Mies ei ole hankkinut mitään äidilleen

Ei minunkaan. Tuskin koskaan on, vaikka äiti aika varmasti on toivonut.

Minä en koskaan hankkinut mitään äidilleni lapsuuden jälkeen. Ei me pahemmin mitään juhlia vietetty. Joulu, Uusi Vuosi, ja joulunakaan mitään lahjoja enää. Juhannuksena oltiin vaan vapaalla.

Mun mies hankki ensimmäisen äitienpäivälahjan 32-vuotiaana (jos kouluiän askarteluja ei lasketa) kun minä patistin. Anoppi liikuttui kyyneliin.

Voi hirveetä. Ei ole sun asia eikä se äiti siihen kuole.

Iso suklaarasia tai kukka riittää. Jotain muuta on usein miehen vaikea hankkia.  Tai lahjakortti on ok.

Ei minunkaan mies ole hankkinut äidilleen lahjaa eikä mene käymään. Anopille sanoisin että sitä saa mitä tilaa.

Siihen on varmaan hyvä syy. Jotkut äidit ovat hirviöitä kuten oman mieheni äiti. Mies ei ole ollut tekemisissä äitinsä kanssa 10 vuoteen edes siinä muodossa että toivottaisi hyvää äitienpäivää.

Vierailija kirjoitti:

Ei minunkaan mies ole hankkinut äidilleen lahjaa eikä mene käymään. Anopille sanoisin että sitä saa mitä tilaa.

Juuri näin. Tänään on loistopäivä nokittaa kuspäisiä anoppeja.

Miksi aikuisten lapsien pitäisi yhtään mitään äideille ostella 8.5. 22? Vaasi kukat,jos on pakko jotain antaa?Niissä purkki ruusuissa on pieniä kärpäsien munia marketeissa myytäessä. Munat kehityy äitejen koti lämmössä pikku kärpäsiksi ja äiti saa riesan niistä. Eikö äitienpäivä ole aina kun kohtaate äidin tai mummon.Ei vain 1 päivänä vuodessa jolloin yritätte paikata sitä ruusu purkilla? Menette kiireen taakse koko vuosi Joulun asti ja unohdatte hänen kontaktinkin arki päivät. Kun kiire,kiire uraputkessa.

Tärkeintä on muistaminen, vaikka kortti, puhelu, kahvittelu tai halaus ja kiitos. Itse olin tosi onnellinen kun lapset ja mies keitti kakkukahvit ja olivat ostaneet söpön kortin ja suklaarasian. Kaukana asuvia äitejä ja mummoja muistettiin lähettämällä kortti ja soitetaan vielä videopuhelu.

Vierailija kirjoitti:

Ei minunkaan mies ole hankkinut äidilleen lahjaa eikä mene käymään. Anopille sanoisin että sitä saa mitä tilaa.

Suurimmalla osalla on syynä ihan vaan välinpitämättömyys. Ei minunkaan veli mitään hanki vaikka äitimme on ollut lämmin ja välittävä äiti. Ei veli huomioi mitenkään vaimoansakaan.

En minäkään äidilleni mitään osta, ei hänkään minua muista mitenkään. Ei riitä, että on synnyttänyt.

Ostin perinteisen suklaan.

Äitini ei ole koskaan pitänyt suklaasta, mutta mitäs pakotti syömään seitiä kun olin tenava.

Vierailija kirjoitti:

Siihen on varmaan hyvä syy. Jotkut äidit ovat hirviöitä kuten oman mieheni äiti. Mies ei ole ollut tekemisissä äitinsä kanssa 10 vuoteen edes siinä muodossa että toivottaisi hyvää äitienpäivää.

Voin kertoa, ettei meidän äiti ole hirviötä nähnytkään, mutta niin vaan veli lampsii valmiiseen pöytään tyhjin käsin joka vuosi - oli sitten mikä tahansa juhla kyseessä vanhemmillani. Äitienpäivä ei ole poikkeus. Hän on ajattelematon ja töykeä, ei muuta (toki isästä varmaan ottanut mallia).

Mun mies ei huomioisi äitiään mitenkään äitienpäivänä, ellen patistaisi soittamaan hänelle videopuhelua. Mutta eihän se muista minuakaan, joten ei pitäisi ihmetellä.

Meillä on tapana muistaa jatkumona eikä keinotekoisesti pakotettuna. Siksi mitkään juhlapäivät eivät poikkea jatkumosta. Se kertoo, että ihminen on arvokas läpi elämän eikä vain yksittäisinä päivinä.

Joillakin on sovittu ettei lahjoja tarvitse viedä kuten meilläkin niin mitä sitä sitten kenenkään ihmettelemään. 

No huh 😊. Muistakaa jos huvittaa ja jos syrämes tuntuu siltä. Äitejä, anoppeja ja lapsia on, samoin kuin perhetilanteita, joka lähtöön.

Hyvää äiteinpäivää 🌷

T. Yks äiree

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei huomioisi äitiään mitenkään äitienpäivänä, ellen patistaisi soittamaan hänelle videopuhelua. Mutta eihän se muista minuakaan, joten ei pitäisi ihmetellä.

Mitähän se kertoo sinusta ja hänen äidistään...katse peiliin vaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tapana muistaa jatkumona eikä keinotekoisesti pakotettuna. Siksi mitkään juhlapäivät eivät poikkea jatkumosta. Se kertoo, että ihminen on arvokas läpi elämän eikä vain yksittäisinä päivinä.

Nämä jotka ei mitenkään huomioi juhlapäivinä, ei yleensä huomioi muutenkaan.