskus omilla aivoilla sieltä boksin ulkopuolelta, niin ymmärrätte ettei noissa hokemissa ole mitään järkeä. Ihmisinä voitte silti olla mahtavia vaikka torppasinkin nykyisen ajatusmallin.

Tuo sun systeemi ei vaan toimi. Maailman hirvein stalkkeri kiinnittää kaiken huomionsa toiseen ihmiseen ja lopputulos on täysi katastrofi.

No se ei tee minusta hirveää stalkkeria, jos en pidä itsestäni vaan muista. Muuten ihan kiva logiikka.

Ei kukaan ole väittänyt että olet stalkkeri ja logiikka on tosiaan tuo. Etköhän sinäkin ole sitä mieltä että stalkkerin pitäisi kääntää katse oman sisimpänsä työstämiseen muiden ihmisten hyväksynnän hakemisen ja vainoamisen sijaan. Sun ongelma on se että et pidä itsestäsi. Kaikki ongelmat on sitä perua ja korjaantuvat kun korjaat tuon. Et pysty kuvittelemaan sitä minkälaista elämä on kun hyväksyt itsesi ja rakastat itseäsi, joten sulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin uskoa meitä jotka on koettu sama ja päästy toiselle puolelle. Et sinä muutu toiseksi ihmiseksi sillä että opettelet rakastamaan itseäsi (jos onnistut, se ei ole helppoa). Sinulla on vain sata kertaa mukavampaa olla sinä.

Vierailija kirjoitti:

Niin mäkin halusin, mutta kun en ole. Ei elämässä saa kaikkea mitä haluaa, ihan luulis olevan perusasia heikompilahjaisellekin. Opi elämään ilman typeriä riippuvuksia.

Rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemisen tarve ei ole typerää riippuvuutta.

Se on perustarve, jo vastasyntyneellä on nämä, eikä se kehity terveeksi normaaliksi yksilöksi ilman.

Jos vauva hoidetaan fyysisesti hyvin, mutta rakkaus läheisyys ja ehdoton hyväksyminen puuttuu, kasvaa empatiakyvyttömiä kylmiä ihmisiä.

Ja kun katsot ympärillesi huomaat miten valtavasti näistä on ollut puute ja vajaus hyvin monen elämässä!

Jostain syystä juuri sellaisia ihannoidaan, herkkiä ja tuntevia halveksitaan.

Ei ihme että maailma on sellainen kuin on. 

Sinussa ap on paljon tervettä, osaat kaivata näitä aisoita. Ne eivät ole sinulle vieraita, olet varmaankin saanut näitä asiopita joskus? Muutenhan et osaisi kaivata.

Elämä ei ole tuntevalle ihmiselle helppoa maailmassa missä pitäisi olla kova, kylmä, minä-minä-orientoitunut, ilkeä, ja paha. 

Pidä yllä herkkyyttäsi ja pyri löytämään toisia kaltaisiasi. Sillä kyllä heitä (meitä) on olemassa. Hakeudu sellaiseen seuraan missä kohtaat empatiaa ja myönteisyyttä vaikka se vaikeaa tuntuukin olevan.

Älä anna lannistaa itseäsi, pidä liekki yllä!  

Minulla onnistui kun odottelin kiltisti kotona neljän seinän sisällä. Kuuntelin tämän tyylistä musiikkia eräänlaisessa horroksessa tai hypnoosissa. Odottelin vain että jotain tapahtuu ja seinäkello nakutti taustalla myös. Musiikki auttoi seisahtuneesen tunnelmaan paljonkin. Joskus oli vain pysäyttävää huomata odottavansa jotain. Keskityin odottamiseen noin kolme vuotta ja en sanonut juurikaan sanaakaan, jos sanoin ja lähipiiri todistaa sanoneeni, niin se ei merkinnyt mitään. Sanoin vain sanomisen takia ja ettei muut huomanneet miten odotin. 

Sitten se tapahtui ja kohtasin hänet. Kolmekymmentä vuotta oltu yhdessä. 

Vielä pitäisi mennä naimisiin, mutta odotan että sekin tapahtuu. Melkein aloitin sormusten tekemisen, mutta ajattelin että jos löydän, niin parempi. Nyt pitää vain odotella taas. 

Odottaminen on mukavaa. Tykkään jonottaa kaupassa pitkiäkin aikoja ja menen kauppaan aina ruuhka--aikana odottelemaan jonoon. Jonossa tulee hyviä ajatuksia mieleen, joskus tulee uusia ostoksia mieleen ja poistun jonosta hakemaan lisää tarvikkeita. Sitten kotona rakkaani ihmettelee missä minä oikein olen kuhninut. Vastaan hänelle mysteerisellä hymylläni. Hmmmm.

Vierailija kirjoitti:

Minulla onnistui kun odottelin kiltisti kotona neljän seinän sisällä. Kuuntelin tämän tyylistä musiikkia eräänlaisessa horroksessa tai hypnoosissa. Odottelin vain että jotain tapahtuu ja seinäkello nakutti taustalla myös. Musiikki auttoi seisahtuneesen tunnelmaan paljonkin. Joskus oli vain pysäyttävää huomata odottavansa jotain. Keskityin odottamiseen noin kolme vuotta ja en sanonut juurikaan sanaakaan, jos sanoin ja lähipiiri todistaa sanoneeni, niin se ei merkinnyt mitään. Sanoin vain sanomisen takia ja ettei muut huomanneet miten odotin. 

Sitten se tapahtui ja kohtasin hänet. Kolmekymmentä vuotta oltu yhdessä. 

Vielä pitäisi mennä naimisiin, mutta odotan että sekin tapahtuu. Melkein aloitin sormusten tekemisen, mutta ajattelin että jos löydän, niin parempi. Nyt pitää vain odotella taas. 

Odottaminen on mukavaa. Tykkään jonottaa kaupassa pitkiäkin aikoja ja menen kauppaan aina ruuhka--aikana odottelemaan jonoon. Jonossa tulee hyviä ajatuksia mieleen, joskus tulee uusia ostoksia mieleen ja poistun jonosta hakemaan lisää tarvikkeita. Sitten kotona rakkaani ihmettelee missä minä oikein olen kuhninut. Vastaan hänelle mysteerisellä hymylläni. Hmmmm.

Unohdin odotteluun liittyvän musiikin. Ole hyvä ja odota.

Kärsivällisyys palkitaan ja odottavan aika on pitkä. Mitä jos tekisit sillä välillä jotain kehittävää. 

Sillä ei ole mitään merkitystä mitä ihminen haluaa. Sitä voi haluta vaikka mitä. Tosiasia on kuitenkin se, että tässä yhteiskunnassa jokainen liike maksaa rahaa. Yksinkertaisen parisuhteenkin ylläpito vaatii rahaa joka päivä. Köyhän on turha haaveilla pariutumisesta ja tulevansa rakastetuksi. 

Kun rakastat ja hyväksyt itse itsesi niin muuta et tarvitsekaan. 

Koska sä oot heikompi ja pienempi kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Et ainakaan tästä maasta tule sitä ikinä saamaan...

täällä on niin paljon metoota ja feminismiä, että suomessa on melkein eniten yksinäisiä koko maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Parin kommentin jälkeen jo huomaa, että miksi ap on yksin. Eikö ole kumma juttu ap, että muut huomaavat asian jo näin pian. Näkemättä ja tuntematta sinua.

Riidanhaastaja ja vielä aivan sairaalla maailmankuvalla varustettu. 

Ihme kun ihmiset välttää ja on yksin.

Mitä te sillä rakastetun ja hyväksytyn tunteella oikein teette? Miksei minulla ole moisia tarpeita.

Moni elää elämäänsä laput silmillä ja ei ota riskejä. Se oikea voi olla kävellyt juuri ovesi ohi tai imee pillimehua takanasi tai imi sitä, kun olit 8 ja Linnanmäellä. Vaatii intuitiota ja uskoa henkimaailmaan lähteä hyppäämään kohti rakkautta, joka sekin on esoteerinen käsite. 

Ilman lapsellisuutat et voi onnistua. Vaaditaan ihmiseltä hieman leikkimielisyyttä ja sellaista mitä joskus esimerkiksi Juhannuksen aikana uskottiin tekevän. Liian rationaalinen ihminen ei löydä onnea edes näkkileipäpaketista. 

Vierailija kirjoitti:

Sillä ei ole mitään merkitystä mitä ihminen haluaa. Sitä voi haluta vaikka mitä. Tosiasia on kuitenkin se, että tässä yhteiskunnassa jokainen liike maksaa rahaa. Yksinkertaisen parisuhteenkin ylläpito vaatii rahaa joka päivä. Köyhän on turha haaveilla pariutumisesta ja tulevansa rakastetuksi. 

On taloussuhteissa eläviä, mutta joillakuilla on ihan rakkaussuhteita. Ihmeellistä. 

Minä tuohon haaveeseen tuhlasin ensimmäiset 40 vuotta elämästäni. Nyt vihdoin pääsemässä siitä eroon ja eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Kärsivällisyys palkitaan ja odottavan aika on pitkä. Mitä jos tekisit sillä välillä jotain kehittävää. 

Muistan lapsuudesta sellaisen aurinkoisen kesäpäivän keskisavosta, jossa isä oli ostanut pumpattavan uima-altaan. Isä puhalsi sen keuhkoillaan kokoon. Sen pinta oli vaalean sininen ja sisältäpuolelta valkoisen värinen. Pinnassa oli avaruusaluksia, tähtiä ja semmoista avaruuteen liittyvää tilkettä. Se näytti isolta pienen lapsen silmissä vihreää lähes niittymäistä nurmikkoa vasten. Muistan kuinka sen kyljillä kasvoi pitkiä voikukkia ja otin selaisen käteeni naurahtaen isälle. Isän silmät hymyilivät. Hän oli juonut lapparia. Isän henki haisi myös ja hän lähti jahtaamaan minua altaan ympäri, minä räklättäen ja isä öristen kuin karhuvaari. Kun menin altaaseen uimaan, niin äiti ja mummokin oli tullut pihaan katsomaan polskintaani. Isä innostui heittämään kuperkeikkoja altaan ympäri ja paukkukin häneltä pääsi. 

Minua nauratti kovasti isäni vahinkolaukaus. Pihaan oli tullut naapurista Atso poika. Hänkin halusi uimaan. Mummo ja isä alkoi ryypätä oikein huolella. Illalla grillattiin makkaraakin. Minä olen nyt Atson vaimo. Meidän yhteinen rakkaus löytyi jo aikojen alusta lähtien. Ei siihen mitään taikoja tarvittu.

Vierailija kirjoitti:

Minä tuohon haaveeseen tuhlasin ensimmäiset 40 vuotta elämästäni. Nyt vihdoin pääsemässä siitä eroon ja eteenpäin.

Voi veikkosta! Nelkyt ei ole mitään. Odotappa vain sata! Odottavan aika palkitaan.